Valokuvamalleina ja muuta käheetä

 Terveeks jokaiselle karvakuanolle!

Tääl ollaan, ilosina ja terhakoina.
Arvataaka mitä kuummaa on taas tapahtunnu?
Joo, meistä tulee TAAS juttu lehteen,
Kodin Kuvalehteen, elokuussa.
On siin jutus sivurooleilla Koiramamma ja äippäkin.
Kuvia näpsi Sanna Liimatainen.

On kyl ollu taas hottikset säät.
Onneks meil on monta kulhollista vettä pihalla.
Linnut vaan tuppaa kylpeen niissä.
Kelmit.

Palloteltu ollaan tiätty ankarasti.
Meil on tommosia piäniä pehmeitä palloja.

Lepiäkin ollaan otettu aina ku siltä tuntuu.
Ja usein tuntuu,
varsinkin ku on kuumaa.

Hoh hoh hoijaa...

Helmi tuli kyläileen.
Tosi mukavan leikkisä tytsä.
Tykätään.

Täs meijän kolmikko, Puhurit, on viis vuatta sitten. 

Toukokuiset terpat

 Tuisku: Että tämmönen kevät.
Ekaks oli niin hyytävää,
että joutu makoilemaan tuvassa huavan alla.
Joo.

Sisko sentään tarkeni myäs retkeillä.
Toi pitkäkoipi on Vikke.
Yks Wiiman monista poikakamuista.

Mäkin kävin lähimaastossa ihailemasaa vuakkoja.
Mun nivelrikkotassut ei kestä enää pitkiä reissuja.

Välillä pitää ottaa lepiä.
Ai toi tyyny?
Noh, kuka sitä ny kovalla nukkuis.

Palloo ollaan tiätty pelattu into piukkana.

Saatiin uuvet käytävät.
Äippä laitto tommosta pyäreetä kivee poluille,
ni ei sitten tunnu kurjalta tassuissa.

 Täs me KOLME oltiin viime keväänä.
Näit kuvii ei voi oikein näyttää äipälle,
ku se alkaa vetisteleen.

Ilosta menoo kaikille!

Takapakkikevät

 Tuisku: Joo.
Taas otti kevät takapakkia.
Meinasin ekaks jäähä koko päiväks pötköttään,
mut lähin sit kuitenkin siukun kanssa pihalle.

Wiima-siukkua ei mitkään säät hetkauta.
Kaikki käy,
kuhan joku heittää sille palloo.

Mut kyl mun miälestä pötköttelykin on päheetä.
Siukku toimii usein tyynynä.

Ja ku siukku ei oo paikalla,
niin täytyy tyytyy tavistyynyyn.
Joo.

Tämmönen pötköttely on sallittu vanhoille koiraherroille.
Mähän täytän toukokuussa tusinan vuasia.
Joo.

 

Turrukka

 Wiima: Turrukka?
Kait mä sitten vähän olin kasvattannu
talven mittaan tota karvapalttoota.
Täytyy myäntää,
että kutitti jo vimmatusti.

Kävin sit trimmissä.
Nyt oon siävän silonen.

Lumet suli,
mut se ilo oli lyhkänen,
sillä melkonen kerros tuli uutta lunta.
Mun menoo se ei haitannu.
Kirmasin ulkona ja vetelin päiksyjä terdellä.

Mut nyt paistaa rinko taas ihan todella.
Menee ihan huulet mutterille,
ku on niin hyvä miäli.

Mut siit ei oo yhtään hyvä miäli,
ku meijän plokikamu Iivari Määräkoira läks tuanilmasiin.
Siäl on monta hyvää kamua Iivari vastassa.

 

Nokkaeläin

 Tuisku: Kyllästyttää ainaiset huamatukset mun nokasta.

Siis tästä komiasta klyyvarista.

Että on muka karseen iso tuulenhalkasija.

Mun miälestä just sopiva.
Ainakin tulen maaliin kuanonmitan verran muita ennen.
Kih hih...

 

Vanhat hyvät ajat

Wiima: Joo.
Niin se aika mennä hurahtelee.
Kattokaa kui piäni räätikkäloota mä olin melkkis 7 vuatta sitten!

Olttiin reippaita. 

Aina oli kesä.

Tuisku: Kuule siukku, ny sä muistat ihan väärin.
Kyä oli välillä syksystä hyyhmää,
talvella purevia pakkasia,
tai välillä kainaloihin asti loskaa,
keväällä kuraa yms. yms.

Wiima: Ai jaa!
Emmää vaan tommosta muista.
Ehkä sitä pentuna muistaa vaan ne hupasat päivät.

Mut useimmiten on ollut tosi kivaa.

Tuisku: Totta töriset, siskoseni!

Vilmitähtönen

 Wiima: No juu, ny se mun mainosvilmi on julkastu.

Täs on linkit, napsauta rohkeesti:

Vilmi Instassa

Mainosvilmi

Valesurmeeta

 Moikka karvakamut!
Tääl ollaan hengissä/hangessa.

Me käydään vällein kylässä yhes maaseutupaikas.

Siäl on kauriita ja pupuja.
Joo!
Pikkasen ollaan intopiukkana.

Wiima: Täs on mun surkein ilme,
ku äippä kertoo lähtevänsä riantoihin.
Ihan vaan äipän miäliks näyttelen surmeeta,
sillä meitä tulee hoitaan ihmisveikka ja Tyttis,
ja meil on niin tosi kivaa niitten kaa.
Saahan olla sylissä ja herksuja ropisee oikeelta ja vasemmalta.

Tuisku: Mul on perintöpalttoo päällä.
Tää nuttu oli ekaks Pyry-papalla ja sitten Myrsky-veikalla.
Ikää täl takil alkaa oleen pian 30 vuatta.
Aatelkaa!
On mul ihan uuskin pomppa.
Se on koree ku hopeekuarinen karkki.

 

Jouluviiliksissä

 Ilosta ja herkullista joulua teille kaikille!

Joo.
Ja tätä ennen tapahtu seuraavaa:

Wiima: Äippä hei, nosta meijät tonne sohvalle.
Siäl on meille uusii lelkkuja.

Ai, nää olikin joulukorttikuvaukset.
Ovela veto, äippä!

Tonttu!

Tuisku: Miten niin en saa natustella?

Wiima: Tylsää!
Joks nää kuvaukset pian loppuu.

Tuisku: Kuule äippä,
ekkö sä ala jo oppiin,
ettei siukkua kannata ottaa näihin kuvauksiin
ollenkaan mukaan?
Kato, ku mä oon ainoo,
joka osaa nätisti olla ja poseerata.

Eka joulu ilman Myrskyy...

 

Tyyny hyvin, kaikki hyvin yms.

 Tuisku: Niin?
Siukku on tos ihan vapaaehtosesti.
Tyynenä tyynynä.
Joo.

Oltiin vähän reissussa,
ku tultiin kotiin,
oli tämmönen kiva tervetulootoivotus.
Maukasta.
Joo.

Ollaan me ulkoiltukin,
vaik on kyl ollu liian paljon pakkasta ja hirmee tuiverrus.
Tosimiäs voi käyttää myäs pinkkiä.

Siukku ei nuttuja tarvii.
Se ku on tommonen karvaturrikka.

Äipältä pääs poru,
ku hän läräs valokuvia,
ja tämmönen otos tupsahti esiin.
Triio on nyt supistunnu duuoksi.

Ai joo,
on TAAS se AIKA vuadesta...