Vaihtelevaa

Ny on pakko laittaa näkösälle näitä lumikuvii.

Koko talvena ei juurkaan tarvinnu hangis kahlata,

mut ny keväällä sitä riamua sit saatiin.

Yheks päiväks.

Pelattiin silti rispiitä ja palloteltiin ahkerasti muutenki pihalla.

Meil oli kivaa säpinää viikonloppuna,

ku äipän Kaija-kamu oli viarailulla,

ja oikeen yäkyläs.

Saatiin paljo silityksiä, ja me tuatiin lohdutusta Kaijalle,

sillä hänen rakas Emma-koiransa siirty ajasta ikuisuuteen.

Wiima pääs Kaijan ja äipän kaa retkelle Torronsualle. 

Keväistä menoo kaikille!

Koiramamman ylläripylläri

Hip hei, Koiramamma kävi.

Hän toi meille puuhattavaksi ja tyästettäväksi uusia pehmoja.

Jep, jep ja jepulis!

Ja hualellahan me tyästettiin.

Pumpulit pöllys ja hauskaa oli.

 

Kolmikko

Joo.

Tää ploki on ollu ihan jäissä.

Olisko säällä aiheeseen pikkasen oma osansa,

ja sitten tiätty sillä tyhmällä viirushiiruksella.

Mut aurinko lämmitti somasti

ja äippä pukkas meijän sohvalle potrettiin.

Ehkä arvasitteki jo meijän ilmeistä

ettei tää kuvausistunto perustunnu vapaaehtosuuteen.

Täs me ny ollaan, sohvaperunat.

 Wiima: Mä pääsin äipän mukana tassutteleen järvelle.

Äippä toimii yhdelle herttaselle henkilölle henkilökohtasena avustajana.

Olin tosi tervetullu ja sain paljon rapsutuksia sekä kehuja.

Lattialämmitys, kevään pelastus

Joo.

Ku ulkona ujeltaa ilkeesti,

tiiätte sen tuntee ku korvat tuntuu irtoovan päästä

ja viiksikarvatki menee solmuu,

niin sillon on lämpimintä pötköttää keittiössä, 

ku siäl o lattialämmitys, ja rinkokin tua lisälämpöö.

Ai niin, ja Wiima voi hyvin, tikit poistettiin,

 ja tyttö pinttelee entiseen pirteeseen malliin.

Tyhjä kaulapanta naulassa

Yksi tassuttelija vähemmän.

Kamumme Tara lähti...

Tyhjä kaulapanta naulassa
työtön talutusremmi ovenpielessä,
vaan tuhat iloista muistoa
niiden täysiltä ahkerilta päiviltä
muistuttaa:
Oli se elämää täysin rinnoin!

Nämä kuvat ovat vuodelta 2011,

kun Tara oli neitonen ja Myrsky poikanen.

 

 

 

Tänään juhlitaan (perhepiirissä) Myrskyä

Paljon onnee 9-vuatiaalle Myrskylle!

Käpsä käy, häntä vispaa, peli sujuu ja korvat lepattaa ku nuarella pojalla.

Hoivaa ja tasasta menoo

Wiima: Kyä mulla on sitten mukavat veikat.

Pitävät mulle seuraa ja hoivaavat.

Perjantaina otetaan tikit pois,

ja sitten toivottavasti pääsen reippailemaan kunnolla.

Nyt on pitänyt varoo haavaa,

ja tassuttelen äipän kaa talutushihnassa pihalla.

Haavaan ei saa mennä kuraa eikä likaa,

enkä saa hyppiä enkä pomppia.

Tosi vaikeeta.

Terkkuja toipilaalta

Wiima: On ollu hiljasta,

niin plokis ku pihallakin.

Täs viäl tallustelen, viikko sitte,

Enskun möksän mettäpoluilla.

Joo, kyä veikatkin oli messissä.

Meil oli kaikilla oma taluttaja,

ku Enskun parempi pualiskoki oli messissä.

 Kuiskasin salaisuuksii Enskun ilveskissan korvaan.

Hän osaa pitää salaisuudet.

Joo, oon tosiaan toipilas,

sillä tiistaina mut sterkattiin.

Musta ei sitten koskaan tuu äippää.

Olisin kyl ollu tosi hyvä,

mulla ku on niin tasanen luanne.

Kaikki on kuiteskin menny hianosti.

Haava on paranemassa.

Mul on semmonen potkupuku päällä,

ei siis se gaumee vanhanajan avaruustötteröhärpäke.

Pysykää terveinä,

ja terkkuja meiltä kaikilta teille kaikille muiskujen kera!

Koppi

Wiima: Täs perinnetilan koirankopin ees miätin syvällisii.

Niiku vaik,
et millanenkohan musti tos kopis on asunu,
paistaaks enää koskaan rinko,
käyks noi mun veikat ihan täysillä
ja mitähän saahaan iltapalaks.
Joo.

Panaanipotku ja kui se tehään

Wiima: Kyä on kuulkaa makiaa,

ku ei oo lunta ja saahaan ympäri vuaden palloilla pihalla.

Miä piän!

 Kiidän arotuulen lailla!

 Täs on mun kuulusa panaanipotku kiärteellä.

 Maali!

Voitto tuli.