Toukka ja muutakin eläväistä

Himpulan pimpula, mikä toukka!

Aamukierroksella täytyy tarkistaa, että pihalla on kaikki hyvin,

eikä kutsumattomia viaraita ole jääny nurkkiin lurkkimaan.

Tuisku: Joo, mua kuvattiin kahen naisen voimin,

ku äipän kamu Tiina oli kyläilemässä.

Mä kestin kaiken suasion niiku miäs

ja esittelin sulavia palloiluliikkeitäni 

naisten ihalevien katseiden alla.

Tiina oikeen videoikin mua.

Noh, oonhan mä kyl söpö ja rakastettava

ja kuvauksellinen kans,

joten antaa akko... leidien kuvata vaan.

Ylös, ulos ja liikkeelle!

Me näytetään mallia.

Hoplaa!

Mikäs sananlasku tähän kävis? 

Ei aineskaan, 

että kuljetaan peräkkäin kuin köyhän talon porsaat.

Meijän kunnassa on mahottomasti järviä.

Tän järven nimi on Ruostejärvi, 

outo nimi,

vaik ihan kirkasta ja juatavaa vettä siinä oli,

maistettiin.

Tääl oli äipällekin puuhaa,

ku hän etti yhen keokätkön.

Mämmikäpälä ja sääkissa

Meijän äippä on mämmikäpälä.

Nakkelee palloo ihan mihin sattuu.

Viimeks pallo pomppas omppupuulootaan.

Joo.

Saatiinko pallo omin avuin pois?

Eipä.

Piti parkuu äippää apuun ja hän selkeesti vitkutteli,
eikä tullu vaikka lujasti käskytettiin.

 

Piti kuulema ekaks leikata maisemointikankaasta suikale.

Me sutena auttamaan, että hän sais tyänsä nopsempaa tehtyä.

Siin hän sitten aikansa huakaili ja ymmärsi sit lopulta hakee meille sen pallon.
Reilu peli, meille pallo, äipälle suikale riapuu.
Joo.

Myrsky: Onks ihan pakko kuvata mun bebandeerosta?

Näytän pullavalta ku Muumipeikko.

Kangas on levitetty ja nyt sitte tuut nakkeleen palloo,

silleen kunnolla ja ajatuksella.

Olipa eilestä aamulla sakee sumu.

Hyvä ku kuanonsa erotti.

Äippä yritti opettaa Enskun Niisku-kissaa posettaan sääkuvissa.

Niisku katto äippää halveksivasti ja marssi tiehensä.

Sääkissa, kih hih hih, huvittava jo ajatuksen tasollakin.

Televisio- ja radiotähtinä

Joo.

Näin tää juttu meni.

Meijän pihalle pelmahti radio- ja telkkaritoimittajia,

Yle Hämeestä.

Mehän käytiin heidät tiätysti asianmukasesti

sekä kohteliaasti toivottamassa tervetulleiks.

Äänekkäästi, että varmasti kuulu:

TERVETULOO meille, Eeva ja Ville!

Saatiin helakat haukuntamme kuuluviin radiolähetykseen.

Ilmotettiin, että naapuri lähti.

Hyvin tallentu ja kuulu, 

on noilla toimittajilla erinomaset äänitysvälineet.

Joo.

Sitten meitä vilmattiin.

Äippä heitti palloo, 

ja mehän tiätty juastiin mallikkaasti eestaas,

ihan niiku kokeneet vilmitähet ikään.

Joo, ei jännittänny yhtään,

ihan oltiin luantevia,

ja parilla otolla saatiin hommat purkkiin,

eikä sijaisnäyttelijöitä tarvittu.

Oltiin sitten loppuhuipentumana uutislähetyksessä telkkarissa.

Joo, Yle Hämeen alueuutisissa.

Näin meikämäykyt osaa ottaa hommat käpäliin,

lunkisti ja mallikkaasti.

Ollaan nyt sitten oltu lehissä, radiossa ja telkkarissa.

Kui paljo julkisuutta piänet mäyräkoirat kestää

ja ollaanko me ny jotain tositeeveetähtiä?

Ei olla kyl yhtään ylpistytty,

tervehitään edelleen reippaasti kaikki vastaantulijat

karvanlaatuun, ikään tai sukupualeen kattomatta.

Joo.

Suasikkiskipale

Arvaatteko näistä kuvista,

mikä meijän suasikkilaulu on?

Pojat: Joo, se on Hurrikanesin Ketoon.

Äippä: Pojat, sen biisin nimi on Get on ja esittäjä Hurriganes.

Pojat: Ai, on vai?

Taskukokoinen typsykkä

Meijän pihalla kävi lilliputtimainen typykkä.

Sen nimi on Siiri.

Arvatkaapa päästiinkö lähikosketukseen sen kaa?

Joo ei.

Kyä harmitti, ja me kyl ilmotettiin se isolla äänellä.

Koko mäki raiku, 

naapurikin tuli rajalle kattoon,

että onks meillä henki katkolla.

Ei ollu, mut hengitys kyl katkeili ulvonnan välissä.

Siiri on ihan kirpun kokonen ja syätävän sulonen.

Se ei tykänny meistä yhtään,

vaan parku koko ajan Koiramammalle,

että pitää lähtee kotiin ja pois.

Ei päästy pelaan sen kaa palloo,

eikä muutenkaan leikkiin.

Ai niin, Siiri oli hoidossa Koiramammalla,

eikä täten oo Koiramamman uusi koira.

Onneks.

Sadetta ja sanontoja

Vaik eilen oli aamupäivällä vetistä,

niin lähettiin kuiteskin lenksulle.

Äippä totes, ettei me olla sokurista.

Meil oli Enskukin messissä.

Nää kaks ekaa kuvaa onkin Enskun nappaamia.

Iltapäivällä paisto aurinko ja päästiin tosi toimiin eli pallotteleen pihalle.

Ja pallo suaraan lampeen.

Joo.

Myrsky: Äippä ihmetteli, että kui mä kykenen nukkuun

kahen tyynyn puristuksessa.

Hyvin.

Oli just sopivan lämmintä mahassa ja selässä.

 

Tuisku: Äippä ku viljelee vanhoja, ikuvanhoja, sanontoja,

niin sopisko tähän:

1. Lähti ku koira käpälämäkeen.

2. Juaksee kiäli vyän alla ja pää viidentenä jalkana.

3. Auta miästä mäessä, älä huttuvadissa.

4. Ei ole koiraa karvoihin katsominen.

5. Juoksoo ku Jerusalemin suutari.

Myrsky: No, tähän ainaskin sopii,

että hullu paljon töitä tekee,

viisas pääsee vähemmällä.

Joo.

Pallotusta

Joo.

Ei pyäri pallo pihalla.

Ei aineskaan äipän toimesta.

Meijät on pantu pallojäähylle.

Tuisku on kuulema viäl toipilas.

Näyttääks siltä, että meil on hauskaa ja ilosta?

NOT.

Kyä ny pitäs panna pallo pyäriin,

muutenhan täs ihan sammaloituu.

Joo.

Ilo, kesä ja hyvinvointi

Tuisku: Terppa!

Alan taas olla oma ilonen itteni.

Ruaka maittaa ja jaksan olla pihallakin.

Pallon perässä en viäl saa juasta, mikä tiätty on haljuu,

mut voi pihalla puuhastella kaikkee muutakin,

niiku pudotella palloo lampeen, ja parkuu äippää nostaan se ylös.

Ny nautitaan aurinkopäivistä ja voidaan hyvin!

 

 

Keskiaukeemapoikina Mäyräkoiramme-lehdessä

Siin me ny tökötetään, keskiaukeemapoikina,

Mäyräkoiramme-lehdessä numero 2.

Lehessä kyl kirjottajaks ja kuvaajaks on merkitty Hanna-Kaisa Humalisto,

mut me kyl voijaan vannoo tassu sydämellä,

että kyl noi kuvat on ottannu meijän äippä ja

tekstin kans raapustellu.

Joo.

Toi tyylikäs daami kuvissa on tiätty Koiramamma ja

automyyjän nimi on Kari Ruokolainen.

Täs on teksti, kun sitä ei oikein pysty lukeen tosta kuvasta:

Kaisa Sorola/Mäyräkoiramme lehti nro 2 2017/Auto-Kehä Oy, Karkkila

Loma-autoa etsimässä

Meidän ruokakuntaamme kuuluu kaksi ihmistä ja kaksi mäyräkoiraa, Myrsky ja Tuisku. Koirat ovat aina mukanamme, joten tarkoitus oli etsiä riittävän tilava auto lomamatkoille. Koirahäkin lisäksi autoon täytyy mahtua kaksi matkalaukkua, kitarakotelo, kylmälaukku ja iloinen mieli.

Ystäväni Pirkko lähti mukaani potkimaan renkaita. Kohteemme oli Karkkilan Auto-Kehä Oy. Etsimme tavaratilaltaan avaraa, turvallista sekä hyvän ajotuntuman tarjoavaa autoa. Asiantunteva automyyjä Kari Ruokolainen pureutui ongelmaamme ja esitteli meille neljä autoa.

Pronssille ylsivät Peugeot 2008 ja Peugeot 3008.  Ensinnä mainitussa oli pienehkö tavaratila, mutta muuten se oli näpsäkkä auto. Ratti oli miellyttävän pieni, joten sen yli näki hyvin lyhyempikin ihminen. Peugeot 3008 voisi kutsua citymaasturiksi ja siten se olisi mainio menopeli santateille sekä vaativiin maastoihin, sillä maavara oli peräti 21 cm. Tavaratilan pohjaa pystyi siirtämään kahteen eri korkeuteen, mutta tila loppui mielestämme silti kesken.

Hopeaa sai Peugeot 308 SW. Tämä pösö on farmarimallia pysäköintitutkalla ja automaattivaihteilla. Tavaratilan puolesta se olisi voinut olla voittaja, mutta voiton vei kuitenkin automaattivaihteinen Nissan Qashqai, crossover. Ihastuimme auton nelikamerajärjestelmään eli digitaaliseen kakkoskuskiin, mikä havainnoi kaiken auton ympärillä tapahtuvan liikkeen. Tämä toiminto toi turvallisuutta ja se helpotti peruuttamista sekä kääntymistä ahtaissa tiloissa. 

Qashqaissa oli muun muassa automaattinen ajovalojen säätöjärjestelmä, kaistavahti, kuljettajan vireystilan valvonta ja taskupysäköintiavustaja. Se oli eniten myyty auto maaliskuussa. Hinnaltaan Nissan Qashqai on suunnilleen samaa tasoa kuin Peugeot 308 SW.

Myrsky ja Tuisku tassuttelivat automyymälässä asiallisesti ja reippaasti, joten automyyjäkin oli aivan myyty. Turvallista matkaa!