sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Ajohaukkua ja pitkiä varjoja

 Täs viikolla paisto aurinko makiasti.
Niinpä me suunnistettiin Enskun möksälle mettäileen.


Tiä ei noussu pystyyn,
vaan äippä halus hassutella ja saaha meijät kaikki samaan kuvaan.


Kyä reippailu mettässä virkistää kirsuu ja miältä.
Hajuja tuli tulvimalla.
Tääl on hirvii, peuroi, susii, ketsui, supei ja vaikka mitä nelijalkasii.


Välillä lähettiin laukalle, ku saatiin tuare hajujälki.
Ajohaukku tiätty raiku mettäs.


Tuisku on silleen veikee, et se ei vedä ku kävelee Enskun kaa.
Muutenki tykkää Enskusta tosi paljo.


Kerrassaan hiano reissu.
Äippäkin oli onskuna, ku sai reippailun lisäks havuja puutarhaansa.
Joo.


 

6 kommenttia:

  1. Teillä on todella hieno suojaväri! Ei olisi helppo erottaa teitä tuon värisestä taustasta, jos olisitte ilman valjaitanne irrallaan heinikossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lucy ja Roni, juupa, siin vois pupu tai peura hämmästyä ku heinikosta nousis pari tomeraa mettästyskoiraa.

      Poista
  2. No ompa ollunna korree ilima. Ja ihan lumeton ja kuiva mehtähhii. Mikä naatinto tuommosessa nuuskutella hajuja, ja varsinnii vielä mieleesessä seorassa :)

    VastaaPoista
  3. Teillä olikin taas laatuaikaa! Hauska yhteiskuvakin tuli otetuksi. Hyvä te!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Párek, aina on mukava päästä möksäileen Enskun kaa.

      Poista

Kiitti kommentista, kamu!