tiistai 28. toukokuuta 2019

Bestis, siili ja vasaani

Wiima: Olin ihan muinatyttöinä pihalla,
vähän kyl ihmettelin, että miks veikat ei päässy mun kaa ulos,
kun huamasin jotain pörrösen valkosta Kesälä-kesäkeittiön kulmilla.

Tiättekö kuulkaa ku siäl oli ihan viaras koira.
Tiätty menin kohteliaasti tervehtiin, ihan joo haukkumatta.
Sen pörrinkäisen nimi on Bestis ja se on villakoira.
Ihan jees poika, mut ku oli satanu koko päivän,
niin se poju ei halunnu kastella tassujaan,
joten en saanu sitä innostuun juaksuleikkeihin.
Ehkä sitten joku toinen kerta. Joo.



 Oonko vähän ku Suamen Neito?


 Meijän etupihalla on siili.
Haistellaan sen jälkiä, kun lähetään lenkuralle.
Äippä antaa sille meijän ruakia.


 Takapihalla on sitten ihan eri meno ja meininki.
Tunnustan. Ajan vasaanit pihalta pois.


Tiättekö kuulkaa, ku meijät pannaan välillä johonkin kepukkaan tai oksaan kiinni,
että äippä voi rauhassa kuvata.
Onks reilukerhomeininkiä? Kysyn vaan... 

Ai niin, me ruvettiin käymään äipän kaa arkitottiskurssilla.
Kuulema aivojumppaa mulle.


lauantai 25. toukokuuta 2019

Lemmikit

Kuva-arvoitus, elikkäs kui monta lemmikkiä näet kuvassa?


Käykääs muuten poiketen meijän äipän plokis,
sillä siäl on menossa musalevyn arvonta.
Äippä on tehä sykässy levyyn kannet.

tiistai 21. toukokuuta 2019

Onnettomuuksia ja onnenkantamoisia

Myrsky: Sunnuntaina se sitten tapahtu.
Onnettomuus ja yhteentörmäys.
Täräytin pääni yhteen Wiiman kanssa.
Molemmilla oli kova vauhti päällä.
Silmään sattu.

Äippä lähti viämään mua heti eläinsairaalan päivystykseen.
Onneks silmä oli ehjä.
Sain kipulääkettä ja silmätippoja.


 En muistele pahalla,
joten ihan sopuilen siskon kanssa.
Vahinkoja sattuu.


 Yällä oli pikkasen ripsiny vettä.
Ehkäpä ei tuu liian kuuma päivä,
ja jaksetaan lähtee lenkuroimaan,
sillä Ensku tulee käymään.


 Sitten viäl valjasasiaa.
Meil pojilla on pehmoset revontulivaljaat,
ihan maailman parhaat malliltaan ja matskultaan.
Mistään ei oo löytyny vastaavia Y-valjaita,
mut sitten äippä löysi valmistajan, 
mikä oli siis vaihtunu ja tuatanto ilmeisesti pysähdyksis pitkään.

Vanhat valjaat, vasemmalla, oli jo ihan riakaleina.
Äippä tilas uudet, mut ne oli aivan jättisuuret, oikeella.
Äippä oli kyl mitannu oikein, 
oli joku sekaannus käyny valmistajalla.
Mut ei mitään hätää,
valmistaja, FinNero, lähetti uudet, piänemmät, koko 40.
Ny meil on vihreet ja turkoosit superihanat valjaat.
Noita liian isoja valjaita ei tarvinnu palauttaa,
ja me lahjotettiin ne, valmistajan suastumuksella,
eläinsuajeluun, kyl niille käyttäjät löytyy.
Lisäks saatiin gaggapussukka, heijastin ja äipälle nameja, 
niiku pahoitteluks ja hyvitykses.

Kyä nyt kulkee!


torstai 16. toukokuuta 2019

Rankan päivän ilta

Kivakin voi olla liian rankkaa.
Koiramamma kävi meitä ilostuttamassa.
Onneks, sillä oltiin painettu hommia pihalla jo pual päivää.
Äippä kirmaa, noh tota noin niin,
köntystelee ja löntystelee,
pitkin ja poikin puutarhaa,
kitkee ja kuapsuttaa,
kärrää ja haravoittee.
Ja me tiätty avuliaina mukana,
siis tuuaan palloo,
että äippä saa oikastua selkäänsä ja vetreytettyä heittokättänsä. 


 Meijän äippä on vanhaks ihmiseks melko huumoripitonen,
siis omasta miälestään.
Meil on noita keltasia kukkia runsaanpualeisesti.
Sit äippä kekkas, että hänpä tekee voikukkaseppeleen.
Joo ei, ei ollu kivaa, meijän miälestä.



 Illalla näytettiin tältä.
Kerrosvoileivältä.
Joo.


Ai joo, meijän kunnassa on meneillään valokuvakilpailu.
Käykääpä kattomassa kuvia ja äänestämässä mialuista.
Joo ei, kuvissa ei näy yhtään mäyräkoiraa.

Täs on linkki Tammelan Luontokuva 2019 -kisaan,
ny on näytillä 10 talvi- ja kevätkuvaa.

maanantai 13. toukokuuta 2019

Hiihtelemässä Iivon ja Kertun kaa

Wiima: Meil oli taas äipän kaa Tyttöjenpäivä.
Käytiin Vorsasa käyskentelemässä.
Tiättekö kuulkaa, ku mä osaan kulkee jo hianosti hihnassa,
ja silti äippä meinaa raahaa mua arkitottiskurssille.
Höh.

Mut nyt voin kehua, että olin haukkumatta,
vaik kohdattiin useita kamuja.

Tavattiin kaks hiihtosankaria, kih hih hih,
ei vaiskaan, toi jättipoika oli nimeltään Iivo.
Se on vanhaenglanninbulldoggi.
Vaikkei se kyl mikään vanha ollu,
ku ikää oli vasta 10 kuukautta.

Sitten paikalle sipsutteli bostoninterrieri Kerttu.
Siinähän se hiihtojoukkue olikin kasassa.
Yks peessi pitkäkuanonen karvaturri erottu joukosta...



Kyä oli taas mukava reissu.


 Joskus elämä on yhtä kärsimistä.




sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Kasaumia ja voikukkia

Me muadostetaan usein kekoja...


 ...ja kasaumia...


 ...ja tihentymiä.

Myrsky ja Tuisku: Tota noin niin,
oikeesti nukutaan siinä erinomasessa omassa sängyssä,
siis me pojat, 
Wiima on jotenkin onnistunnu pääseen ihmisten sänkyyn.
Wiima: Joo, ku mä osaan hypätä, köntykset.
Äippä: Lauantaisin, kun lakanat vaihdetaan,
nostan pojatkin sänkyyn, tasapuolisesti.
Koirien oma sänky on osoittautunut oivaksi ratkaisuksi,
sillä kunnon patjalla huopien alla on uni maittanut.
 Paitsi tosiaan Wiima-tyttönen on löytänyt reitin meidän sänkyyn,
se kun osaa hypätä kuin kenguru.


 Tuisku: Mä haistan täällä pallon.


 Illalla ihailtiin peltoja ja voikukkia.

Kaikille äipille oikeen hianoo äitienpäivää!


tiistai 7. toukokuuta 2019

Mettäretkeilyjä

Hiulihei, me päästiin pitkästä aikaa Enskun möksälle.
Lähettiin oitis mettäretkelle.
Maasto oli haasteellista sekä jännää,
mutta kunnon mettäkoirina selvittiin kaikista kommervenkeistä mallikkaasti.


 Piiitkän lenkuran jälkeen oli pakko ottaa tirsat.
Tosin välillä Myrsky oli kuulevinaan kolinaa,
ja se kiipes akkunalle vartioimaan.


 Kotonakin piti vähän tasata oloo ja kölliä auringossa.
Joo, noi lehet ei oo raparperin, vaan pasuunakukan.


 Sunnuntainakin me retkeiltiin.
Me harrastetaan kotiseutumatkailua.
Täähän on tiätty meijän äipän keksintö.
Joo.
Ny me tutustuttiin Kettumetsän polkuun.


Kivan mäkinen ja levee polku, mahuttiin kulkeen rinnakkain. 
Pituutta polulla on pari kilsaa.


 Polulla oli estei... eiku haasteita,
joista me tiätty selvittiin tassunkäänteessä.
Saas nähä, mihin meikämustit seuraavaks pääsee...