perjantai 21. syyskuuta 2018

Siskon kanssa lenksulla

Myrsky: Toi siskoplikka on tosi pirtee paketti.
Se on rohkee, reipas ja aina ilosen touhukas.
Me ollaan nykysteen käyty yhdessä pienillä lenkeillä,
sillä mä en jaksa enää tallustella pitkiä matkoja.
Mulla on rappeutumia selkärangassa.


 Tuisku jää usein mielellään kotiin.
Se tykkää leikkiä ja juoksennella omalla pihalla.
 Sillä on semmonen luanne, että se pelkää maailmalla koko ajan jotain.
Lenksulla se kyttää useemmin taaksepäin ku eteenpäin,
joten sitä joutuu kannustamaan ja usein myös kiskomaan.
Se kävelee reippaasti,
ku palataan takasin kotiinpäin,
mut meno kotoota muualle on vaikeeta.
 

 Käpeksittiin tasasia mettäpolkuja,
ku mun selkä ei tykkää epätasasesta maastosta eikä sorateistä.
Oikein rauhallinen ja mukava lenksu.


Äippä käy usein illalla Wiiman kanssa pitkällä lenksulla,
ja me pojat otetaan sillon tupsluurit iskän vieressä sohvalla.

Wiima pyys sanoo, että tänään on sen toinen akiliitopäivä.
Iskä lähtee mukaan, niin näätte sitten kuvista,
kui köntysäippä yrittää pysyy vikkelän siukun perässä.
 

tiistai 18. syyskuuta 2018

Jokasäänkoira

Wiima: Äippä totes, että mun kohalla nimi oli enne.
Mä oon jokasäänkoira.
Ei oo tullu viäl vastaan semmosta ilmanalaa,
että en olis lähtenny ulos leikkiin tai lenkille.


 Tuiskukin kävi vähän pihailemassa,
sateitten välissä.


Myrsky, nimestään hualimatta, ei yhtään kestä märkää.
Se on enemmän semmonen poutasään koira.
Sitten Myrsky pelkää ukkosmyrskyjä ja lentokoneita ja pauketta.
Nyt ku meijän talon päältä lentää hävittäjälentskareita,
niillä ku on harjotukset meneillään,
niin Myrsky ei paljo kuanoosa ulos paa,
ja nukkuu iskän ja äiskän sängyssä.


Kävin taas käpyttelemässä, sateessa, naapurikaupungissa.


Ku tuli ruaka-aika, niin ensin ei oikein muana maistunnu,
mut ku Myrsky tuli ehottaan,
että se voi kyl mutustella munkin muanani,
niin mun ruakahalu heräs, oitis.


 Leppostelin iskän sylis illalla.
Tämmönen sadepäivä meillä.
Kuis teillä?


perjantai 14. syyskuuta 2018

Metsäpoluilla ja kaupungissa

Täs me ollaan!
Pölkkypatsaina.
Ensku teki kolmannen mäyräkoirataideteoksen,
ku meitä kerta on ny 3. 
Voitteko uskoo, että Wiima täyttää ens kuussa vuaden?


Wiima: Oltiin, veikat ja mä ja äippä, seikkailemassa.
Meitä oli jo pitkään kiinnostannu yks sivupolku pururadalla.
Ny me harpottiin köpöteltiin sille ja lähettiin tutkiin tuntemattomia.


 Oi jee!
Siäl oli järvi ja satumettä.
Mettä oli jännä, silleen sopivan pelottavalla tavalla.
Järvi loiski ja liplatti,
 kaikenmoisia siäniä oli joka pualella,
niitä kasvo jopa puussa.


 Välillä äippä pysähty kuvaamaan ja komensi meitä oottaan.
Veljet totteli ja mä... noh, melkein tottelin.


Kyä mulla on komeet veljet.
Myrsky näytti ihan Metsän ruhtinaalta. 
Tänne polulle me mennään toistekin.

 Mä olen innokas tutkimusmatkailija ja hypin kiville sekä kannoille.
Tänään alotan illalla akiliitokurssin.


Me ollaan äipän kanssa retkeilty myäs kahestaan,
ku mun pitäis tottua ihmisiin, liikenteeseen ja muihin koiriin.
Nää kaupunkireissut on kyl parhautta.
Tammenterhoja oli ropissu maahan matoksi.


 Joella ihmettelin sorsia.
En haukkunnu. Vannon.


Tämä on tarina nro 960.
Lukijakamuja 98.
Sivun näyttöjä yhteensä 442,353.

lauantai 8. syyskuuta 2018

Sääkuvamuistelo

Muistatteko meijän ihan ekan sääkuvan?
Tän, missä pojat tököttää järvenrannalla syyskuussa 2016.
Tästä se meijän kurjuus ilo alko toimia sääkuvamalleina. Joo. 
Ollaankin jouduttu posettaan, mitä oudoimmissa paikoissa ja tilanteissa.
Välillä kuralammikon reunalla, kärpässienien katveessa,
kannon nokassa, kallioilla ja kukkuloilla, poluilla sekä piantareilla.
Huh huh, ei oo sääkuvakoirien elämä helppoo.


 Täs on pualestaan tuarein sääkuva.
Kuva näytettiin tiistaina Yle Hämeen uutisissa.
Wiima on outo likka, sillä se ihan aidosti tykkää olla kuvissa.


 Äippä lähettää joka viikko meistä kuvan Ylelle.
Mitähän ne siäl oikein aattelee,
ku äippä on noin sinnikäs?
Jos meiltä kysytään,
niin saadaan kuvamme ihan liian harvon näkösälle,
hyvä jos joka toinen kuukausi.


Mut ei se haittaa, kun päästään retkille ja seikkailuille,
samalla ku äippä vilmaa.

Värikästä ja kuvauksellista viikonloppua, kuamat!


perjantai 31. elokuuta 2018

Onnistunnu kaupunkireissu

Wiima: Kuulkaas kummia!
Mä lähin eilen äipän kaa kaksin reissunpäälle.
Noh, ei me kyl mihnään kauaks menty,
naapurikaupunkiin vaa, Vorssaan.
Kuljin hianosti hihnassa, ja äippä oli ilosesti tyytyväinen.

Meil oli asioina käydä ostamassa mulle uudet valjaat ja Kotiliäsi-lehti.
Löydettiinkin soman pinkit valjaat, just sopivat tämmöselle siävälle tytölle.

Siin valjaskauppaa vastapäätä on semmonen pikkanen puati,
johon koirat on tervetulleita, ja siäl kaupas on semmosta vanhaa tavaraa,
mistä äippä tykkää, nääs ku hän ittekin on antiikkia.
Sain harjotella myyjäkauppiasta ja tarkastella LiisaKo-tädin kässätöitä.
Joo, ja todisteena onnistuneesta puatipuksuilusta linkki juttuun, 
minkä otsikko on Suloinen vieras puodissa.
Osasin siis käyttäytyä. MOT.


Juu, sitten se toinen jutska, mitä mentiin hankkiin, oli Kotiliesi-lehti.
Siäl on meinaan juttu meijän pihasta,
tosin viime kesältä, ku mua ei viäl ollu joukossa mukana.
Ketkäs ne kuvassa porottaa!
Veluveikkasethan ne siinä.


Alla olevat kuvat eivät päätyneet lehteen, 
vaik meijän miälestä oli ihan parhaat kuvat.
Kuvat on ottannu valokuvaaja Jonne Räsänen.
Että tämmönen kaupunkireissu...



maanantai 27. elokuuta 2018

Hymyjä ja järvikierroksia

Meil oli hymykilpailu.


Kyä täytyy todeta, että Tuisku voitti selkeesti.
Hampaanmitalla.


 Lauantaina kierrettiin kuntopolku, viis kilsaa.
Mukavasti onnistuttiin ulkoileen sateitten välissä.
Myrskyn on helpompi tassutella pehmeellä alustalla ku sorateillä.
Huamaatteko, ketkä ei jätä äippää...


 Sunnuntaina tallusteltiin kolmen järven rannat.


Wiimassa on selkeesti perämiäsainesta.


Reipasta viikkoo kaikille!

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Kukko, karhu, susi ja hepat

Wiima: Käytiin lauantaina aamulenksulla Jokioisten Elonkiarrossa.
Se on kyl samalla viihtysä ja opettavainen paikka.
Olisin halunnu mennä tekeen tuttavuutta Herra Kukon kaa,
mut äippä ei päästänny. Pöh!


Pääsin istuun kuskin penkille ja ihaileen maisemia korkeelta.
Hianot on näkymät!


Moikkasin karhua, enkä yhtään pelänny,
mut sutta varmalla säikähtäsin.
Kattokaa ny sen tassua,
sen yks varvas on jo mun koko käpälän kokonen.
Huh huh!
 Oli siäl näytillä suden pökälekin,
mut sitä saatte mennä ihan ite ihmetteleen.


 Joo, oltiin koko porukalla käpsyttelemässä, niiku ny aina.
Huamatkaa, että iskällä on uus takki, tommonen vähän kesäsempi.
Iskän lempparitakki, se musta kauhtana, on jo 30-vuatias,
joten äippä osti iskälle vaaleemman takin,
ja viäl pakotti, ihan totta, iskää käyttämään uutta takkia.
Kyä naiset osaa olla julmia...

Noi äipän kuvaamat hepat oli eilen Ylen pual ysin sääkuvana.


sunnuntai 12. elokuuta 2018

Herkundaaleja ja vaihtokauppoja

Wiima: Toiset päivät ny vaan on herkumpia ku toiset.
Kattokaapa vaik kui paljon herksuja me saatiin,
ku äipän kummityttö kävi perheineen poimimas marjoja meijän puskista.
Joo, meijän äippä tykkää kasvattaa marjapuskia ja hedelmäpuita,
mut ei yhtään tykkää kerätä satoo, eikä varsinkaan säilöö.
Onks se laiskuutta?
Ny ei menny sato hukkaan,
ja me saatiin suut makiaks näistä herkundaaleista.
Joo. Ja kiitos!


Mä tietysti olin lasten leikeissä mukana,
mut veikkaset joutu möröttään kammarissa,
ku ne ei yhtään ymmärrä piäniä lapsia.
Helmi keinuu, Nuutti tasapainoilee ja Iina kiipeilee.
Tosi kivoja mukuloita kaikki. 
Pääs veikatkin sitten lopuks leikkimään Nuutin ja Iinan kans pihalle.


 Kyä me kaikki tytöt ollaan niin somia.


 Lopuks mä kerron sanoin ja kuvin, miten mä saan kaiken haluumani,
tai ainaskin melkein kaiken,
sillä yleensä äippä tekee nopeesti lopun tämmösistä vaihtokaupoista.

Äippä jako meille kaikille puruluuherkut.
Kaikki saa aina samanlaiset, ettei tuu toraa.
Mä en ymmärrä, miks musta joka kerta tuntuu siltä,
että veikan herkku on aina jotenkin paree ku mun.
Noh, oon sitten kehitelly tämmösen vaihtokauppaleikin.

Vaihe yks: Oon mahdollisimman liki vaihdettavaa.


 Vaihe kaks: Veikistelen ja keikistelen, venyttelen ja kierähtelen
lähemmäks vaihtotavaraa.
Tämä on niin sanottu hämäysvaihe,
eli johdan harhautettavan ajatukset ja katseen toisaalle.


 Vaihe kolme: Mulla on kaks herkkua.
Vaihtokauppa suaritettu.
Ai kui mulla on molemmat luut?
Unohin antaa vaihtokauppatavaran veikalle, 
ihan vahingossa tiätty.


keskiviikko 8. elokuuta 2018

Sisko ja sen veli

Wiima: Tiiättekö kuulkaa!
Mun veliveikkanen kävi tänään kyläs.
Arvaatteko, mikä sen nimi on?
Mä vähän jeesaan, eli onks nimi
Papu, Herne vai Palko?


Joo, noh tiätty Papu!
Vähänkö juastiin ja leikittiin.
Me molemmat tykätään kivistä.
Papu on tullu ulkomuadoltaan iskään eli Párek-pappaan.
Mä oon tullu Ada-äippään tämmönen vaaleeturkkinen. 
Hyväluanteisia ja välkkyjä ollaan kumpanenkin.
 
Papu lupas tulla syksyllä uudestaan,
ku ny oli taas niin mahottoman lämmintä,
että ei jaksettu juasta läheskään tarpeeks.


lauantai 4. elokuuta 2018

Kolm on ykkönen

Meijän suasikkirunonrustaaja Heliltä on ilmestyny kirja,
minkä nimi on Ykkönen.
Kirjas on somia sekä sopivan hupasia runoelmia ja tarinoita numeroist.
Mehän se opus heti selailtiin ja valittiin oma suosikkirunotus.
Se on 3 Kolm.

Tassu päälle, täsä se on, meijän runovalinta.


 Arvaatteko miks?
Noh, tiätty ku meit on kolme,
sit meil on kolme häntää,
kolme kuanoo
ja kolme kertaa kaks luppakorvaa.
Just passeli runoloru meille.


 Vain Tuisku puuttuu...
Tän runon nimi on 12 Kakstoist.


Kirjan on kirjottanu Heli Laaksonen ja kuvittannu Anne Vasko.
Hianot kuvat kruunas lystikkäät runot.
Joo.