maanantai 21. toukokuuta 2018

Jälkikoiraharjoittelija

Wiima-jälkikoiraharjoittelija:
Olipa jännä ja rankka mettäreissu sunnuntaina.
Äippä sanos, että ny kuule tyttö lähetään reissunpäälle
ja jännän äärelle.
Olin tiätty varppina menossa mukana.

Mut mua koitti melkonen ylläripylläri,
ku päästiin Enskun möksälle.
Enskulle tuli kylään Seppo niminen mettästysmiäs,
hänellä on tiätty mäyräkoiria,
ja hän sanos, että ny pääset tyttö haisteleen verijälkee.
Täh?


Sit me mentiin kimpassa mettään,
jossa oli risukkoo ja mua korkeempia mustikanvarpuja.
Ensku ja Seppo hoki, että jälki, jälki, haista Wiima jälki.
Meinasin sanoo, että haista ite, mut en sitten sanonu kuiteskaan.

Okei, sit mä tajusin, että noi miakkoset haluu,
että mä seuraan sitä hajuu.
Ne sano sitä verijäljeks.
Homma lähti pelittään.

Sain kiitosta ja kehuja,
että ensikertalaiseks jälkikoiraharjoittelijaks
homma meni ihan mukavasti.
Pysyin melkkis koko ajan hajun päällä,
ja Ensku joutu nostaan mua siäl rytelikössä vaan kerran tai pari.
Että silleen, niiku kokonaisuutena meni kivasti.

Lopussa mua ootti peuransorkka,
mut siitä en tykänny,
haisi kummalle,
mut kai se kuulu tähän jälkihommaan.

En tiä viäl sanoo,
että tuleeko musta jäljestäjäkoiraa,
niiku että lähtisin vaikka ettimään haavottuneita eläimiä ja silleen,
aika näyttää.
Mut Ensku lupas tehä mulle tämmösen hajujälkiradan seuraavaks kerrakskin,
mut toivottavasti vähän helpompaan maastoon,
niiku tämmöselle tappijalalle sopivampaan, vaik sileelle polulle.
Joo.

Tattista Seppo ja Ensku!



14 kommenttia:

  1. Vau! Upeeta! Me ollaan todella ylpeitä sinusta! :) Lisää harjoituksia vaan ja ensi kerralla voi menosi olla jo toista. Voidaan paljastaa salaisuus: Ronia täytyi ensimmäiset kerrat houkutella kinkkusiivuilla, että hän ymmärsi ollenkaan, mistä jäljestä puhutaan, mutta kun "syttyminen" (harrastekieltä) tapahtui, niin loppu on historiaa ja jälkivalionarvon vahvistusta odotellaan. :) Tuollainen sorkka voisi olla pihalla leikkikaluna, että se tulee tutuksi. Tai (tästä ilmeiseti ollaan "piireissä" vähän erimielisiä) sorkan päältä voisi seuraavalla kerralla tarjota jotain superherkullista syötävää esim. raaka jauheliha, jos sellaisen herkun päälle ymmärtää. (Joidenkin harrastajien mielestä ruokaa ja jäljestämistä ei pitäisi sekoittaa, mutta meidän kokemuksen mukaan se sopii oikein hyvin mäyräkoiran innostamiseen ja opettamiseen.) Lupaavannäköistä jälkityöskentelyä ensikertalaiselle joka tapauksessa meidän mielestä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lucy ja Roni, kiitti vinkeistä, mestarit! Tota noin niin, meijän äippä ei taija huolia sorkkaa pihalle, vaikka jännä kapistus kyllä olis. Voitas sitä sorkkaa raahata ympäri pihaa ja piilotella äipän kukkapenkkiin muhimaan. :)

      Poista
  2. Kylläpäs ootkin etevä jälkikoira!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehumatta toteen, että aika nopeesti ymmärsin, mitä multa haluttiin, Mimmi ja Hupsu. Maasto oli kyl vähintään haastellinen.

      Poista
  3. Párekin Palvelijatar21. toukokuuta 2018 klo 20.53

    Onneksi olkoon Wiima! Vallan mainio suoritus ensikertalaiselta. Täällä isäpappa pullistuu ylpeydestä kuin sammakko. Kannattaa ottaa Lucyn ja Ronin vinkit käyttöön, nehän on melkoisia tekijöitä tuossa hommassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älähän ny viäl poksahda, pappa, syksymmällä meen vainukouluun, vissiin. Tiä vaikka musta tulis kanttareillikoira tai kadonneiden ettijäkoira tai jotain muuta hyädyllistä ja jänskää.

      Poista
  4. No johannyt! Hieno homma nuin pienel...eeku nuorelta määräkoeralta :) Siitä se ura urkennoo. Mitteehän sinusta vielä tullookaa ku oot nyt jo nuin noheva kaekkiin hommiin! Ja isäpappa tuntuu tuola halakijavan ylypeövvestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iivari, eipä käy aika pitkäs mulla eikä äipällä, ku kaikkee kokeillaan. Olispa näky, jos pappa pullistuis ilmapalloks. Kih hih hih.

      Poista
  5. Miten taitava oletkaan sitten kun saat monen monen vuoden kokemuksen. Ainesta
    Vuoden Jälkikoiraksi ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liinukka ja Nero, tota noin niin, kyä teil on luattoo muhun ja taitohin, kiitti kovasti ja parhaani yritän.

      Poista
  6. Oletpa sinä topakka tyttö ja hieno harrastus on tuo jäljestäminen ilman muuta! Tyttären Nappi-neitonen opettelee ihan samaa ja on siitä innostuntut kovin - tosin hänelle se on helpompaa, maavara on korkeampi kuin sinulla! Napista on tulossa metsästäjä :D, tuleeko sinusta! Meidän isin porukan kaksi jahtikoiraa ovat mäyriksiä ja molemmat hyviä kaurismetsällä, jos vain maasto on sopiva, eikä lunta ole paljoa - toisaalta jahtiporukan ikähaarukka on sellainen, että tunnin ajo on riittävä ja sitten on makkaranpaiston aika :D.

    Tosi kivaa, että teillä äippä ja isi on noin aktiivisia koiraharrastajia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi oi oi, vai tulee Napista metsästäjä, eri hianoo, Kivipellon Saila, mä olen liian tallukka mettästäjäks, ja ku tossa Enskun hirviporukassa on jo poikamäykkyjä, niin... Mä tyydyn haisteleen noita verijälkiä, ainaskin toistaiseks.
      Meil ei iskä oo mitenkään aktiivinen, hän istuu omassa pömpelissään ja säveltää sekä musisoi, se on äippä ku kehittelee mulle kaikkee outoo ja kivaa.

      Poista
  7. Hienoa Wiima, hyvä suoritus. Olet kyllä nokkela tyttö.

    Typyn ja Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Typyn ja Hipun emäntä + Tytöt, uusien asioiden oppiminen on kyl miälenkiintosta, vaik meijän äippä on vähän mun kehityksen jarruna, ku hän ei oo niin oppivainen.

      Poista

Kiitti kommentista, kamu!