sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kovan päivän ilta

Kyä on taas ollu rankkoja päiviä.
Variksenpojat meinaa majottua meijän vähävetiselle lammelle.
Joudutaan niitä siipiveikkoja ihan urakalla hätään poispoikkeen.


 Äippä ja iskä muakkaa puutarhaa alapihalla.


Meil on rankka vastuu toimii tyänjohtotehtävissä.
Äippä kyl väittää, että me ollaan esteitä ja hidasteita.
Pöh!


Siin kaiken puuhan sivussa pitää myäs hoitaa vartiointitehtävät.
Kyä on rankkaa, kuulkaa.


 Sitten ku ollaan koko päivä puuhattu ja ahkeroitu pihalla,
niin joudutaan viäl illalla käyttään meijän ihmisiä kävelyllä.


 Ku ilta koittaa, niin uni maittaa.
Ai, ollaan vallattu koko sohva?
Noh, ainahan ihmiset voi istuu lattialla.


Lue sää mul. Mää luen sul.
Oltiin päästy runokirjottaja Heli Laaksosen päiväkirjaan.
Joo, me kannustetaan lukemaan!


lauantai 16. kesäkuuta 2018

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Iloisia kesäleikkejä

Kyä oli mukavaa,
kun Iina tuli kyläileen.
Saatiin juasta pihalla ihan intona.
Tämmöstä lisää!


maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kesä ja kärpäset

Wiima:
Kesä ja kärpäset kuuluu yhteen,
mut ne surisijat osaavat kyl olla tosi ärsyttäviä.


 Jos tarkkaatte mun katseen suuntaan,
niin näätte sen ärsykkeen,
mut ei se pörissy pitkään,
mä olin nopeempi.


 Arvatkaapa ketkä kävi lauantaina meillä kylässä?
Joo, mun kasvattaja Marita pualisonsa kanssa.
Mä muistin Maritan ja annoin tosi monta pusua.

Tää hiano kuva on Maritan ottama.

Ilosta viikkoo kaikille!


lauantai 2. kesäkuuta 2018

Mennään jo!

Wiima:
Äippää!
Hei äippä!
Mennään jo!
Kohta myähystytään koirakoulusta.


Äippä: Kävin Wiiman kanssa neljä kertaa koirakoulussa
harjoittelemassa seuraamista, muiden kanssa olemista,
jättämistä, odottamista ja katsekontaktia omistajaan.
Wiima oppi nopeasti, ja minäkin pärjäsin melko hyvin,
tosin pienellä viiveellä.


tiistai 29. toukokuuta 2018

Aamukoira

Wiima:
Koukattiin iltakävelyllä järvelle ja istuttiin tovi nautiskellen maisemista.
Valo kävi somasti mun partaani.


Aamut on parasta aikaa.
Me tytöt, tai voiks äippää sanoo tytöks, eläkeläinen,
no joo, me tytöt ny kumminkin herätään tooooooosi aikaseen,
ja mennään pihalle tekeen kiarros.

Nuusk, nuusk...


Onkohan tästä mennyt naapurin kissi?


Mitäs tualla on?


Minäpä pinkasen kattomaan.


Nyt tarkkana ja korva kuulolla!
Minä oon aamukoira.
Kuis sinä?


lauantai 26. toukokuuta 2018

Hellettä ja retkiä

No niin, kuamat, ootteko palellu?
Onks ny mäyräkoiran jalomuatoselle vartalolle sopivan lämmintä?

Lenkille pitää lähtee ennen ku kukko kiakasee.
Äippä on ärsyttävän pirtee,
ja hoputtaa meitä heräämään, syämään ja lenkille.
Voisko joku pirautta liittoon meijän pualesta?
Ei tommonen aamuhäiriköinti voi olla laillista,
eikä ainaskaan terveellistä.

Joo.
Käytiin viikolla Enskun kans Saaren kansanpuistossa.
Repästiin silmät auki ja lähettiin hyttystensyötäväks,
meinaan niitä oli, ja on edelleen, ilma sakeenaan.
Ilkeitä inisijöitä, ja meillä pojilla gaumeita patteja päässä.
Tos tytössä on vissiin joku teflonpinta,
ku sitä ei itikatkaan pure.


Wiima: Oon reenannu akiliitoo.
Ihan outoja sanoja niiku hyppy, pujotus ja tunneli.
Namin voimalla meen ja teen, ihan kyl innolla.
Tuisku on melko röyhkimys,
se ei tee mitään temppuja,
mut palkintoja se jakaa mun kaa kyllä.
   
 Välillä mulla ja Myrskyllä on vapaapainiottelu.


 Tuisku: Kuulkaa, mä alan olla hualissani,
sillä meijän juamakuppi alkaa olla tyhjä.
Josko tulis lempee sade yällä ja täyttäs puturan.


 Wiima: Meil saa kyl ihan omallakin pihalla monipualista liikuntaa.
On meinaan niin mäkinen pihapiiri,
että ei tasasta kohtaa oo ku pöydällä.
Täs mä näytän ihan vuarikauriilta, eikös?


 Tänään lähettiin jo klo 7 retkelle Elonkiartoon.
Siäl ei ollu viäl heppoja, possuja eikä lehmiä tuatu laitumille.
Eikä kanojakaan.
Ton punasen ladon edessä on juamapiste, onneks.
Tuli melkosen kuuma tassutellessa.


Poistuttiin kartanon kautta, ku siel on varjonen nätti puisto.
Saatiin vähän huilia ja vilvotella.
Joo.

Lepposta viikonloppua,
lämmintä näyttää olevan ilman toivotuksiakin.


maanantai 21. toukokuuta 2018

Jälkikoiraharjoittelija

Wiima-jälkikoiraharjoittelija:
Olipa jännä ja rankka mettäreissu sunnuntaina.
Äippä sanos, että ny kuule tyttö lähetään reissunpäälle
ja jännän äärelle.
Olin tiätty varppina menossa mukana.

Mut mua koitti melkonen ylläripylläri,
ku päästiin Enskun möksälle.
Enskulle tuli kylään Seppo niminen mettästysmiäs,
hänellä on tiätty mäyräkoiria,
ja hän sanos, että ny pääset tyttö haisteleen verijälkee.
Täh?


Sit me mentiin kimpassa mettään,
jossa oli risukkoo ja mua korkeempia mustikanvarpuja.
Ensku ja Seppo hoki, että jälki, jälki, haista Wiima jälki.
Meinasin sanoo, että haista ite, mut en sitten sanonu kuiteskaan.

Okei, sit mä tajusin, että noi miakkoset haluu,
että mä seuraan sitä hajuu.
Ne sano sitä verijäljeks.
Homma lähti pelittään.

Sain kiitosta ja kehuja,
että ensikertalaiseks jälkikoiraharjoittelijaks
homma meni ihan mukavasti.
Pysyin melkkis koko ajan hajun päällä,
ja Ensku joutu nostaan mua siäl rytelikössä vaan kerran tai pari.
Että silleen, niiku kokonaisuutena meni kivasti.

Lopussa mua ootti peuransorkka,
mut siitä en tykänny,
haisi kummalle,
mut kai se kuulu tähän jälkihommaan.

En tiä viäl sanoo,
että tuleeko musta jäljestäjäkoiraa,
niiku että lähtisin vaikka ettimään haavottuneita eläimiä ja silleen,
aika näyttää.
Mut Ensku lupas tehä mulle tämmösen hajujälkiradan seuraavaks kerrakskin,
mut toivottavasti vähän helpompaan maastoon,
niiku tämmöselle tappijalalle sopivampaan, vaik sileelle polulle.
Joo.

Tattista Seppo ja Ensku!



sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Lampi ja lumme ja kuinkas sitten kävikään...

Tuisku tarinoi:
Joo, oltiin siskoplikan kans eilen lammella.
Äippä maisemoi lammen reunoja,
mikä tarkottaa sitä,
että iskä tekee raskaimmat tyät,
eli kärrää jättiläissuuria musia lammen pohjalle,
ja äippä sommittelee pikkukivistä istutusputuroita reunalle ja silleen.
Noi lumpeet ei oo oikeita,
vaan äipän hömpötyksiä,
mut niitä on tosi kivaa saalistaa lammesta,
eli oikeesti ne on meijän lelkkuja.


Noh, näinhän tässä sitten kävi,
että kun mä sain pyydystettyä suurella taidolla ja viakkaudella
lumpeenkukan hampaisiini,
niin kukahan mahto tassutella paikalle...


Jep, siskoplikka!
Ja se tarttu hampaillaan siihen lumpeeseen kiinni.
Eikä kuulkaa irrottannu,
vaikka vähän murrasinkin sille.
Sitkeesti vaan veti ja venytti lummetta.


Yks kaks se lumme vaihto omistajaa,
ja mä jäin hoo moilasena ihmetteleen,
että mitä oikeen tapahtu.
Jummijammi, onko siukusta tullu röyhkee siappari,
jolle mä en enää mahda mitään?


#mäyräkoira

torstai 17. toukokuuta 2018

Akiliti-riti-titirata

Iskä leikkas nurtsin,
ja äippä toi kasan värikkäitä keppejä ja pussukoita pihalle.


Äippä oli tohkeissaan.
Tähän tulee kuulema akiliti-riti-titirata
elikkäs akiliitotemppupaikka.


Ööö... nyt en ymmärrä.
Hyppy? Täh?


Ai, eiks kukkapenkki kuulukaan temppurataan?


Hirveesti kivaa!


Ihan parasta on tää kangaspötkö,
sillä sen päällä voi leikkiä
ja vaikka nokostella.
Joo.

Äippä sano, että kuhan helteet väistyy,
niin sitten aletaan reenaan hyppyjä ja pujotuksia.
Hirveesti kivaa?
Not.