perjantai 29. maaliskuuta 2019

Tassutteluja ja kuvatesti

Kyä se on, kuamat, kevät!
Iskä huilaa sunnuntaisin lukemalla,
ja me tiätty hommissa mukana,
meinaan vaik toinen käsi pitää kirjaa,
ni ihan hyvin voi toisella kädellä rapsutella.


 Nyt on pihalla paljon tarkkailtavaa,
 sillä muuttolinnut on saapunu.


 Wiima: Kyä kuulkaa harmitti, ku en päässy siihen mainostamaani lehtijuttuun,
vaik mua vilmattiin ja kaikkee.
Juu ei, Ensku ja äippä vaan pönötti kuvissa.
Haljuu.


 Sit on murheenryyninä viäl tämmönen juttu,
varsinkin veliveikkojen miälestä,
ku äippä raahaa meijät aamulenkille liian aikasteen.
On kuulema hankikantoo ja kuvauksellista valoo ja silleen.
Me ei arvosteta.


 Päivemmäl on hauskaa tepsutella lähimaastossa retkillä.
Veikat ei viitti lähtee,
ku tassut kurastuu.
Mä tykkään kiipee kiville ja kukkuloille tähysteleen.


Puro pulisee.


 Sit hyväks lopuks kuvatesti.
Mitä näät kuvassa ekana?


lauantai 23. maaliskuuta 2019

Hiiriä ja ihmisiä

Koiramamma kävi tulkkujen kanssa.
Istuttiin mallikkaasti, ainaskin melkein,
ja saatiin possuja ja herksuja.


Pihalta vähenee lumet, mikä ei kyl yhtään harmita.
Mut yks asia harmittaa ihan koko lauman voimin.
HIIRI.
Se epeli tulee meijän terdelle, ja on niin elohopeennopee,
ettei me saada sitä kiinni.
Hirmeellä limmakalla laukataan sen siimahännän perään,
mut toistaseks ollaan jääty hopeelle.

 

Meil on ollu komeita hankikantoja aamusin.
Siis joo, klo 7.


Tänään lähettiin jo ennen kukon kiakasua Saaren kansanpuistoon.
Tuuli niin, että meinas korvat irrota.
Onneks mettänsuojas oli hillitympää.


 Yllä oleva kuva on äipän ottama.
Iskä otti äipästä ja meistä yhteiskuvan.
Tolleen toi meijän äippä kyykkii,
ku hän kuvaa meitä.


 Eilen muuten korkattiin oma terassi avatuks.
Olipa ihan kesäsen lämmintä.


keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Sääkuvatyttö

Wiima: Satuitteko näkeen, ku olin eilen Ylen uutisissa sääkuvatyttönä?
Joo. Olin.

Käytiin Enskun möksällä ja tiätty remppastiin myäs mettässä.
Kuusten alla ei ollu enää lunta.
Siäl oli helppua tassutella, ku ei ollu pluikasta.


 Kyä kuulkaa luannossa on hirmeesti havainnoitavaa.
Haistelin piukeena kauriitten jälkiä ja pupun papanoita,
ehkä myös vähän maistoin.

Ketäs tualta tulee?
Kolme miästä kameroineen.
Mut hei, pidän teitä hiaman jännityksessä,
ja kerron vasta viikonloppuna,
mitä erikoista tapahtu,
sillä taisin päästä täl reissulla myäs lehtien palstoille ja videoon...
Oho, taisinkin antaa jo aiheesta ison vinkin.


Kotimatkalla poikettiin ihaileen koskee.
Pauhu oli melkosen jytäkkää.
Kiva päivä!


sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Lentävä orava

Iskä oli viikon lomalla, ja käytiin paljon reippailemassa.
Jäällä oli hyvä tassutella, ja nähtiin monta pilkkijää.



Tänään tallusteltiin Jokioisten Elonkierrossa.
Polut oli lumen peitossa,
mut oli siellä silti muutama muukin koirakko liikkeellä.
Maata on jo paikoittain näkyvissä.
Joo.


Sit meijän lemmikkiorava, se Onerva, on kyl hauskanen.
Se osaa lentää!


maanantai 11. maaliskuuta 2019

Rymsteerausta ja uus sänky

Joo, kyl se on jo kevät,
sillä äippään on iskeny rymsteerausvimma.
Sama tauti joka kevät,
iskee samaan aikaan ku ekat joutsenet saapuu.
Ny hän oli saanu päähänsä,
ettei meijän pehmopedit soinnu makkarin ilmapiiriin.
Voihyväntähen!

Ihan hyvät pedit. Eiks vaan?
Persoonalliset ja perusteellisesti möyhityt.


 Sitten äippä vaakso paikan ja tilas puusepältä mittojen mukasen sängyn.
Puuvalmis vuade sai pintaansa pari kerrosta vesiohenteista maalia.


 Da-daa!
Testattiin sänky ja pehmoseks havaittiin.
Ihan ookoo ja jees.


Wiima: Sänky on tarpeeks pitkä vaikka veikan yli hyppimiseen.


 Myrsky: Kelpuutan!


 Tuisku: Pääsenks mä teijän viäreen ens yänä?


lauantai 9. maaliskuuta 2019

Turkin kevättuuletusta

Wiima: Loikoilin siloturkkisten veikkojen kanssa petillä,
aavistamatta tulevia päivän uutuuksia ja seikkailuja.

Sit äippä sanos mulle reippaana, että nyt tyttö lähetään reissunpäälle.
Minä tiätty ampasin innokkaasti ylös. Jee!

Jouduinkin ihan viaraaseen paikkaan.
Rimmaajalle, joka kyl osottautu tosi kiltiks ja ystävälliseks.
Tähän asti on Koiramamma mua nyppinny kotona,
mut nyt olin, äipän miälestä siis,
muuttunnu karvaturriks.
Mun mustat selkäkarvat muistutti, 
taas siis vaan äipän miälestä,
affenan evää.


 Ennen ja jälkeen...
Joo, tulos kyl miällytti suuresti.
Selkäevä katos, muutuin vaaleemmaks
ja partakin näyttää paremmalta.
Kiitos Hanna, Trimmauspalvelu Wiiraamo!


Mulla on hauska henkselikuvio selässä.
Ruaka maistu viimestä murua myäten,
ei jääny napuroita veljille popsittavaksi.

Tuisku on vähän surkeena,
kun sen oikee etutassu on kipeenä
ell:in pistoskohasta, kanyyli. 

Mukavia turkintuuletuksia kaikille!


keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Kuvioköllintää

Wiima: Pojat ei oo yhtä notkeita ku mä oon.
Niitten takakäpsät ei taivu taaksepäin.

Tiättekö kuulkaa, ku mut viiään torstaina rimmaajalle.
Vähänkö jännää!
Äippä sanos, että mun karvapöksyt saa kyytiä.
Mihinkähän hän ne meinaa ajaa?


 Mulla on monenmoisia rentoutumistapoja sekä köllimisasentoja.
Myrsky on rauhallinen veikka.


 ...zzzZZZzzz...


 Tuisku on ominu Enskun.
Epistä.


Tuisku: Juu, Ensku on parhautta.


perjantai 1. maaliskuuta 2019

Hammasjuttuja ja kevättuaksuja

Kevät tua esille tuaksuja ja sattumia,
joita hamuttas maistaa, 
mut sillon äippä sihisee tiukkahuulisena,
nuppi kretuulinin värisenä, JÄTÄ.

Pojat: Noh, täl viikolla ollaan käyty ell:illä,
hammaskiven poistossa.
Hyvä kun käytiin, sillä Myrskyllä oli yks etuhammas
napsahtannu pualesta välistä katki, joten hammas piti poistaa.
Muuten oltiin tervehampaisia, mitä ny sitä hammaskivee oli.
Ell:i kehus meitä hyväkuntosiks pojiks ja sopivan painosiks kans.
Myrsky 7,82 kg ja Tuisku 7,72 kg.

Mainiota maaliskuuta!