sunnuntai 18. elokuuta 2019

Kamukoirana ja lammaspaimenena (melkein)

Wiima: Kaikenmoista on taas tapahtunnu pitkin viikkoo.
Ei tosin paljoo, sillä äippä on potenu selkäänsä.

Noh, yritin taas päästä museokoiraks,
mut ei vaan ovi auennu.
Ton oven takana on kaikkee maatalouteen liittyvää.
Äippäkään ei oo koskaan siäl käynny, ku ovi on aina kiinni.

Sit mä lähin kokeileen,
miltä tuntus toimii mummujen ja pappojen kamukoirana.
Kiärrettiin köpötellen, se äipän selkä esti vauhikkaan etenemisen,
palvelutalon ympäristöö, ja törmättiin lampaisiin.
Kyä kuule ihmeteltiin, pualin ja toisin.

Mä pärjäsin tosi hyvin siäl palvelutalossa.
Käyttäydyin mallikkaasti, yhtään en haukkunnu,
vaik oli outoja tuaksuja ja pyärätualeja ja vaik mitä ennennäkemätöntä.
Annoin kaikkien silittää mua, ja muutamaa mummoo pussasin.
Musta tykättiin kovasti ja toivotettiin tervetulleeks uudestaankin.
Joo.


Ku tulee iso jano, ni juamakupin pitää olla sen mukanen.


Myrsky on ominu ihmisveikan ittelleen,
mut kyl määkin käyn välillä köllimässä hänen sängyssään.

Toivotetaan kaikille siävää sunnuntaita!


keskiviikko 7. elokuuta 2019

Wiima koirakuiskaajana

Wiima: Kaikkeen sitä piäni koira voi joutua,
niiku ny koirakuiskaajaks.

Vähän mä ihmettelin, kun meijän pihaan pöllähti kaks autoo.
Autoista pullahti pari täti-ihmistä ja yks ISO musti.

Noh, pian he häipy meijän pihalta puheensorinan saattelemana.
Koht lähettiin äipän kans tallustelemaan niitten perään.
Jäätiin äipän kans tököttään tiälle.
Outoo. 
Piti oikeen istuu, ku oli niin kuumaa.


 Täh?
Tualtahan ne tätit tulee ja iso vaalee musti.
Äippä kiälsi mua haukkumasta,
eli sano JÄTÄ.
En sit haukkunnu, ehkä ihan vähän, vahingos. 
Veljien kans intoudun kyl haukkuun innolla,
mut en sillon, ku oon äipän kaa kahestaan.


 Joo, se porukka läheni ja mun piti kattella ihan muualle.
Hyvin meni!
Ton koiran nimi on Elli ja se on, koostaan hualimatta, penaska.
Elli on nopeeoppinen, kyä siitä tolkun musti tulee.
Joo.


 Elli on nätti.


 PiskiPalvelun Anne kehus niin mua ku Elliikin.
Ollaan oppivaisia tyttöjä.
Tämmönen jännä päivä.


maanantai 5. elokuuta 2019

Reipas viikko

Wiima: Meil on ollu mukavan hauska hulinaviikko.
Joka päivä on ollu menoo ja meininkiä.

Yks viikon kohokohta oli,
kun äipän kummityttö tuli perheineen kerään viinimarjoja.
Iina keräs reippaana marjoja äitinsä ja isänsä kans,
mut onneks Helmi-pirpana leikkitti äippää ja mua.
Saatiin makosia napostelutulkkuja.
He keräsivät monta sankollisia lenssunkarkotusmarjoja mehuks.
Molempi parempi.
Joo.


 Toinen kähee juttu oli se,
että meijän ihmisveli muutti meille vähäks aikaa.
Ny on jokaiselle koiralle oma taluttaja,
paitti sillon ku äippä kuvaa,
ja voi jehna, 
ku hän kuvaskin koko Saaren kansanpuiston retken ajan.
Täs onkin puuhaa, ku esitellään veljelle kaikki retkipaikat.


 Kotona ihaillaan viljapeltoja.
Kyä ne on avaria.
Reipasta viikkoa kaikille!


torstai 1. elokuuta 2019

Myrsky ja mylväys

Myrsky: No johan oli myrsky!
Meinas ihan korvaläpät irrota kuupasta.


 Onneks Ensku piti meijän taluttimia tiukasti otteessaa,
ettei lähetty leijana poukkoilemaan järven ylle.
Onneks meijän äippä on niin tuhti täti,
ettei taija kyetä hurrikaanikaan häntä mukaansa pyäräyttämään.
Joo ei.


 Me jo oltiin poismenossa,
ku äippä halus könytä uimahyppytorniin kuvaamaan.
Pysyis vaan, vanha ihminen, maankamaralla.

Ny paistaa taas aurinko.
Viikon loppu ihan nurkan takana.
Viihtyillään ja eloisaa elokuuta!

maanantai 29. heinäkuuta 2019

Sopivasti ja nätisti

Myrsky: Aamulla lähettiin jo aikasteen äipän kans töihin.
Pihapuuhiin.
Äippä napsi liikoja omppuja puista.
Pidin hänt silmällä,
ettei ihan kaljuks nyhdä oksia.


 Wiima: Olikohan täs tarkotus kuvata mua vai noit kukkijoita?
Niin tai näin, niin tuli tämmönen osittainen osuma,
etten sanois huti.


Myrsky: Kyä kesä on sitten mukavaa aikaa,
saa olla ulkona vaik kui paljon.
Paitti näistä hirmusista helteistä ei kyl tykätty,
vaik mäyrinkäiset onkin lämpöhakuksia,
mut rajans kaikella.


 Wiima: Oonko ny nätin näkösesti?
Äippä: Muru, sä oot aina nätin näkönen.


 Hellejaksolla käytiin piänellä lenksulla auringon noustessa.
Hyvä ku sillonkaan jakso tassutella,
ku tuli gaumee hiki.

Sopivan lämpöstä viikkoo kaikille!


tiistai 23. heinäkuuta 2019

Näkökulmia, maisemia ja yks zeepra

Myrsky: Onpa ollu kuumanpunkeita päiviä.
Huh huh.
Ollaan lähetty vasta illalla lenksulle.
Hyvä ettei olla ihan kuuta nähty.

Mut hei, täs on mun näkymä, iskän taltioimana.
Ekaks näkyy Tuiskun kuuppa,
se kulkee mun edellä ku mennään kotiinpäin,
mä pualestani kuljen sen edellä ku kuljetaan kodista poispäin,
etujoukois kulkee Wiima ja vihree lepakkokauhtanainen äippä.
Tota noin niin, eiks oo karun miähinen näkymä?
Me ei iskän kaa maisemilla koreilla.
Joo.


 Wiima: Ollaan puuhasteltu ja viätetty aikaa lammen reunalla,
puitten varjossa ja suihkulähteen lorinassa,
mä äipän apurina horttonoomina,
ja pojat pallonupotusta harrastaen.


Tota noi veikat jaksaa tehä tunnista toiseen.
Viärittäävät pallon lampeen,
parkuuvat sitten tovin rannalla,
ja lopulta toinen onkii sen pallon ylös.
Voipyhäyksinkertaisuus!


Mustialassa on kiva käydä käppäilemässä,
ku siäl nähään ainaa kaikkee jännää.
Niiku ny vaikka zeepran.
Kih hih, oikeesti se on valepukunen poni,
mut ei kerrota kelleen.


 Ei ollu ketään polskimassa, vaik oli hikinen ilta.


 Käppäiltiin puupuiston läpi,
ku äippä halus ottaa nättejä maisemakuvia.
Meijän miälestä riittäis ihan hyvin,
ku äippä kuvais vaan meitä,
muu on kuvassa vaan turhaa täytettä.
Joo.
Iskä on tosi jees, saa näkyä meijän kuvissa,
ja Ensku, Koiramamma, Tampereen tästä ja kaikki muutkin kivat ihmiset.



torstai 18. heinäkuuta 2019

Museokoira ja vähän muutaki

Wiima: Olin äipän kaa tyttöjenretkellä Saaren kansanpuistossa.
Siäl on söpön pieni museo,
mihin on kerätty entisaikasia tavaroita.
Semmosia ikivanhoja ja hapertuneita,
vähän niiku meijän äippäki.
Ku on lukukoirii, opaskoirii, kamukoirii,
niin voisko olla myäs museokoirii?
Heti ilmottautuisin esittelijäks ja oppaaks.


 Aina on aikaa myäs palloilla veliveikkojen kaa.


 Tuisku-veikka ei oo ainoo meijän perheessä,
jol on pallosilmää sekä siappauskykyä.


 Meil kävi Tara-neiti kyläs.
Se on jo aika vanha, eikä jaksanu hirmeesti innostua leikeistä.
Sitä kiinnosti enempi ruaka.
Sit se vissiin luuli, että mä oon sen pentu.
Tara on rauhallinen, ystävällinen ja nätti.
Leidi.


 Annoin ohjeita veljille,
että kui ne saa pallon ylös lammesta.
Eihän ne saaneet, ku kumpikin pelkää tassujen kastumista.
Mamerot.
Noh, äippä sen pallon joutu lopulta onkiin lehtiharaval.
(Äippä: vesi on puhdasta, vaikka näyttää oudon vihreältä kuvassa.)


maanantai 15. heinäkuuta 2019

Kuuma pelikesä

Myrsky: Niinkus tiiätte,
niin pallonpeluu on meijän harrastelaji numero ykkönen.
Ku on paljon ollu lentokuvia meijän nuarisosta,
tai mikä nuari toi Tuisku oikeestaan on,
ku se on vaan yhen vuaden nuareempi ku mä,
mut ku se on ikuinen pentukoira,
niin meil puhutaan Vanhasta Herrasta ja Nuarisosta.
Täs on malliks kui vanhankin tassut viäl toimii lennokkaasti.
Joo.


Tuiskul ja Wiimal on kova kisa kumpi ehtii pallolle ekaks.
On ne notkeita.


Tuiskul on tarkka pallosilmä.
On se vaan aikapoika!


 Pakko huilia välillä,
eikä äippä kyl annakaan meijän pelata päiväl,
sillon aurinko porottaa meijän pihan niin kuumaks ku oltas Affrikas.


Mulla on toinenkin harraste.
Lintujen tarkkailu.
Tos kuuses on räksällä pesä,
ja ne piänet piipittää siäl.
Mun pitää käydä useesti päiväs tarkistamassa,
ettei niil oo siäl hätää,
gaumeen vastuullista.
Yhes tuijas on peipol pesä,
onneks ne poikaset lähti jo maailmalle.
Pönttöjäkin meitin pihal on runsaasti.
Jokaises on ollu paritkin poikaset.
Tiainen, sinitiainen, varpunen ja kirjosieppo,
sanos äippä, joka tykkää ku pihalla on siivekkäitä.

Lennokasta viikkoo kaikille!


perjantai 12. heinäkuuta 2019

Kissinkelloi ja ahomansikoi

Käytiin moikkaamas Enskua möksällä.
Siäl on kivoja lenkurapolkuja ja mettäteitä.
Äippä halus esitellä kissinkelloja.
Me ei.
Äippä voitti.


 Enskun kans ettittiin ahomansikoit.
Oli hyvii.


 Myrskylle iskee välillä semmonen olo,
et se on sylikoiravauvva.
Eihän siinä mitää,
kylhän se melkein mahtuu syliin.
Joo.


 Päivänpäätteks kellittiin omalla pihalla.
Hiano päivä.


tiistai 9. heinäkuuta 2019

Kissaherrojen, Ransun ja Mustin, äippä kävi kyläs

Joo.
Olipa mukava päivä, ku Kissatäti-Saila tuli kyläileen.
Hän on meijän vani ja mekin vanitetaan 
Kissatätiä ja hänen kissojaan, Ransua ja Mustia.

Ransu on harmahtava karvapöksy
ja Musti on nimensä mukasesti musta.
Pojat aina esittelee hauskasesti Sailan puutarhaa.
Kissapoikien ja Sailan elämää voi seurata Saaripalsta-plokista.

Me kuultiin, ku Saila kysy äipältä monta kertaa,
että mis ne Puhurit on.
Lopulta äippä päästi meijän pihalle.
Hetihän me kirmattiin Sailan tykö. 
Pus pus...


 Tuisku: Onneks Ransu ja Musti ei ollu mukana,
 ku ei mennä takuisiin,
että olisko tapaaminen menny piirileikiks.


 Myrsky: Ny on mun vuaro pussata.


 Annettiin lopuks Sailalle tuplapusut.
Saattaa olla, 
että ens vuanna me vilahdetaan puutarhalehes,
tai sitten ei.
Jännää.

Terkkuja kissakamuille, Saila!