Ulkoiluja ja temppuja

Wiima: Arvatkaapa, kuka on meijän perheen säänkestävin koira?

Joo-o, meikäprinsessahan se on.

Tuiskua joutuu vetämään perässä pulkkana,

ja Myrskyä osan matkaa kantamaan.

Eipä tarvii tätä tyttöö!

Mä oon reenannu kovasti erilaisia temppuja.

Siivous sujuu jo vaivattomasti,

mitä ny äippä ähisee ja puhisee.

Tota soittokelloo mä vielä vähän ihmettelen...

Mut osaan jo monta temppua, niistä tulee myähemmin videoo:

- istun

- odotan

- tulen luokse ku vihelletään

- annan tassua

- osaan tulla syömään, ku sanotaan ruoka

Olen nokkela tyttö!

 

Ensku ja Riitta kävi sunnuntaina.

Lämmitettiin Enskua, ku hän köllötteli sohvalla.

Keskiviikkona Ensku tulee tekeen ulkoportaisiin luiskan,

kun Myrskyn selässä on todettu rappeutumia,

eikä se sais enää pomppia portaissa.

Äippä tilas muavisen luiskan sohvan eteen,

ku hyppiminenkin on Myrskyltä kielletty.

Koiramamma toi vanhan puseronsa,

minkä hihoista ja selkäkappaleesta äippä tuunas mulle pullovereita.

Párek-papan punanen nuttu on viäl pikkasen tilava.

Ja viälä, että tää Hennan monta vuatta sitten tekemä mäyräkoirataulu oli enne.

Taulussahan on selkeesti tyttökoira.

Joo.

Kiva kun on kivaa

Joo.

Meil ei oo varsinaisesti mitään asiaa,

eikä mitään ihmeempiä oo tapahtunutkaan,

kuhan tultiin esitteleen äipän napsimia kuvia.

Hän kun testaa uutta kameraansa.

Niinpä me sitten pinkastiin pihalla ylä- ja alamäkeen,

pallon perässä ja toistemme perässä,

ja näin saatiin kivasti äippä melko tyytyväiseks.

Pontevaa perjantaita teille kaikille!

Kiitti ja muiskut

Wiima: Mitä mitä mitä?

Mulleko?

Kortti isäpapalta?

Oho!

 

Onko samaa näköö?

No on, joo.

 

Kortin takana luki:

Wiima-tyttärelleni 2018.

Onnea elämääsi!

t: Párek-pappa

Kiitti ja muiskut!

Ai joo, mua on huijattu.

Kävin eilen ell:illä rokotuksilla,

ja ei se ollu ihan niin kiva paikka ku on mainostettu.

Pikkasen piti vinkasta,

jollon ell:i väitti mua herkkänahkaseks.

En tykänny.

Mut kävelystä tykkään kovasti.

Oon oppinu istumaan ja odottamaan,

pari muutakin temppua on harjotuksissa...

Rokotuksia ja muuta mukavaa

Wiima: Terppa!

Tämä tyttö menee huomenna eläinlääkärille rokotuksiin.

Yhtään en tiedä, mitä tarkottaa,

mut varmasti jotain tosi kivaa.

Ootan innolla.

Toi isopäinen, vain kuvassa, 

oikeesti Tuiskulla on piäni pää,

ei oikein vieläkään tykkää musta.

Se on rökittänny mua joka viikko.

Onneks Myrsky-veikka hoitaa mua.

Hmm... ketähän mä muistutan...

Ei oo omena kauaks puusta pudonnu, totes äippä.

Valjaat on tosi jees.

Olen käyny tutkimassa etupihaa,

piipahtannu postilaatikolla ja

sitten me käytiin porukalla Saaren kansanpuistossa.

Voi hyvänen aika, kun oli pajon tuaksuja ja tunnelmaa!

Ja, joo, mä kävelen vaan ihan lyhyitä matkoja,

kun noi ihmiset ei ymmärrä,

että mä oon jo ISO tyttö.

3 kk ja 2,75 kg sekä ekat valjaat

Wiima: Sori, mut hei, minä täällä taas!

Täytin tänään 3 kuukautta,

saa onnitella ja lähettää suukkoja.

Olen kasvanut hurjasti,

sillä kuukausi sitten painoin reilut 1,6 kg ja

nyt tätä ihanaa suloisuuttani on melkein 3 kiloa.

Veliveikkojen kanssa ollaan palloiltu ahkerasti.

Puitten alla on vihreää ja märkää,

mut ei se mun menoa haittaa,

eikä Tuiskunkaan,

mut Myrsky on semmonen sipsutassu,

että se nostelee käpäliään ja näyttää surkeelta.

Mä sain tänään valjaat.

En yhtään tykänny pannasta,

tai tykkäsin siihen saakka,

kun remmi kytkettiin kiinni.

Nää valjaat tuntuu ihan kivoilta.

Käytiin kahessa lemmikkipuadissa,

ja mä tervehdin myyjiä reippaan ystävällisesti,

enkä yhtään hätkähtänny melua enkä liikennettä.

Tosin kaupungilla olin mun kantorepussa,

ja tarkkailin sieltä maailmaa.

Lompsikaa loppiaisena luontoon!

 

Reipasta menoa ja meininkiä

Veikeä silmänisku alkaneelle vuodelle!

 

Wiima: ISOT pojat nukku äipän vieressä peiton alla

uutena vuotena.

Arvatkaapa kuka nukku omassa kopassaan?

Joo, meikätyttöpä hyvinkin.

 

Vanha vuasi vaihtu uuteen,

mut en mä ainaskaan huamannu mitään eroo.

Yhtä ilosesti oon veikkojen kanssa painaltannu pihalla.

 

Sisällä oon veikkojen harmiks innostunnu luista,

omista ja veikkojen.

Välillä tulee pikkasen sanomista...

Säät on suasinu,

sillä on ollu just sopivan leutoo leikkiä ulkona.

Riamullista menoo ja vuatta kaikille!

Reipasta uutta vuatta 2018!

Myrsky ja Tuisku: Joo. Siskolla on viäl oppimista,

että kuinka poseerataan kuvassa.

Wiima: Ei mun tarttekaan osata, 

riittää ku oon vaan söpönä.
Pojat: Mut olisit voinu olla hetken heilumatta.
Nyt oot ihan sumee.
Wiima: Ehkä sumee, mut niin söpö.

Kirjakuvausassarit

Wiima: Heti aamusta äippä kehus meitä kovin.

Hän kuvas lukemaansa kirjaa plokiinsa,

ja mehän tiätty pelmahdettiin oitis paikalle,

niiku kirjakuvausassareiks.

Tuli sanomista, ja meijät häädettiin muihin puuhiin.

Miättiikö jo moni,

että tästä on tullu vaan mun henkilökohtanen ploki?

Ei oo tullu,

mut ku mulle tapahtuu paljo enempi

hauskoja uusia asioita kuin noille murrikoille

eli veliveikoille.

Kattokaa ku mä olen oppinu kiipeen rappusia!

Oon viilettänny joka päivä ihan mahtomasti pihalla.

(Äippä: 10-15 minuuttia kerrallaan.)

Onneks on ollu leutoja säitä,

että mun nahkanapa ei oo paleltunnu.

Äippä on ollu turskina,

ja ei enää suastu viämään mua ulos yällä.

Mun pitää nukkua klo 5.

Tosin täytyy myäntää,

että äippä alko olla jo vähän sekopäinen

monen viikon univajeen vuaks,

hän torkkui istualtaan ja päässä humisi normaalia enemmän.

Hyvin oonkin oppinu nukkuun,

joten tää uniasia on nyt sitten tassussa.

Kaikki touhut päättyy kauneusuniin.

Siinä mun siävyyteni salaisuus.

Paistovahti ja kinkkukiusaus

Wiima: Nyt mä tarinoin mun ihan ekasta joulusta.

Veikat kerto ennakkoon, 

että jouluna kaikki kiltit koirat saa paljon lahjoja.

Jesh!

Mähän oon niin nuari ja piäni,

etten oo ehtinyt olla tuhma,

joten aattelin, että lahjavuari tulee oleen melko muhkee.

Oliko?
No ei, sain vaan pari piäntä pakettia.
Ehkä noita joululahjuksia saa koon mukaan?

Sitten iskä lykkäs uuniin ison lihan.

Siellä se pötkötti koko päivän ja tuaksu tosi hyvälle.
Istuin paistovahtina.
Aivan turhaan, sillä en saanu kipenettäkään,
mokomakin kinkkukiusaus.

Äippä oli vähän väsyny,

ja hän otti piänet päikkärit veikkojen kanssa.

Saattaa olla, että oon osasyyllinen äipän väsyyn,

sillä herään joka yä ennen kolmee pissalle,

jonka jälkeen meen nukkuun,

mut äippä ei saa enää unenpäästä kiinni.

 

Välillä kävin veliveikkojen kanssa riahumassa ulkona.

 

Lisäks mä pääsin kyläileen perheeseen,

 jossa on lapsia.

Meillä oli oikein lystiä.
Automatkakin suju huamattavan hiljasesti,
olin aivan liian väsyny parkuakseni.
Että tämmönen joulu,
oikein sopusa ja hauska.

 

Herkullinen joulu

Valtakunnan epävirallisina sääkoirina kerrotaan,

että on taas säät heitelly äärestä reunaan.

Joo.

Oli myrskyä, tuiskua, viimaa sekä räntää 

(sopiva nimi neljännelle koiralle?),

välillä paisto aurinko ja oli pikkupakkanen.

Eipä meitä kyl säätilat haitanneet, 

saatika estäneet pihailemasta.

Joo ei.

 

Puhurit on ku luatuaja puuhastelemaan ulkosalla.

Sisko-Wiima on kyl niinpalj vauvva,

että sen piti välillä huilia.

Me opetettiin sitä pelaan älypeliä.

Ei ihan viäl onnannu,

kyä se siitä viäl oppii, viksu likka.

 

Äippä yritti ottaa meistä joulupotrettia,

mut ei onnannu.

Kolmen koiran saaminen samaan kuvaan on haasteellista,

vaik tarjolla olis kui maukkaita palkintoja tahansa.

Varsinkaan kun toi tinttara ei ymmärrä,

mitä tarkottaa "paikka".

Istua se kyl jo osaa ja tulla ruakakupilleen.

Saatiin hianoja joulukortteja.

Sirpalta ja Tiitulta tuli ittetehty kortti kolmella koiralla,

Naukulan kerholta tiätty söpö kissakortti,

Párekilta ja Palvelijatterelta tuli tonttukortti,

Koiramamman kortissa oli peurankuva,

naapurin Anastasia-tyttöseltä tuli nätti kortti,

ja kyl meijät mainittiin kaikissa muissakin korteissa.

Aattona aurinko helli ja häikäisi loistollaan.

Kertakaikkisen onnistunnu ja herkullinen joulu!