sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Saukkomainen Prinsessa

Wiima: Nukkuuko Prinsessat yksin?
Ei todellakaan.
Nukkuuko Prinsessat lämpösesti?
Todellakin.
Näytän, miten se toteutetaan käytännössä.

Otetaan viaton ilme.
Lähdetään saukkomaisen pehmeästi liikkeelle.
 Ylitetään ensimmäinen este veikka sulavasti sujahtaen.
 Herätetään toinen veikka antamaan pusu.
 Ja lopuksi köllähdetään kahden veikan väliin lämpöseen.
Näin se käy, ku osaa.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Hammashoitoa ja päivänsäteitä

Myrsky: Kävin hammashoitolassa, niiku joka vuosi,
ja taas oli gaumeesti hammaskivee.
Yks hammas jouduttiin jopa poistaan.
Nyt meijän hampaita pestään entistä pontevammin,
sitten saahaan semmosia jyystettäviä hammastikkuja
sekä ruakaankin sekotetaan entsyymiä,
jonka pitäs estää plakin muadostumista.
Saas nähä kui käy.

 

 Tinttaran hampaatkin pestiin,
vaik sillä on viäl suu täynnä kiusallisen teräviä maitohampaita.
Jokaisella on oma nimetty hammasharja
ja hammastahna maistuu oikeen hyvälle.

 

Ensku oli käymässä ja käpeksittiin järvelle.
Tinttara jäi nukkumaan himppeen, ku iskällä oli kotikonttoripäivä.
(Oltiin perjantaina Hämeen sääuutissa. Meijät mainittiin oikeen nimeltä
ja neuvottiin viisaita, että jäät ei viälä kanna. Joo ei.)


Wiima: Eipä menny kauaakaa, ku noitten veikkojen murre tarttu.
Sitä se seura teettää...


Lumileikit on tosi hauskoja.
Olen nyt 9 viikkoo vanha tai siis nuari.
Mulle on annettu uus lempparinimi, Neiti Sievänen.
Voisin olla myäs Päivänsäde, sanos äippä.





keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Lunta ja unta

No ny sitä lunta vihdostaviimoin tuli.
Että me tykättiin!

 

Wiimakin uupparoi hangessa.
Se reppana maisteli lunta ja aivasteli.

 

Välillä piti käydä tankkaamassa ja nokostelemassa.


Ja sitten taas pyrähettiin pihalle.
Äippä käski sanoo, että sori, kun kuvat on törkeen huanoja,
mut ku oli hämärää ja meillä vauhti päällä,
niin kuvista tuli mitä tuli,
enimmäkseen tärähtäneitä.
Ei haittaa, kyä meijät kuvista kuiteskin tunnistaa.


Eilen oli meijän laumassa historiallinen päivä, 
sillä kukaan ei purru ketään,
ja Myrsky leikki murraamatta Wiiman kanssa,
sekä Tuisku ja Wiima nukku samassa kopassa kyljittäin.


tiistai 12. joulukuuta 2017

Paluupostia Joulupukille

Arvatkaapa, mitä kuvassa tapahtuu?


Joo. Punnitaan Wiima-siskoo.
Se on kuulkaa patvinu parissa viikossa 300 rammaa
eli painaa ny 1,9 kiloo.
Jaa, että miks me punnitaan?
No, että tiietään pläjäyttää oikee määrä postimerkkejä paluupakettiin, 
meinaan ei me olla tämmöstä siskomerkkistä
joululahjaa millonkaan toivottu.
Joulupukilla on käyny erehys.

Vitsi, vitsi, eihän me ny siskoo mihinkään lähetetä.
Melkein ollaan jo siihen totuttu.
Se on oikeen mukava ja hiljanen nukkuessaan.



Wiima tykkää myäs leikkiä ja riahata.
Sillä on naskalihampaat ja kimee ääni.
Ollaan joka päivä jouduttu antaan sille kurinpalautusta.
Ei olla varmoja rääkyykö sisko vai äippä kovempaa...


 Tuisku: Miten niin tää peti on liian piäni mulle?


Kauaa toi natiainen ei tarkene olla pihalla,
mut sen ajan se juasta viuhtoo vauhilla.
Kyä siitä vielä kasvaa ihan kunnon koira,
noin niiku tytöks.


lauantai 9. joulukuuta 2017

Vilinää ja vilskettä, hulinaa ja helskettä

Puhurit: Voi että, olipa eilen jännä päivä.
Arvatkaa mitä tapahtu?
Jesh!
Me sopuillaan.
Ihan totta!

Meijän naapuri, Ulla-rouva, jolla on 9 mäykkyä,
 tsemppas äippää vartin.
Neuvo oli, että sinne vaan tyttö poikien sekaan.
Äipän sydän muljahteli,
kun hän poisti turvakehikot siskon ja meijän välistä.
Pikkasen siinä pörhisteltiin ja otettiin mittaa toisistamme.
Sitten ilo käynnistyi!
Voi että me painittiin ja juostiin.




torstai 7. joulukuuta 2017

Kauneus ja järki

Tuisku: Tiättekö kuulkaa, 
ku toi piäni tinttara on tullu jäädäkseen.
Myrsky: Joo, niin on.
Wiima: Todellakin olen!
Joten kannattaa vaan sopeutua,
että päästään leikkimään yhdessä.
Tuisku: Ookko, veikka, huamannu, 
ku toi uus sisko puhuu ihan outoo murretta?
Myrsky: Joo, oon, mut kyl se pian oppii puuhuun oikeeta kiältä.

 

Tuuliset Pojat: Viäl on aita, on muuten äipän kompostikehikko, 
meijän ja Wiiman välissä.
Nuuskutellaan toisiamme ja välillä rähistään.
On se sisko sitkee sissi,
meinaan se haukkuu meijän aina lyttyyn,
jos me ärhennellään sille.

 

Mut ollaan me jo sopuiltu samalla sohvalla ja otettu kuanotuntumaakin.
Paitti täs kuvassa Wiima on turvakehikossaan ja
me vallattiin äipän syli. 


 

Wiima: Onks toi pallo iso vai minä pieni?
Olen minä tuossa toisessakin kuvassa,
jos oikein tarkkaan katsot.

Olen tutustunut Koiramammaan ja Enskuun.
Molemmat olivat oikein mukavia ihmisiä
ja sain paljon sylihoitoa sekä kehuja.
Aiheesta.
Ai niin, osaan jo pyytää ulos tarpeistukselle.
Pissin yhdet pissit yöllä sisälle ja senkin alustalle.
Kuka väitti, että kauneus ja järki ei asu samassa päässä?

 

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Wiima: Hei, tämmönen mä nyt sitten olen!

Heippa kaikille!
Mä olen Wiima eli Tuulisten Poikien uutukainen sisko.
Alla olevan myssykuvan on ottannu koiravalokuvaaja Tuomo Nyqvist.


No, olipa eilen melkoinen hulinapäivä,
mut hienosti olen kyllä saanut hommat tassuun.
Tulomatkalla autossa joikasin jonkin verran,
mut kohtuudella, kehus iskä.

Olen pissiny enimmäkseen ulos,
ja muutenkin on vatsa toiminut hyvin.
Syönykin olen säntillisesti sekä tutustunut tähän talouteen
nuuskien paikkoja perusteellisesti.

Mä olen tosi pieni, painan vaan 1,6 kiloo,
joten kaikki lelut ja tavarat on ISOja.

Ainoo huono homma on noi peräkammarinpojat.
Varsinkin se toinen, raitapaita, Tuisku.
Se haukkuu ja murisee mulle.
Eilen illalla nukuttiin samalla sohvalla,
mut turvallisen välimatkan päässä toisistamme ja
välillä se tiikeripoika tuijotti mua murhanhimosesti.
Hui kauheeta, ku pelotti!
Se vanhempi, Myrsky, käyttäytyy rauhallisesti, onneks.

Yö meni hyvin.
Nukuin omassa kopassa äipän vieressä lattiapedillä.
En pahemmin piipitellyt kehui äippä.
Koiraäitiä, veljiä ja tätejä tuli kyllä välillä ikävä,
kun joutu yksinään nukkumaan.

Tässä koostetta mun tulostani, olostani ja silleen.
Äippä kehuu mua reippaaksi tytöksi.


lauantai 25. marraskuuta 2017

Sikakivaa ja aurinkoo

Pikkasen oltiin tyästetty meijän sikoja.
Eivät oo vinkuneet enää pitkään aikaan.
Joo ei.


Iskä toi kaupast uudet siat,
ja kyl kuulkaa vinkuu ja vonkuu taas tosi hianosti.
Tarjoiltiin sikakivakonsertti äipälle.


Aurinko rupes paistaa loimottaan.
Äippä keksi, että nyt otetaankin sisällä oikeen potrettikuvia.
Myrsky: Katopas ku sullakin on hiano prusetti.
Tuisku: Joo, niin on, erivärinen ku sulla.
Mut hei, kuulikko ku äippä sanos, että tulkaa pojat studioon.
Myrsky: Joo. Anna mun kaikki kestää.
Hän levitti päiväpeiton sohvalle ja valona on aurinko.
Studio!
Tuisku: Apua, älä naurata enää!

 

Täs me ny ollaan, äipän studiossa.


Mut oikeesti, ulkona oli messevää ja valosta.
Aurinkooo!!!


torstai 23. marraskuuta 2017

Rimpsessan sivumulkasut

Meijän rimpsessa Wiima kävi koirien hovikuvaajalla kasvattaja Maritan toimesta.
Ja kattokaa!
Meijän Wiimalla on samanlainen sivumulkasu ku Myrskyllä.
Jihaa!

Viikko viäl, ja rimpsessa tulee pyärittään meijän palveluskuntaa.
Lakeijat täällä jo tutisee karvapöksyissään.