Jano

 Wiima: Hei, pikkanen!
Onks sul jano?
Harmi, kun meillä ei oo vesipulloo mukana.
Sinne se jäi, janoissaan.
Ei voitu auttaa.

Mustarastaanpoikanen.

 

Hiiriä ja sikareita

 Tervehdys pitkästä aikaa, kuamat!
Miten ootte helteistä selvinneet?
Me ollaan lötkötelty etupäässä sisätilois,
mut välillä kuiteskin on ollu äksöniä.
Pitäskö meille hankkii neljäs mäyris?
Meinaan ku kolmen turren voiminkaa ei saaha kiinni hiirtä.
Se hiiri asuu meijän terassin alla ja härnää meitä joka ikunen päivä.

Harakkalla on sikari. *tirsk*

Nurtsi on palannu rahisevaks koppuraks.

Kerran on vaan päästy putsaan rilli.
Avotulikialto. Pöh.

Kukkasia sentäs voijaan haistella.

 

Kerrossänky

 Joo.

 

Jussittaa

 Myrsky: Mimmottinen Jussi teil oli?

Meijän Jussi oli kova uimaan.
Sille ku heitti kapulan, ni vesi vaan vaahtos,
ku se rynnisti perään.

Oltiin siis Jussilassa,
mut vissiin jo arvasittekin.
Kaikenmoista koettiin ja nähtiin.

Wiima toimi paattityttönä.
Me pojat ei uskallettu.
On toi siskoplikka melkosen peloton tyyppi.
Karvakin on nättinä, ku Koiramamma nyppi sen turkin.

Sit meitä pidettiin vankina.
Kärsittiin vilua ja nälkää.
Äippä: Pojat!
Nyt kyllä lopetatte ton liiottelun.
Teitä kukaan pitäny nälässä,
ja vilua ei tällä helteellä tarttenu kenenkään kärsiä.
Myrsky: Mmm...

Aamut oli parhaita.
Oli sopivan lämmintä, ja saatiin haistella yällisiä jälkiä.

Jussilla oli nimpparit.
Onnee!

Sitä sun tätä viikon varrelta

 Wiima: Oltiin Jussin kaa mettäretkellä.
Veikat ei päässy mukaan, ku oli niin hikisenpunkee sää.
Mut hei, kysyn vaan, että oonks mä tän kuvan päätähti?
Kyä joutuu suurennuslasil ettimään, et mut löytää.
Oonks mä se kuulusa maastonakki?

En tiä sanoo, mitä toi äippä säätää kuvatessaan,
ku on saanu Jussinkin ihan sinertäväks.
Kyä se oikeesti on edelleenki valkone.

Äipän pallonheittokäsi ei oo ihan reilas.

Myrsky: Ei se äippä huamaa mua,
ku mä luuraan tän pöheikön takana.
Vähän vaan vaklaan hänen puuhiaan.

Mä käyn välillä kahestaan äipän kaa lenksulla.
Niiku semmosta yhteistä laatuaikaa.

Tuisku ja Wiima: Anteeks nainen, mut hei,
huamaakko ku tuatiin toi pallo tohon,
niiku et jos vaik heittäisit.

 

Koiratyävoimanväärinkäyttöö

 Wiima: Kyä on surmeeta tää elämä täs pihas.
Tyätä, tyätä, tyätä...
Mä joudun pinoon laattoja.

Myrsky: Siskolikka on niin oikees.
Joudutaan raataan aamusta iltaan.
Mä autan kaivamalla kiviä.

Tuisku: Joo. Täs mä tarkistan, et noi lapiot pysyy seinällä.

Wiima: Ja ku hetki oltas pelattu palloo,
niin tulee tulikomentoja, et pois kukkapenkistä,
älkää repikö niitä ruusuja, ei saa kaivaa nurtsia, pois pois pois.

Nainen, heitä ny se pallo!

Tääkin meijän juamakuppi on mukamas lintujen kylpyallas.
Pöh.

Palloillaan!

Ilo hakusessa

 Myrsky: Surmeeta!
Tää helle siis.
Meinaan alkaa oleen hippasen liian lämmintä jopa mäyrinkäisille.

Siskolikka jaksaa ottaa arskaa,
mut kyl sekin alkaa pikaseen ettiin varjopaikkaa.

Jotain tuusataan pihalla aikaseen aamulla ja sitten myähäseen illalla.
Äippä siivoo varastoja, ovat kuulema ainoita viileitä paikkoja.
Siält löyty Wiiman kantokoppa, jota heti tutkittiin tarkasti,
mut ei siält putkahtannu ulos mitään miälenkiintosta.

Äippää ollaan kyl jaksettu sitkeesti seurata auttaa.

Ilosta menoo kaikille!

 

Oho!

 Oltiin Jussilassa.
Siäl tapahtu kummii.
Tommoset kelluvat tyypit tuli tutustuun meihin.
Äippä sanos, et ne on hanhii.

Mut hei, kattokaapas!
Me ollaan Jussin kaa yhtäaikaa pihalla.
Oho!
Välimatka kannattaa kyl säilyttää...

Hirveesti väsytti kaikki tapahtumat.

Jussi, on se komee kaveri.

 

Mato Matala

 Myrsky: Täs yhtenä päivänä sattus kummia.
Me pidettiin hirveetä hulabaloota ja limmakkaa pihalla.
Äippä ryntäs kattoon, että mikä on meno ja meininki.
Joo.
Me oltiin ringissä Mato Matalan ympärillä.
Kuva löytyy äipän plokista.

Äippä huutaa kaikuvasti IIIK!
Komensi meijät tupaan.
Pah!

Sitten ku päästiin takas pihamaalle,
niin Mato Matala oli hävinny.
Parempi varmaan niin.

Auteltiin sitten äippää pihahommissa.
Äippä vaikutti jotenki nyrjähtäneeltä.

Jostain syystä äippä kulki koko päivän kumisaappaissa.
Että semmonen päivä.

 

Turresta siloturkiksi

 Wiima: Äipän peruukki?
Juu ei, meikätyttöhän se siinä pötköttelee äipän polvella.

Huudettiin Koiramamma apuun.

Ja sileetä synty.
Karvat lahjotettiin linnuille pesäpehmusteiks.

Nyt oon taas nättinä.

Ollaan kaikki siloturkkeja.
Mut hei, huamaatteko kui komeet kulmakarvat mulle on kasvanu!