Tuiskun tarinoita:
Joo, väärin arvasitte, ei oo meille hankittu kissiä,
meinaan iskä joutuis muuttaa sillon pois allerkiansa vuaks,
ja me sit päätettiin pitää iskä äänin 3-1.
Arvaatte varmaan, kuka äänesti kissin pualesta... alkaa äällä.
Mut eipä mitään hätää,
ku mä käyn kuulema kissistä,
nääs mä viihyn sylissä ja oon muutenkin pehmyt
sekä tykkään silityksistä.
Naukuu en osaa, viälä.
Täs mä pötkötän äipän mahan päällä,
toi valkee korkee pömppis on äipän leipäsäkki.
Sit mä viihyn myäs Koiramamman sylkyssä ja kaikussa.
Parhautta!
Sulla Tuisku on kissanpäivät. Enpä ihmettelis vaikka joku päivä naukuisitkin ; ) Mulle tulee liian kuuma sylissä, joten parikymmentä minuuttia sitä autuutta riittää. Välillä käyn vilvoitelemassa ja sitten hyppään uudelleen sylkkyyn.
VastaaPoistaPárek, juu, sulla ja mulla on tosiaan kissanpäivät, ku tykätään sylkytellä. Mä melkein osaan jo naukasta, silleen vianosti ynisten, ku haluun päästä syliin. ;)
PoistaKissamaisia eleitä sulla Tuisku selkeästi on, kiinnostaako muuten kissojen lelut ? Jos kyllä niin kohta ihan varmasti naukaisetkin :)
VastaaPoistaLiinukka ja Nero, totta turisette eli olen hyvin kissimäinen koira. Mun parhaat lelkut oli piänenä kissinleluja. Semmonen hiiri, jossa oli vedettävä naru oli ihan paras. Perin sen Myrskyltä, joka oli saanut sen Taralta. Mä harjaannutan sitä naukua...
PoistaMeellä on sittä yhteestä muutae ku pallohulluus :) Minnäe tykkeen sylissäolosta. Sillonku haluvan sylliin ni joko hyppeen ite kyselemätä. Taekka mään immeesen etteen ja nostan toesta etutassuva. Siitä tietää että sylliin pittää ottoo. Kyllä on sylissä olo parasta! :) Äet käski sannoo että oot mahottoman söpö syljkissi :)
VastaaPoistaIivari, samat on meillä kujeet ja metkut. Muiskut sun äipälles!
PoistaEi teillä kissiä tarvita, kyllä se on parempi pitää iskä talossa. Sä hoidat nuo sylittelyt ja silittelyt ihan taatusti paremmin kuin kissit. Ei ne halua olla sylissä. Nehän on aina ihan omissa oloissaan. Tylsiä tyyppejä.
VastaaPoistaMä en juuri syliin kapua. Viereen sohvalle kyllä ja saatan maata pää sylissä selälläni rapsutettavana, mutta ei enempää. Kuumaa ja ahdistavaa. Mulla on joku vatsapöpö taas kerran. Ensin on pari päivää vatsa löysällä ja sitten se yleensä päättyy siihen, että oksennan yhden illan. Eilen sitä tapahtui neljä kertaa. Ensin oman paikan viereen lattialle, sitten perheen parisänkyyn kerran peitolle ja toinen kerta sopivasti patjojen väliin ja siitäkös äippä hätääntyi, kun oksennus oli ihan veristä. Soitti eläinlääkärille kovalla kiireellä, mutta ne käski odotella yön yli. Sanoivat, että noin nopeasti monta kertaa oksentelu luultavasti oli ärsyttänyt mun ruokatorven verille. Sitten myöhemmin oksensin vielä kerran Jäbän sänkyyn, kun olin ensin juonut vettä. Siihen se sitten taas loppui, mutta nälkä ei ole ollut. Ulkonakin vähän laiskanlaisesti liikuskelin, mutta eiköhän tämä tästä taas. Äippä lupasi syöttää mulle seuraavaksi matokuurin. Näkis vaan, miten se sen yrittää tehdä? Mulla ei ole tapana ottaa mitään epämukavaa suuhuni.....t. Eka
Eka, toivottavasti voit jo potarasti! Aikamoisesti sulta tuli oksuja ja melko epämukaviin paikkoihin, noin niiku ihmisten kannalta katottuna. Outoja pöpöjä, ku noin saa vattan vikkelälle.
PoistaSulonen pieni kissakoira <3
VastaaPoistaIhana kuva koiramammasta ja susta.
Elli
Elli, moro murunen! Koiramamman kans on aina hianoo armastella.
PoistaSun pitää Tuisku vielä opetella kehräämään. Ja puskemaankin.
VastaaPoistaMyrsky ja Minna ja Poikanen, moips teille kaikille! Juu, ny meni vaikeeks, meinaan meijän talossa ei osaa kukaan kehrätä, ei ees äippä vaikka sillä on rukki. Puskee kyl osaan. :)
Poista