Joulupohdintaa

Tuisku: Kuule äippä, mistä se Joulu oikein tulee?

Missä se asuu kesällä?

Koska se Joulu tulee?

Äippä: *pudistelee päätään*

Tuisku: Osaiskohan mun plokikamut kertoo?

Valejoulupostikortit

Myrsky: Äippä kävi taas leikkimässä joulupostikorttikoneella. 

Näähän on siis valejoulupostikorttikuvia. 

Oikeita tulee, jos me suastutaan poseeraan. 

Tuskin tulee toteutuun. Joo.

Tuisku: Mä en ala.

Mä en todellakaan suastu.

Mä en siis yhtään hyväksy tätä valejoulupostikorttikuvaa.

Tää on ihan pölö.

Oonks mä muka joku tyttökoira?

NOT.

MOT.

Miättikää ny vähän!

Prusetti poikakoiran kortissa ja viäl tolleen,

että näyttää ku se olis mun päässä.

Pluikasta menoa

Meil tääl maalla on niin pluikasta (toi sana me napattiin Alfien ja Aslanin äipältä) ettei pystyssä pysytä. Ei vaikka kuinka neljällä tassulla yritettäs taiteilla. Äippä ei pysy pystyssä ollenkaan. Ei kyl oo mikään ihme, kun hänhän on melkonen köntys.

No, äippä päätti lauantaina, että lähetään kaupunkiin patseeraan. Hyvä päätös! Kaupungissa oli sulat kävelytiät ja paljon miälenkiintosta tohinaa. Me reippailtiin äipän kanssa ja iskä kävi sillä aikaa ruakakaupassa. Tuli niiku huvi ja hyäty samassa reissussa.

 

Äippä yritti ja koetti painostaa meitä poseeraan.

Olis saatu kaupunkikuva. Muka.

Joo ei, ei me suastuttu.

Täs meil on keinot lähestyvään joulukorttikuvaukseenkin.

Kattellaan tiukasti erisuuntiin ja näytetään takaraivoo.

Kaupunkiretki otti voimille. Nukuttiin sikeesti.

Meijän äipän plokissa on juttu Kakkupaperienkelistä.

Käykää kurkkaamassa.

Hassuja tassuja

Äippä konttas eilenehtoolla lattialla.

Joo, ei hän sikunassa ollu,

muuten vaan halus olla meijän ilona.

Onks nää kuitenkin pikkasen outoja kuvakulmia...

Tuisku turisee: Mun haavat on ny tämän näkösiä.

Kattokaa tästä minkälaiset ne oli alunperin. 

Yäks ja jaiks.

Ny ollaan voitonpualella.

Myrsky: zzzZZZzzz... puuh... uuuh...

Pikkasen pläski

Joo, me ollaan saatu lisää massaa.

Mistäkö johtuu?

Ollaan podattu.

No ei vaiskaan.

Kyä me laitetaan tää pläskintyyminen pallinpoiston piikkiin.

Me ollaan syäty tarkalleen saman verran ku ennen leikkausta.

Me ollaan ulkoiltu saman verran.

Me ollaan saatu herkkuja saman verran.

Ihan ollaan elelty ku ennenkin.

Miks sitten ollaan tukevoitu?

Kyä se johtuu niistä hormooneista.

Tai nyt siis niiteen puutteesta.

On tää elämä lepposampaa.

Meijät punnittiin ennen leikkausta: 5,9 kg.

Tänään, 2 kuukautta myöhemmin: 6,7 kg.

Ei olla kuitenkaan liian pläskejä.

Ollaan just sopivan komeita ja raamikkaita.

Nih.

Ihan turha alkaa väittään muuta.

Kattokaa vaikka!

 

Tuisku turisee: Mulla on tapana järsii äipän rehuja ulkona.

Joskus keppi jumittuu kitalakeen poikittain.

 

Mä kiusin Myrskyä.

Mä jemmaan siltä palloa.

Lisäks pidän tassua pallon päälle.

 

Myrsky: Voi hirvipaisti, tual se Tuisku taas jemuttaa palloo.

Ähäkutti, sainpas!

Uhrilampaita ja uusia nuttuja

Meijän äippä ei osaa kutoo.

Noh, on se mytystelly jotain ihme kaulahuiveja, 

jokka kyllä näytti enemminkin boan alusasulta ku kaulahuivilta.

Nooh, mehän ei oltu gaumeen pahoillamme tästä kässäavuttomuudesta.

Eipähän tarvinnu kulkee ihme virityksissä kylillä ja toreilla.

Joo, tai näin me siis luultiin.

Äippä hoksas Vilin, joka oli Wupen edeltäjä, plogista villapaitalinkin.

Siitähän seuras erinäisten mitojen ottoo ja villanuttutilaus.

Tässä on tulos:

Tuisku: Vihree väri on kyl hiano.

Kylhän tää istuukin hyvin.

Mut emmä oikeen tiä...

Myrsky: Sininen väri on kyl hiano.

Kylhän tää istuukin hyvin.

Mut emmä oikeen tiä...

Sitäpaitti mä voisin pyyhkii pois ton virneen iskän naamalta.

Tuuliset Pojat: Täs me ny mennään, uhrilampaat uusissa nutuissa.

Äippä: Todella hyvin istuvat ja kauniisti kudotut nutut.

On se hyvä, kun jotkut osaavat kutoo.

Talviharraste

 

Tuisku: Lumi ei oo yhtään este meijän lemppariharrasteeseen.

Palloilua voi harrastaa kaikkina vuodenaikoina.

 

Myrsky: Mä syäksyn ku mäkihyppääjä pallon perään.

Paljonko annatte pisteitä?

Onks tää tyyli enempi Veikko Kankkonen vai Janne Ahonen?

En tiä sanoo, mut liidossa löytyy näyttävyyttä.

 

Tuisku: Huamaatte varmaan noi läiskät mun kyljessä. Joo.

Hyvin ovat haavat parantuneet.

 

 

 

Tuuliset Pojat: Äippäää!

Tuu heittään!

Pelko

 

Tuisku turisee: Mä olen arka ja pelokas koirapoika.

Menen pissillä sisään vieraisiin paikkoihin.

Haukun kantoja ja jouluvaloja.

Meijän reitillä on pieni puusilta, jonka alla lirisee.

Aina mä jähmetyn, enkä meinaa uskaltaa mennä yli.

Iskä ja Myrsky näyttävät mallia ja kannustavat ylitykseen.

En uskalla.

Vasta äipän kanssa, ripirinnan, ylitetään silta.

Minä otan vauhtia ja loikkaan ryytloikilla yli.

Selvisin.

Rauhallista ja pelotonta itsepäisyys itsenäisyyspäivää!

Pissis

Myrsky: Ny mä kerron teille mun kuulumisia.

Lähinnä ny siitä mun ikävästä, siis äipän ja iskän miälestä, tavasta,

jota mä harrastin pitkään ja hartaasti.

Mähän merkkailin sisällä. Joo.

Meijän ihmisväki oli aivan hermoromahduksen partaalla.

Kotikin haisi. Mun miälestä kyllä tuaksu.

Mulla oli todella paha tapa merkkailla aivan kaikkee sisällä.

Alati ja aina.

Ulkona kans, mutta siellä se ei haitannu.

Yli kaks vuotta ihmisväki sitä kesti,

luuttusivat kiltisti ja käyttivät kaikenmaailman hajunpoistojuttuja

soodasta, etikan kautta  kaupan hajunpoistajiin.

Joo, ei mitään hyätyy, mä jatkoin ruikkimista.

Sitten äipän hermot pettivät, iskän hermot olivat pettäneet jo paljon aiemmin,

ensin äippä tuunas mulle erilaisia urosvöitä, huanolla menestyksellä tosin,

ja lopulta mulle löydettiin kaupasta Herrasmienen Huivi eli urosvyö.

Joo, mä en pystyny enää ruikkiin sisälle.

Tää homma kulminoitu sitten siihen, 

että multa ja Tuiskulta vietiin kulkuset.

Nyt en sit enää oo pissis.

Joulukorttikuvaukset? NOT!

Äippä: Kuulkaa pojat, se on joulukuu.

Olis aika ottaa joulukorttikuvat.

  

Tuisku: Taas!

En oo mukana.

  

Tuisku: Kuulikko, isoveikka, äippä suunnittelee joulukorttikuvauksia.

Kyllästyttää jo pelkkä ajatus.

Myrsky: Oo nukkuvinas.

Niin mäkin teen.

Mä mitään hopeisia poronsarvia päähäni paa.

Äippä voi käyttää viime vuoden kuvia.

Joo!