Saikku on päättynny

Myrsky: Terppa pitkäst aikaa!

Oon ollu saikulla ja siks pois kuvioista.

Alko se kalkeutunnu selkäranka taas vaivaan.

Oikee etukäpsä ei oikein kulkenu muitten mukana.

Sain kipulääkekuurin ja lepoo lääkkeeks.

Juu, ny on taas iskussa.

Käpsät nousee ja meno maittaa.

Mialuiten oon kotipihalla tai käppälöitten tasasella tiällä.

Älkääkä soittako eläinsuajeluun, en oo yhtään lihava,

 se on äipän kameraputki ku tekee ton optisen ylipainoharhan.

Oikeesti.

 Tuisku juaksee munkin pualesta.

Mun hönöveikka.

Ketterin porukasta on tiätty Wiima-siukku.

Se on käyny reenaamassa jossain nenähaisteluhommeleissa,

mut se kertoo niist jutuista itte myähemmin.

Voikaatten hyvin, kuamat!

Hurrrjan hauskaa

Meil olikin hurrrjan hauska viikonloppu,

sillä iskä ja äippä lähti humputtelee Hesaan,

ja meitä hoiti ihmisveikka Sami ynnä tyttisystävänsä Tiina.

Juastiin, palloiltiin sekä hassuteltiin pihalla.

Ja ihan parasta oli, että saatiin nukkuu niitten kaa samas sängys.

Oli tiivis ja lämmin tunnelma.

Kuva on Tiinan ottama. 

Joo.

Retkihetkiä ja pallonpyäritystä

Tuisku: Oon päässy Enskun kaa reippaileen.

Noh, tiätty siukku ja äippäkin on ollu reissussa mukana. 

Myrskyn selkä ei vieläkään kestä epätasasta menoo,

joten se käpsehtii vaan omalla pihalla ja lähiteillä.

Sitten mä oon pelannu palloo ihmisveikan kaa.

Tässä linkki vidikseen.

(Toivottavasti näkyy, sillä Tuupikanava on tehny muutoksia sääntöihinsä.)

Ilosta menoo teille kaikille,
ja muistakaa ettei vierivä pallo sammaloidu!

Koska Myrsky on ollu saikulla,

niin sen puuhista tulee ihan oma juttunsa.

Wiiman palloilua

Pallo pyörimään!

Tulossa myös Tuiskun taidonnäytteitä.

Kalliolla kukkulalla

Tuisku: Myrsky-veikan selkä oli kipeenä,

eikä se päässy kunnolla käveleen.

Ei hualta, ny se on taas kunnossa,

ku sai viikon kuurin kipulääkettä ja lepoo.

Myrsky jäi kotoileen,

mut mää ja Wiima päästiin Enskun ja äipän kaa retkelle.

Ettittiin keokätköjä ja samal löydettiin uusia järviä ja vaik mitä.

 Niiku ny komeita kallioita ja kiviröykkiöitä.

 Mettäalue oli tosi hiano.

Tää mettä pitäis muistaa ens syksynä, 

totes äippä, sillä pualukanvarpui oli paljon.

Oli komeita kantojakin ja muuta nähtävää.

 Maastoudutaan mukavasti heinikkoon, vai mitä?

Oli mukava jumpuloida mettässä.

Ensku oli musta tosi ylpee,

kun olin niin harvinaisen reipas poika.

Heijastimia ja runoja

Se on taas se aika vuadest, ku kaivetaan esille

kaikki heijastimet, lyhdyt, lamput ja tuikuttimet.

Meil ei oo katuvaloja,

ja vaik oiskin,

niin kaikkien pitää silti käyttää heijastinta.

On välkkyä vilkkua,

tää me kerrottiin jo viime vuanna,

mut asia on niin tärkee,

et kannattaa mainostaa uusiks.

Joo.

Wiima: Äippä kysys, et halutaanko porkkana.

Äippä: Mä kyl sanoin, että haluutteko lukee

Aurinko. Porkkana. Vesi. -kirjan.

Sen teijän kirjailijarunoilijakamun, Heli Laaksosen uusimman.

 Wiima: Joo. Ei tääl oo mitään porkkanaa.

Äippä: Huoks.

Myrsky: Huoks.

Usko

Älä vaa ruppe munt rakastama,

sanos yks neiti mul.

Kato ko

jollei ruppe

ei jouru ikä lopettama.

Mää uskosin.

Mää hullu.

Heli Laaksonen (sivu 67)

Joo, mei uskota.

Me rakastetaa ain ja täysil.

Myrsky, Tuisku ja Wiima

Peeässä eli jälkijorinat,
tämmöttist Heli sit kirjotti Naamakirjas,
että ihan mäyräkoirien kulttuurisivusto:

Meidän talvi

Joo.

Söpöilyä palvelutalossa

Wiima: Taas mä kävin tuattaas iloo palvelutalon asukkaille.

Hirmusesti musta tykätään ja silitellään.

Vaik moni ihminen ei enää muista nykyhetkee,

niin mun ansiosta he kykenee luetteleen lemmikkiensä nimet.

Ja voi sitä silmien välkettä, minkä mä aikaan saan!

Henkilökuntakin tykkää musta kovasti.

Oon kuulema söpö ja reipas tyttö.

Palvelutaloihin kaivattas lisääkin eläinviarailijoita.

Tää niiku vinkiks ja pantavak luppakorvan taa muistiin.

Ilonaiheita kaikille!

Mää ja Kääriäinen

Wiima: Ihmisveikka vanittaa Kääriäistä.

Niin määkin.

Veikka kävi Kääriäisen konsertissa ja osti paijan.

Joo.

Mää kans, siis samaan kuvaan.

Ilo

Ilo.

Me ollaan ilosiapulusia,

ku saahaan juasta ulkona ja palloilla. 

Saahaan ruakaa ja rakkautta.

 Lumi on hauskaa, mut ny sataa taas vettä.

Ollaan siitäkin ilosii,

ny voijaan ottaa pitkät päikkärit hyvillämiälin.

 Wiima: Jos ihmettelette, et miks veikkoja ei näy kuvissa,

niin usein ku mua,

niin syy on siinä,

et mä talutan äippää (tai toisinpäin),

ja kamera on äipän käpälissä.

 Mut kyl veikatkin on mukana reissuissa.

Ny kävi hyvä tuuri,

ku jokaiselle riitti taluttaja,

ja äippä sai huseerata kameransa kanssa villinä ja vapaana.

Iskällä on Tuisku,

Enskulla on mää

ja Sami-veikalla on Myrsky.

 Ylösalasinkuva.

Kävin eilen äipän kaa kahestaan Vorssassa.

Viätettiin sitä kuulusaa tyttöjenlaatuaikaa.

Joo. 

Mua ihailtiin taas kovasti.

Kolme mummoo halus silittää ja paijata mua.

Ihan jees.

 Illankähmyssä lähettiin retkelle järvelle.

Onneks rannassa oli sen verran paljon sulaa,

että sai janon sammutettua.

Ilosta menoo kaikille!