perjantai 31. heinäkuuta 2020

Uus(in) poikaystävä

Wiima: Täs on mun uus(in) poikaystävä.
Vikke eli meijän kesken Vikkeliini.

Pikkasen se on honkkeli kaveri,
tommonen komee koipeliini.

Käytiin kimpassa keokätköilemässä.
Nähtiin pari kauristakin.
Hirmeesti haukuin,
ku iski semmonen kutina päälle,
että perään, perään...
Tuli vähän kuumakin.
Vikke joi purosta.
Onneks Viken äipällä oli vesipullo,
josta sain hörpätä,
nähkääs ku hianot tyttökoirat ei puroihin mee rypeen.

Oli tosi kähee reissu,
ja onneks niitä kätköjä jäi löytymättä,
joten lähetään uudestaankin reissunpäälle.
Juu ja joo, toi Vikkeliinin äippä on tosi jeestyyppi,
tykkää koirista ja on ahera reippailija.



tiistai 28. heinäkuuta 2020

Vierailijoita

Meijän pihalle on tunkeuduttu röyhkeesti.
Ensin tuli siili.
Tehtiin hälytys äipälle,
ja hän nosti siilin aidan toiselle pualelle.

Sit tuli orava ihmetteleen,
et mis ne sen puut on pihalta.
Noh, äippä on istuttannu pari uutta,
mut menee kyl muutama vuasi,
et niistä oravalle kiipeilypuita tulee.

Mut sit tuli se karvapöksy, mil on terävät kynnet.
Kissi.
Joo.


Ajettiin se yhteisvoimin pois pihalta.
Se jäi portin päälle irvisteleen meille.
Ei oo näkyny kuiteskaan toiste.


Wiima: Ai, miten niin oon kaivellu kukkapenkissä?



lauantai 25. heinäkuuta 2020

Aitoo aitaa

Ensku tuli tekeen meijän pihalle aitaa.
Koko takapiha on ny meijän valtakuntaa.
Tattista, Ensku!


Täs on meijän ekat kirmasut pihalle.
Vapaus.


Kiärrettiin kimpassa tarkistaan,
josko olis joku kolonen aijassa jääny tilkittemättä.
Ei ollu.
Ensku oli tehnyt liian hyvää tyätä.
Kuten huamaatte, meijän piha on ku kynnöspelto.
Mutaa ja kuraa, possu vaan puuttuu,
nehän tykkää tonkia ja pötköttää mutaprunnissa.


Merkattiin puskat ja aidanpylväät.


Välillä otettiin arskaa.


Koiramamma toi aidan kunniaks meille vinkupallot.
Ja kylhän me juastiin ja piettiin lystii.

Ilosta menoo kaikille!



sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Uusi koti

Heissan hopsan kuamat!

Huamaatteko mitä meijän tassujen alla on?
Joo, asvalttia.
Ollaan kaupungis ja matkalla uuteen kotiin.


Ovi aukii!


Oltiin niiku että täh?
Mikä paikka tää on?
Koti!
Eihän tääl oo ees huanekaluja.
Aikamme nuuskittuamme ja tutkittuamme,
löydettiin meijän pedit ja ruakakipot.
Rauhotuttiin, ku äippäkään ei mihinkään lähteny.
Koti on siäl, mis on rakkautta ja ruakaa.


Täs me ypötetään klasin takana,
sil pihaa ei aluks ollu viäl aidattu.
Joo.
Myännettäköön,
että kyl äippä käytti meitä lenkillä viis kertaa päivittäin,
joten ei tarvinnu kintut ristissä olla tupasessa.
On tää kaupunki jännä paikka maalaismusteille.
Lisää tarinaa tulossa,
pysykäähän kuulolla
ja voikaa hyvin!



sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Kaikki hyvin

Heinäkuuta, sateista semmosta!
Sen verran poutasta hetkee, että päästään jolkotteleen.
Ihan vaan lähijärvelle.


Äippä sitos meijät rillikatokseen,
et pääsi kuvaaman rauhas.
Tosi haljuu.
Ei ollu kukaan jättänny makkarankuarii eikä muuta hyvyskää.


Täs on syy miksei olla päästy kokonaan muuttaan uuteen kotiin.
Meijän hyvä kamu Iivari, olis varmaan innoissaan,
ku olis noin monta mainiota pissipuuta pihalla.
Meijän äippä ei näitä puita osaa arvostaa,
mut onneks ens viikolla tulee metsuri kaataan ne.
Koiramamma on mittatikkuna vasemmas reunas.
Kyä noi puut on liian tilaaottavia piänel pihal,
vaik hyvii pissipuita oisivatki.
Ensku tulee rakentaan aitausta meille.
Onneks iskällä on loma,
joten meijän ei tartte ypöttää,
ku äippä häärii talolla,
ja meijän ihana Koiramamma käy kans meitä ratottamas.
Kaikki siis hyvin.

Voikaa potrasti!



maanantai 22. kesäkuuta 2020

Kujeita ja kuulumisia

Terppa kuamat!
Tääl ollaan, hyvis voinneis.
Käytiin juhannusaattona Enskun möksällä aamulenkillä.


Mettässä oli sopivan lämmintä ku aurinko ei päässy porottaan.


Kotipihas on kyl lämmintä riittääny,
jopa meille mäyriksille.
Kukat poksahtelee auki vauhdil.
Käydään illalla riahumas pihalla.
Kujeet on jääny vähiin näil helteillä.


Wiima: Toi piste tual takana on Tuisku.


Tuisku: Toi piste tual takana on Wiima.

perjantai 22. toukokuuta 2020

Petitarina

Wiima: Kyä on hianoo ku toi aurinko lämmittää.
Tuisku: Nii o.
W: Kuulehan veljeni Tuikku Tuiskundeeros Muisku,
mitenkäs se eileniltanen nukkumisjuttu meni,
niiku sun omasta miälestäs?
T: Täh?
W: Niiku, sä panit maate mun prinsessapetiini.
T: Nih?
W: Sit mun piti mennä äipän sänkyyn.
T: Ööö?
W: Sit mua rupes ärsyttään se sun tyytyväinen kuarsaus,
ja mä punkesin sun viärees.
T: Tuli hiki.
W: Ja lopulta älysit käpytellä omaan petiis,
Myrskyn viäreen.
T: Juu.
W: Niin että ootko sä prinsessa?
T: Kyä se mulle sopii.
W: Just.