torstai 23. tammikuuta 2020

Voihan säikähdys!

Eipä tiietty eilen aamulla, mihin joudutaan ja päädytään.

Lähetiin päivällä retkelle Saloistenjärvelle.
Siäl on kiva käppäillä ja kattella komeita järvimaisemia.

Aurinko paisto ja tais joku lintukin laulaa.


Pojat nuuskutteli jotain kalanraatoo.


 Oli oikeen lepposta ja rentoo.
Äippä pusas kameransa kanssa ja oli maireena.


Kotimatkalla se sitten sattu.
Haveri.
Auto lähti yhes loivas mutkas äipän lapasesta.
Juu, ei ollu yhtään liikaa vauhtii.
Piili kiappu ku hyrrä jäisellä tiällä
ja pääty rysähtäen ojaan.

Me oltiin takapenkillä omissa kopissa.
Oltiin ihan hiljaa.
Äippä hoki, et sattuks teihin, sattuks teihin.
Oltiin edelleen ihan hiljaa.
Ei meinaan sattunnu.

Paikalle pysähty Teidenritari ja riäns auttaan.
Otti takakontista varotuskolmion ja vei varotukses muille.
Kyä kuulkaa autot hissutteli siinä mutkassa sen jälkeen hiljaksiin.
Moni pysähty tarjoon apuu,
mut Teidenritari sanos, että hän hoitaa rouvan ja koirat kotiinsa.
Ja näin tapahtu.

Kyä oli esimerkillinen herrasmiäs.
Rauhotteli itkevää äippää.
Meitä ei tarvinnu rauhotella,
ku oltiin edelleen ihan hiljaa.
Päästiin turvallisesti kotiin.

Äippä soitti hinurin. 
Auto on rusinana.
Äipän oikee kylki venähti,
mut on jo paremmassa kunnossa.
Valvotun yän, siis äippä valvo, ei me,
jälkeen kaikki näyttää must... valosammalta.
Joo.

Että tämmönen seikkailu tällä kertaa. 
Joo, ja onneks oli niin syvä oja,
et vauhti toppas siihen,
muutes oliskin voinu sattuu pahasi,
ku auto olis pyärähtänny katolleen.

Iso kiitos Teidenritarille!




maanantai 20. tammikuuta 2020

Talviretki Kortenimelle

Äippä pakkas meijät koppiimme ja autoon.
Sit me lähettiin reissuun.
Kohteena oli Korteniemen perinnetila.
Joo.

Äippä meinas oikasta mettän läpi,
ja tiätte varmaan miten siinä kävi.
Jep jep.
Eksyttiin.
Parin kilsan matkasta tuli viis kilsaa.
Ei haitannu.


 Lampaat oli siirretty lampolaan.
Ens kesänä taas tavataan.


Piäni laituri oli ihan veden peitos.
On satanu nii kauhiisti paljo.


 Ovet oli lukos.


Aatelkaas ny, 
et nää kuvat on oikeesti otettu tammikuus,
eikä siis syksyl. 

Retkeillään ja pysytään virkkuina!


perjantai 17. tammikuuta 2020

Mutaa, porkkanoita ja myyrävainaa

Wiima: Onks teijän talvi tämmönen?
Niiku kuranen, vetinen ja mutanen.


Myrsky ja Tuisku: Joo, me löydettiin pellolta porkkanakeko.
Ei saatu ees yhtä maistaa.
Wiima: Ja mä löysin pellolta kualleen myyrän.
Äippä käski jättää sen.
Tosi ankeeta.


tiistai 14. tammikuuta 2020

Lumetonta ja surutonta menoo

Wiima: Tiättekö, mitä iloo on lumettomasta talvesta?


 Just!
Palloilukausi jatkuu.


 Myrsky: Happamia sano kettu mäyräkoira pihlajanmarjoista...
Kyä toi siukku on söpäkkä palloilija.


 Ny tarkkana!


 Noi nuarat aina kisaa pallosta.
Mä piän sillä aikaa vahtia ja ilmotan naapureille,
et tääl on pelit vauhissa, ei saa häiritä.
Joo.


Tuisku: Voi että!
Tosta siukusta on tullu sisukas.
Onks hopee häpee?


Ny varppina!


Mä ehin ekana!
Mä saan pallon!
Pallo, pallo, pallo...


 Kuka kaipaa lunta?
Ei me ainaskaan.
Täl menol voijaan pelata läpi vuaden.
Mut tiätty, ymmärtävinä mäyriksinä,
toivotaan heille lunta, jokka siitä tykkää,
niiku hiihtäjille, norpille ja rekikoirille.
Joo.



keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Tuiskua, myrskyä ja viimaa

Wiima: Kyä on taas säitä pitäny.
Himpula soikoon!
Yhtenä päivänä oli näpäkästi muutama aste pakkasta,
 seuraavana päivänä oli tuulista ja paisto aurinko,
sitten tuiskutti lunta yli ymmärryksen,
sehän tiätty suli heti velliks,
jonka jälkeen oliki vuarossa myrskyä ja viimaa.

Pakkaspäivänä ehin vähän myyräkoiraileen. 
Veikat ei uskaltaneet tulla laiturille,
ku se oli uppoomaisillaan järveen.


 Aurinkopäivänä lähettiin ripeesti lenkille luantoon.


 Lumipäivänä seurattiin tuareita ketunjälkiä mettässä.

Tänään oli nuuskuttelukurssin viimenen kerta.
Helmikuus tulee joku uus kurssi.
 
Kurssin jälkeen kävin käppäilemässä kaupungilla.
Tuuli oli repiny puiston puista pinottain oksia.

Hilpeetä menoo, kuamat!


sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Kamera esiin ja kuvaan karkkareita

Wiima: Tän kuvan nimi vois olla kissa 
mäyräkoira liukkaalla jäällä.


Sit meijän äippä näki tämmösen ilmon:

KAMERAT ESIIN, nyt etsitään filmaattista karkkaria kanteen!

Mäyräkoiramme-lehteen nro 1/20 etsitään kansikuvaa karkeakarvaisesta mäyräkoirasta.
Koiran iällä, koolla tai karvan värillä ei ole väliä, tärkeintä on hyvä kuva.

Lisäksi ottaisimme mielellämme kuvia ja pieniä kertomuksia citymäyräkoirista. 
Miten matalajalkaisen arki sujuu asfalttiviidakossa eri vuodenaikoina 
ja missä verestetään metsästäjänvaistoja?

Toimituksen väki kiittää jo etukäteen! 
Odottelemme sähköpostia viimeistään 20.1. mennessä osoitteessa:
jutta.rissanen(ät)mayrakoiraliitto.fi

Käytiin äipän kaa vähän ottamassa harjotusmiälessä kuvii,
mut nää ei viäl ihan onnistunnu.
Mut hei kuamat,
nyt mallikkaasti kuviin ja kansikuvatytöiks tai -pojiks!


tiistai 31. joulukuuta 2019

Kujeilevaa uutta vuatta!

Hei kuamat!
Me toivotetaan teille kaikille oikein hauskaa,
herksuista ja lämmintä uutta vuatta!

Meil on nurtsi vihree, lumesta ei tiatookaa,
taskulampun valossa paarustetaan,
mut ei haittaa, kivaa on kirmailla.
Ilosta menoo!



perjantai 27. joulukuuta 2019

Lelkkuja, herkkuja ja toiveita päästä kansikuvakoiriks

Wiima: Joo, saatiin joululahjoja oikein kivasti.
Tattista!
Koirammalta saatiin pehmolelkkuja,
mut niistä ei oo kuvaa. Enää...

Sit mä kävin eilesteen äipän kaa moikkaamassa Kesätyttö-Iinan perhettä.
Voi että, musta tykättiin ja leikitettiin ja kaikkee kivaa.
Mä leikin Helmin, viis vuatta, kaa koiranpentua.
Helmin nimi oli Voikukka ja mun nimi oli Wiima.

Saatiin maukkaat joululahjat.
Huamaatteko kuka meijän perheessä ymmärtää käskyt:
istu ja odota?

Ai niin, ennen ku vuas vaihtuu, niin pyydettäs ja muistuttettas,
siitä valokuvakilpailusta, jossa on meijän kuva.
Että jos et oo viäl äänestänny, niin ny vois sen tehä.
Tiä vaikka päädyttäs kansikuvakoiriks.

ja meijän kuvahan on numero 13.