Pallohullut

 Wiima: Toi on kyl äipän kynä!

 

Keppakoipi

 Tuisku: Täs on ollukin välillä mainintaa,
et mä en lähe juurikaan enää lenkeille.
Lisäks oon nilkuttannu oikeeta etutassua.

Joo.
Ny kävin tohtorilassa, ja syykin selvis.
Nivelrikko.
Sain tropit.
Ny käpsä käy huamattavasti kepeemmin,
ja lähen mialuusti lyhyille lenkeille.

Kevyitä tassutteluja teille kaikille, kuamat!

 

Karvapöksyt

 Wiima: Molskis ja loiskis, karvakuonot!

On taas se aika vuadesta, ku katseet kohistuu,
juu ei, ny ei oo tulossa koirankakkajuttuu,
vaan karvapöksytarina.

Noh, kiältämättä näytän melko muhkealta.
Mut hei, ihan hirmee loukkaus äipältä,
et mä näytän kuulema ihan puudelilta.

Joo.
Apuun riänsi tiätty kaunis Koiramamma vikkeline näppeineen.
Hän yritti opettaa nypsytystä Papalle, mut...

Koiramamma on ihan voittamaton karvannypsyttelijä.
Otin torkut.

Saatiin kaikki palkkiot,
ku mä olin niin kiltisti.

Piristystä

 Ai, aurinko piristää?

Not.
Tai joo,
mut ku seuraa pihalla lintujen puuhia,
haukkuu kaikki aidan takana liikkuvat koirakot ja hiihtäjät,
niin ei oo hetken lepoo eikä rauhaa.
Pitää välillä vetästä tupsluurit, että jaksaa taas painaa.

Jaa, että onko pluikasta?
Mitäs luulette...

Hirmeesti ollaan retkeilty Papan kaa.
Sit meil on käyny kylikkäitä.
Ensku ja Riitta, Ihmisveikka ja Mervi,
Koiramamma ja sokurina pohjalla
Sini, Iina ja Helmi.
On ollu hulinaa, kuulkaa, joo.

Ihan oli välillä pakko lataa akkuja.
Mut hei, ilosta menoo kaikille!

 

Pappa

 Me kerrotaan teille salaisuus.
Meillä käy kyläilemässä Pappa.
Tai joo, ensalkuun hän oli vaan miakkonen,
mut sit hän kesyynty Papaks.
Tykkää meist ihan gaumeesti.
Lellii ja palluttaa,
leikkii ja jutustelee.
Ollaan Papan kullanmuruja.

Käyvään kimpassa paljon lenkuroimassa.

Aamulla, päivällä ja illalla.
Ei tarvii äipänkään ny pelätä,
ku meil on mörönsyätti.
Joo.

Täs me ootetaan Pappaa apoteekista.
Äippä yritti viiä meitä tassuttelemaan,
mut eihän me ny Pappaa jätetty.
Joo ei.

Iltasin me autetaan ja pietään seuraa Papalle,
ku hän voimistelee lattialla.

Tämmöst meil nykyään.
Kyläillään välillä Papalla, ja väliin hän tulee meille.

Puuhakkaat Puhurit

 Joo.
Me ollaan kyl lempparinimemme ansainneet,
eli Puhurit ja Tuulinen Trio.

Uhmattiin tuulta ja tuiskua,
pakkasta sekä hankia.
Hännät piti pitää pystyssä,
et äippä näki, mis me liikutaan.

Mut hei, nyt nautitaan ja ilotellaan!

 

Riamurallia lumessa

 Jesh!

Pallokin välillä painui uppeluksiin,
mut onneks meil on tarkka vainu.

Huamenta, kuamat!

 Aina ei jaksa olla virkkuna.
Täs meijän tunnelmia tältä aamulta.

Tuisku

Wiima

Myrsky

Mut hei, ollaan me oltu pihallakin,
Vaik vettä tulla lätisee,
ja on taas hirmeen pluikasta.

Käytiin taas kyläilemässä.
Ai, miks Tuisku ei ollu messissä?
Sil otti etukäpälään kipeesti toi liukkaus,
ja ny ei yhtään pysty lenkkeileen.
Se köllöttelee sohvaper... eiku muina koirina kotona.

Hurjan kivaa haistella pupujen ja sorkkajalkaisten jälkiä.

Joskus läjäillään.

Rimpsessa

 Ei mulla muuta.

Terkuin rimpsessa Pimpula

Vuaden 2022 eka postaus

 Morjenttes kuamat!

Wiima: Mites te selvisitte paukuista?
Meil meni kohtuullisesti.
Räiskintää oli vaan melkein sallittuna aikana.

Noh, pualilta öin Myrsky, se paukkuarka,
pyrki äipän sänkyyn, ja tiätty kaivautu heti täkin alle,
siis Myrsky, ei äippä.
Räiskytys ja jytinä äitys hurjaks,
joten mäkin pyysin päästä täkin alle.
Pääsin.
Ja voitteks kuvitella,
Tuisku, se kaikista arkajaloista aroin,
nukku tyynesti ittekseen sohvalla.
Tuisku osaa yllättää.

Niin se vuas vaihtu.
Meil kävi ihmisveikka ja hänen tyttiksensä kyläs,
ja meil kaikil oli oikein mukavaa, ku oli seuraa.

Vuaden ekana päivänä lähettiin retkelle jäälle.
Sinne olikin aukastu aivan loistava tiä.
Aurinko kilotti.

Veikat ei tarjenneet lähtee messiin.
Niitä käytettiin piäni lenkki puistossa kotinurkilla.
Mä oon tämmönen tuiskun ja myrskyn kestävä paksuturkkinen typykkä.

Äippä sai hianot värirenkaat miniäkokelaaltaan.
Joo, kuulema muuten kivat,
mut miks pitää joka kuvassa aina olla koira tai kaks, märisi hän.
Pöh ja pah! Tiätty täytyy.