Pakkasta (ei tykätä)

 Wiima: Joko se kevät kurkistelee tualta nurkan takaa?

Tuisku: Voi siskokulta, viäl joudutaan kärsiin monet pakkaset.

Myrsky: Viäl tartten nuttua.
Ei kestä vanhan mustin selkä kylmyyttä.

Aurinko kuiteskin lempeesti lämmittää.

Tälleen me mahutaan kaikki kolme äipän kaa sohvalle.
Ihan itte hoksattii.

 

Sylejä ja sylkytyksiä

 Wiima: Täs vaan rentona pötköttelen,
ku Koiramamma lyhentelee tassukarvoja.
Mul on kuulema käpsät karvaset ku nallella.
Äippä ei nää leikata mun kynsiä.
Mua ei kyl yhtään moinen haittaa.

Ja kekkäs ne on taas ruakajonos?

Mitäh!
Eiks naisilla kuulukin olla pyäree pymppä?

Ihmisveikan syliin mahutaan kaikki.
Veikka ja Meevi oli meitä taas hoitamassa,
ku äippä huitelee pitkin maita ja mantuja.
Saahaan aina maailman parasta hoitoo.

 

Mitä tehtäs ku tuiskuttaa?

 Noh, tiätysti palloillaan pihalla.

Tassua vaan toisen eteen.

Kuanon päällä kasa lunta.
Eipä haittaa.

Välillä suaritetaan tähyilyä ja vartiointia.
Ollaan kunnon mäyrinkäisiä.
Ääneikkäitä.

Olisko se pallo tualla?

Jippii!

 

Ei oo koiraa karvoihin kattominen?

 Wiima: Joo.
Oon ihan samaa miältä,
ettei ulkonäkö oo niin vissintärkeetä,
eikä varsinkaan saa ketään sorsia.

Mut silti äippä kuttuu mua Turreks.
Tiättekö, mitä se tarkottaa?
Joo, aivan oikeen.
Käynti karvarille lähestyy.

Kyä veikkojen on helppoo,
ku niil on tommonen pese ja pidä turkki.
Aina silonen.

Veikat ottaa lepiä aamupalan jälkeen.
Juu, ei ne oikeesti oo noin pullevia.
Kuvakulma lihottaa ainaskin kilosen.

Myrskyn miätteitä

 Myrsky: Täs vaan miätin...
Meijän plokin kaverilista lyhenee ja lyhenee.
Monta hyvää kamua on lähteny linnunradan tualle puolen.
Muistot on onneks jäljellä.
Huoks...

 

Säätyttönä ja vähän kaikkee muutakin

 Wiima: Jestapajepulis, kuamat!

Taas oon äipän kaa reissannu.
Meikämäykkytyttö oli uutisten pääsäätyttö.
Joo-o.

Olin aamulenkillä äipän kans,
ku huamattiin ettei heikoille jäille kantsu ny mennä.
Laitettiin siit sitten varotus uutisiin.

Täs välillä suli kaikki lumetkin poikkeen.
Ihan tuli kesänen olo,
ku pönötin sammaleisella kivellä.

Noh, sit tuli taas lunta ihan jokasesta ilmansuusta.
Tuisku oli sakeeta (enkä ny tarkota veikkaani).

Sit mä hoksasin, et kyläpaikan sohvalta voi tarkkailla mettäneläviä.
Aatelkaa, tuli kauris pihaan!
Että haukuinko?
Saatte kuulkaa uskoo, et torppa kaiku.

Sit yhtenä aamuna paisto rinko keväisesti.
Kyä oli kiva reissu,
vaik vähäsen kyl oli veikkoja ikävä.
Ne ku jäi ihmisveikan ja Meevin hoidokeiks.
Mut kaikil oli mukavaa!

 

Lunta, palloja ja huiveja

 Joulut ja uudet vuadet on viätetty.

Nyt peuhataan lumessa.
Kirmataan riamurallia pihalla,
ja tehään omia polkuja.
Äippä kyl jotain nurisee ja  murisee, painokelvotonta.
Alkaa kuulema piha oleen piukassa lumikasoista.

Tuisku: Toi siukku on kyl mahtisupee lumiaura.

Myrsky: Oon kyl pitkä poika, mut ihan en ylty tohon palloon.

Lumisukeltajat hommissa.
Onks se pallo täällä?

Kyä on messevää lämmitellä takan ääres pepaa ja kuanoa.

Ai joo, ai gaumeeta!
Meeviin iski ompeluinto.
Hän suunnitteli meille pakkashuput äipän vanhasta huivista.
Joo.

Tuisku: Älä hyvä tyttö, noin kireetä tee.
Henki loppuu.

Wiima: Mä pysyn tääl takana,
ni Meevi ei keksi mullekin tommosta mummuhuivia tehä.
Mä oon paksuturkkinen typsykkä, ja pärjään ilman tommosta huppuakin.

 Ilosta menoo kaikille,
huivilla tai ilman!

Jouluriamua!

 Jouluriamua kaikille nelitassusille henkilökuntineen!

Meil on riamukas joulu ku Ihmisveikka ja Meevi on meitä leikittämässä.
Joo, ja tiätysti äippä.
Joulukuvaus meni hianosti,
sillä äippä ei löytäny meijän tonttulakkia eikä poronsarvia. 😀😁😂

Reippailua Riston kaa

 Wiima: Kyä taas on kaikkee sattunu ja tapahtunu.
Mut kerrotaan täl kertaa vaan tuareimmat jutut.

Meil kävi kyläilemässä Risto.
Joo.
Tommonen tumma ja komee tyyppi.
Se on viäl poikanen,
ku on vasta yheksän kuukautta vanha.

Heti tultiin loistavasti juttuun.
Pyrähettiin pihalle.

Että me juastiin ja riamuittiin!

Tosi ystävällinen, reipas ja miällyttävä toi Risto.
Se on kuulkaa käyny jo monet kerrat mettästysreissuillakin.
Joo.

On se söpö.

Tota noin niin...
Jaa, että mitäkö tekivät veikat sillä aikaa?
Jep, ihailivat uutta mattoo,
minkä äippä sai Enskulta ja Riitalta.
Kyä noi veikat on jo vanhoja ukkoja.
Tupatonttuja.

Oli niil kyl toinenki tehtävä.
Köllivät uuden takan ääres,
testaamassa lämpötilaa.
Hyvin hoitu heiltä homma.

 

Joulumiälellä ja vesikiälellä!

 

Vauhdikkaasti kohti talvee

 Wiima: Moro vaan, karvakuanot!
Täältä tullaan.

Sylipaikat on parhautta.

Äippä, et ny viittis olla sohimatta kännykälläs!

Käytiin Isolla Kirkolla.
Ei ny sentäs ihan pääkaupunkiseudulla.
Äippä meitä aina raahaa katteleen nähtävyyksiä.
Pöh.
Meille riittäs vallan hyvin mettäpolut ja kävelytiät.
Tuulikin nii julmetusti, et meinas korvat irrota.

Tuiskua on aina helppo jymäyttää.
Se on heti kuulolla,
ja sen pää pyärii ku pöllöllä.

Joo.
Myrskyllä on jo nuttu päällä,
ja Tuisku ei aina viitti lähtee mukaan,
ku se käpsii kivistää se nivelrikko.

Veljekset köllii viäretysten.
Mä oon tiätty sylissä.
Ja ku ihmisellä on vaan kaks kättä,
ni pojat joutuu jakaan rapsutukset.