perjantai 18. tammikuuta 2019

Tevvlonturkki

Wiima: Meil on erilaiset turkit.
Mun turkki kerää lunta ihan paakuiks asti.
Kestän pakkasta ja muita säätiloja erinomasesti.


Tuisku: Mun turkki on melko karkeeta,
mut ei niin karkee ku siukulla.
Lumi lähtee pudistamalla.
En oo niin kestävä säätilojen suhteen ku Wiima.
Joo.
 

 Myrsky: Mä oon silkkiturkki,
johon lumi ei tartu, mut turkki kastuu hetkessä,
enkä kestä yhtään pakkasta.
Sisko ja veikka sanoo mua tevvlonturkiks,
ku lumi ei yhtään tartu kiinni.



 Eilen tuli roimasti lisää lunta.
Tehtiin hiano käytäväverkosto pihalle.
Kinokset ja niatokset on sen verran korkeita,
että on viisainta pitää häntä pystyssä,
että äippä näkee, missä mennään.


tiistai 15. tammikuuta 2019

Umpihanki

Tuisku: Millon lunta alkaa olla liikaa,
niiku mäyräkoiralle?


 Ei ikuna!

Tietä käyden tien on vanki. 
Vapaa on vain umpihanki.
(A. Hellaakoski)


 Meitä ei haittaa pyryt eikä puhurit,
tuiskut eikä tuulenpyörteet,
myrskyt eikä myräkät,
viimat eikä vireet.
Pakkasesta ei niinkään tykätä.
Joo ei.
Paitti Wiima tykkää pakkasestakin.


Klyyvarit kohti uusia tutkimusretkiä.
Ilosta menoo, kuamat!


lauantai 12. tammikuuta 2019

Sudenkarkotuslaulu

Käpeksittiin Saaren kansanpuistossa.
Oli huikee sää!
Sit törmättiin suden jälkiin.
Iik!
Iskä keksi sudenkarkotuslaulun.

Wiima pieni määräkoira marssi näin
aurinkoista tietä eteenpäin
koska matka oli pitkä niin
kutsui se mukaan vielä Tuiskunkin.

Kaksi pientä määräkoiraa marssi näin
aurinkoista tietä eteenpäin
koska matka oli tylsä niin
kutsuivat he mukaan vielä Myrskynkin.

Kolme pientä määräkoiraa marssi näin
aurinkoista tietä eteenpäin
koska matka oli hauska niin
kutsuvat ne mukaan vielä Sinutkin.


 Tarkotus oli esitellä Saaren nähtävyyksiä,
mut äippä söhläs kameransa kanssa
ja melkkis kaikki kuvat epäonnistu.
Äipältä pääs ruma sana...
Mut täs me esitellään muinaista, yhestä puusta veistettyä ruuhee,
mikä on siis viäl vanhempi ku meijän äippä.
Yhteistä ruuhella ja äipällä on kyl puisevuus.


 Rillikatoksessa ei ollu tunkua.
Eikä meillä ollu mitään rillattavaakaan.
Huijausta!


 Aurinkoo riitti kaikille.

 

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Lumituprua

Pikkasen tuprahti lunta!
Niiku melkkis yli mäyräkoiranmitan.


 Kuusien alustat on ainoita paikkoja pihalla,
ku ei upota laukuaista myäden hankeen.


Mut eri kivaa on myllätä lumes
ja ettii palloja.
Joo.


Troikan voimalla pallojahtiin!
 

Samalla saatiin lumipesut.
Puhasta tuli.


sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Messevää vuotta 2019, kuomat!

Toivotaan kaikille uusia seikkailuja, herkkuja ja lelkkuja,
lämpimiä sylejä sekä rapsutuksia,
ynnä terveyttä ja pitkää ikää.
Joo.


perjantai 28. joulukuuta 2018

Kaikenmoista ja simmosta sekä tämmöstä

Wiima: Tää oli mun toka joulu.
Ekasta joulusta mulla ei oo ihmeempiä muistikuvia.
Tässä on linkki vuaden 2017 jouluun,
jolloin mä olin tosi pikkanen.

Täs me ootetaan veikkojen kans joululahjoja.
Saatiin herkkupussit miäheen/naiseen,
jossa oli pallo, mahalastulla täytetty puruluu ja ankkafile.
Maiskuteltiin. Joo.


Käytiin tiätty myäs lenksuttelemassa,
jopa järvenjäällä, siis ihan rannassa,
ja silti äippä panikoi.
Tota noin niin,
onks teijän miälestä reilukerhomeininkiä,
että mut aina sidotaan tolppiin ja pylväisiin?


 Mut ihan huippuhetki koettiin,
ku meille tuli ihmistaimi, vauvva.
Pojat oli teljettynä makkariin,
mut mä sain kattella ja kuunnella sen vauvvan tuhinoita.
Oli se ihmeellinen!


 Saatiin nätti porollinen joulukortti karkkarityttö Tiitulta.
Kiitti ja terkkuja!


 Aurinko paisto, sitten sato lunta, oli sumusta ja välillä pakkasta,
mä viihdyin aina pihalla, säässä ku säässä,
pojat pötkötti huavan alla kopassaan.
Mamerot.

Tähytään koti uutta vuatta, kuamat!
Mitähän kivaa taas keksitäänkään...


Sitten viäl yks tärkee juttu,
meinaan jos ette tykkää raketeista, paukkeesta ja räiskeestä uutena vuatena,
niin käykää allekirjottamassa pontenne kansalaisalotteeseen,

Iskä ja äippä kirjotti jo.
Meil ei oo koskaan räiskitty.
Vähän on saattannu paukku karata, kih hih.

Lisäys: Aloite sai niin paljon allekirjoituksia,
että etenee eduskuntaan.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Jouluiloa!

Me toivotetaan teille kaikille kuamille palveluskuntineen
oikeen lepposta, kepeetä ja maukasta joulua!
Joo.

Ettei totuus unohu,
niin joulukorttikuvauksissa tapahtu myäs tämmöstä.



 Meil meinas niskat kipeentyä,
ku jouduttiin kurkotteleen iskän tarjoomia nameja melkkis taivaista.


Lopulta, meijän onneks, äippä tajus,
että meijät pitää nostaa nojatualiin.


 Wiima: Poonuskuvana tää mun ylimaalisen ihastuttava kuva.
Mun piti pönöttää jouluruusun kaa,
tästä olis tullu äipän plokiin joulukortti,
noh, arvaatteko menikö kaikki ihan putkeen
tai että suastuinko ees pönöttään...
Ilosta jouluu!


torstai 20. joulukuuta 2018

Tuulinen Triio ja lumiriaha

Wiima: Mä juaksen tuulispäänä.
Lumi ei oo este, eikä ees hidaste.


 Tuisku: Hupsista loikkaa!
Oota Wiima, saan sut ihan just kiinni.


 Myrsky: Voihyväntähen noita nuaria!


 Kyä sitä pitää käyttäytä arvokkaasti,
säässä ku säässä,
eikä tolleen riahaantua.


Wiima: Kattokaa mun nasakkaa takapotkua.
Eiks ookin ihan samanlainen ku Párek-papallani?


 Touhutippa nenäpäästä pitää nuasta ennen ku tipahtaa.
Riamukasta jouluodotusta teille kaikille!


sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Valokiilassa

Wiima: Meijän äipällä on paljon hyviä ideoita.
Niiku ny tämmönen, että otetaan musta kuva,
joo, oikeestaan noi onkin mustakuvia,
mut siis, että mä oon pimeydes tommosessa valokiilassa.
Helpommin sanottu ku tehty.
Ensin oli kuano valastu,
sitten pepandeeros.


Noin sadannentuhannentsiljoonantriljoonan viiden kuvan jälkeen onnistu. 
Tadaa!


tiistai 11. joulukuuta 2018

Myyrän ruskee maailma

Lumet tuli ja suli.
Ny näyttää taas tämmöseltä, myyrän ruskeelta.
Kyä ei oo maalla aina mukavaa...
Savolainen Iivari-kuoma on onnenpekko, 
ku heil on vitilunta.


 Onneks Ensku tuli käymään.
Ollaan tehty hirmeesti hommia pihalla.
Ensku piänii klapikoneella pöllejä,
äippä kärrää niitä halkokuuriin
ja me touhutaan pallojen kaa.
Lystiä!

Välillä piti ottaa ruokaperräiset ja tupsluurit.