Pitkäst aikaa Heli-postii

 Wiima: Mitä, mitä, mitä?
Ollaanks me saatu Heli-postii!
Joo.

Äippä: Juu.
Kirjailija, runoilija, lavaesiintyjä, luennoitsija sekä luonto- ja ympäristöneuvoja,
melkoinen monitoiminainen siis, 
Heli Laaksonen lähetti teille uutukaisen kirjansa,
tai oikeestaan kaks.

Toinen on runokirja väreistä, ILONE,
ja toista kirjaa voi värittää, Väriharjoituksia.

Aika päheetä!

Tuisku: Tää runo tuaksuu ja maistuu hyvältä.
Wiima: Älä ny nolaa meitä.
Etkä varsinkaa nakerra sitä kirjankantta.

Tuisku: Ei nua nuaret jaksa keskittyy.
Kattokaa ny.
Siskosta jäi vaan hämynen vana kuvan alareunaan.
Taas pitää vanhan hoitaa hommat maaliin.

Mut täs on meijän miälestä kaikkein kivoin runo,
ku siin mainitaan mäyräkoira.
Joo.

Färei ja muatoi.

Helil on niin hauskanen toi murre.
Murre, kih hih...

Kattokaa ny kui väriloistosia nää kirjat on!
Vallan herkullisa, niin päältä ku sisältä.
Ja maistukin hyvälle.
Tunnustan, oli pakko nakertaa kannennurkkaa.

ILONE ja Väriharjoituksia

Teksti Heli Laaksonen 2025
Kuvitus, graafinen suunnittelu & taitto Elina Warsta 2025
Orava-kirjat, Helsinki 2025

ISBN 978-952-388-475-5
ISBN 978-952-377-9

Vaik tuamiseks-viämiseks, joululahjaks tai muuten vaan lahjaks,
ja voi noilla itteensäkin ilostuttaa.
Tykättiin!
Joo.

Kirjaterveisin
Tuisku ja Wiima eli Puhurit
13 v ja 8 v

Mink färine fiilinki o juur nyy?
Kysyy Heli kirjassaan.
Me vastataan, et keltane.
Se ku on ilone ja onnellinen väri, elikkäs färi.

Talvenkynnyksellä

 Wiima: Kävin rimmauksessa.
Oon taas Neiti Siloturkki.
Ai joo, vaik mun korva on höröllään,
niin se ei tarkota,
että olisin kuulolla.
Hämäystä.

Täs viäl viikko sitten ihmeteltiin siäniä puistossa.
Tuiskulla oli villapaita päällä.

Ai gaumeeta, ku sää muuttu äkkiseen.

Tuiskullekin piti panna Pyry-papan palttoo,

että tarkenee.

Pikkasen tuli luntakin, ei haitaks asti kuiteskaan.

Kävin koirapuistossa seikkailemassa.

Melkkis pääsin ihan itte isolle kivelle.

Ilosta menoo kaikille!

Nuttuja ja patseerauksia

 Tuisku: Joo. Mulla on jo villapaita päällä.
Vanha tarttee lämpöö.
Mukava on teppasta pihalla, ku ei palella.
Autetaan äippää puutarhahommeleissa.

Toki pitää nokostella ulkoilun jälkeen.

Wiima: Mä en tarvii nuttuu enkä töppösiä.
Täs patseeraan kaupunkikävelyllä lehmuskujalla.
Kyä on koreeta!

Äipän miäliks täytyy välillä pönöttää.
Ja mikä täs on ollessa,
ku on nättiä ja kelpolämmintäkin.
Joo.

Ai joo, meinas tärkein unehtua,
äippä ku on jollain tekoäly(tömällä)kurssilla,
niin täs on meijän kolmikon kuva ammoisilta ajoilta älytettynä.
Joo.

Se on kivaa, ku on mukavaa

 Wiima: Ollaan äipän kans vähän seikkailtu.
Niiku tyttöporukassa.

Käytiin Jokioisten kartanolla geokätköilemässä.
Löyettiin kaikki,
mut onneks ei törmätty kummitukseen,
Harmaa Rouva.
Olis saatanu olla liian jänskää.
Joo.

Tassuteltiin lisäks Elonkiarrossa.
Hummat oli viäl laitumella.
Kiva päivä.

Iloja sekä muisteloita

 Wiima: Mun Pappa,
täytti kunnioitettavat 16 vuatta!
Lämpimästi onnee!

Käytiin porukalla Myrskyn haudalla.

Siäl on sopusasti koirat, kissat ja rotat.

Onneks mul on kaverina Tuisku-veikka.

Mut mitä ihmettä!
Tommonen huristelija tuli vastaan lenkkipolulla.

Syssyttelyä

 Wiima: Se on syssy ny!
Kävin kaveritassuttelulla.
Oman kylän M&M järjestää näitä kävelyjä.

Oon käyny myäs retkillä.
Tää korkee näkötorni on Torronsualla.
Olisin halunnu kiivetä,
varmalla olisin jaksanu huipulle saakka,
mut äippä komensi takas maanpinnalle.
Pöh.

Käytiin Tuisku-veikan kaa Saaren kansanpuistossa.
Siäl on Tuiskun pehmeetä käpeksiä.
Juamakuppikin on sopivan iso.

Onneks Ihmisveikka ja Tyttis tulivat meitä viihyttämään,

sateella viitti lähtee pihalle.

Juu ei.
Ihmisveikka tykkää harjata mua,
ja mä tykkään harjaamisesta.

Tuisku: Tyttis pusuttelee paljon...
En paa hanttiin.
Joo en.

Tärkeitä hommeleita

 Tuisku: Mul on vastuullinen virka täs huushollissa.
Mä toimin ylimmäisenä laaduntarkkailijana sekä tyänjohtajana.
Kattokaa ny kui hualimattomasti äippä kitki rikkikset.
Ihan piti nokalla tökkästä,
että paappa nainen sormes uuvestaan multaan,
ja nyhä tarkemmin.
Joo.

Sisko kävi parturissa, ja jotain tonkimassa,

ku parta on rapanen.

Se on mukavaa ku joku alistuu ryhtyy tyynyks.

Kyl kuulkaa on paljon tarkkailuhommeleita näinkin piänellä pihalla.

Meinaa vanha ihan uupua.
Onneks saan nokostella välillä.
Joo.

Uuvet kupit

 Tuisku: Tyttis osti meille uuvet ruakakupit.
Toi sininen on mun.

Varsinki Wiimalle tulee närästystä syätyään,
niin noi kupit on vähän korkeemmalla,
ku niis on tommoset jalat,
ni on helpompi syää, ja vähentää samal röyhtäilyjä. 

Siukku syä hittaasti.
Mulla ei oo lupa mennä sillon liian liki.

Vasta sitten, ku siukku on lopettannu,
saan mennä syämään maholliset jämät.
Harvon on jääny mitään, harmikseni.

Täyvellä mahalla ei jakseta pelata palloo.

 

Voihan anaali!

 Wiima: Mä oon ollu kippiinä.
Ihan kökkö juttu!
Kirjaimellisesti.

Mulla tulehtu anaalit viikko sitten sunnuntaina.
Tiätty viikonloppuna, totes äippä.

Hinkkasin peppua jopa sementtilaattoihin.
Huanosti siinä tiätty kävi.
Paise puhkes.

Onneks päästiin heti maanantaiaamuna tohtoriin. 
Tänne meillepäin on avattu uus eläinlinikka, Muru.
Niil on jopa röntkeni, kerto äippä.
Ei tarvii enää ajaa maanääriin.

Pääsin nukutuksen ja huuhtelujen jälkeen kotiin.
Kipu- ja antipiootit mukana.

Koiramamma kävi lohuttamassa.
Samoin Tyttis ja Ihmisveikka. 

Koko viikko on ollu vaikeeta.
Ei pysty oikeen käveleen eikä istuun.

Ny on tilanne jo paremmassa jamassa.
Lääkkeet puri ja pepa on melkein kunnossa.
Haukuttiin veliveikan kaa ukkoselle.
Ei tykätä.

Ilosta menoo kaikille!

 

Karvaista menoa

Wiima: Täs mä ny oon, 
mainosmustina ja tuistina Turussa.
Ei huano!

Visit Turku

Äippäkin pääs kuvaan.

Se on kuulkaa huamenna heinäkuu,
eikä kesä oo oikeen viälä ees alkanu.

Ilosta menoo!

#visitturku 

Apureita ja akropatteja

 Tuisku: Ihmisveikka auttoi äippää kokomaan pöytää.

Mää pualestani autoin ihmisveikkaa.
Tuliko kiitosta?
Noup.

Urakka kuiteskin kävi voimille,
joten piti huilata välillä.
Joo.

Wiima: Täs kattelen tota veikkaa...

...että onks se joku akropatti,
vai vaan höhlä.

Äipän kans iltalenksulla,
joutuu yllättäviin tilanteisiin.
Ei tulle sentään molskis ja loiskis.

 

Tyttö ja potkupallo

 Koululaiset pääsi kesälaitumille.
Joo.
Helmi, äipän kummitytön tyttö,
tulii suaraan meille.
Ah autuutta!

Juastiin...

...ootettiin jotain tapahtuvaks...

...huilittiin...

...ihmeteltiin sisiliskoo Torronsualla...

...ja paljon muuta.

Mä avasin potkupallokauden.

Se loppu pikaseen.
Mitään en tehny.
Joo.

Ilosta kesää kaikille!