lauantai 25. marraskuuta 2017

Sikakivaa ja aurinkoo

Pikkasen oltiin tyästetty meijän sikoja.
Eivät oo vinkuneet enää pitkään aikaan.
Joo ei.


Iskä toi kaupast uudet siat,
ja kyl kuulkaa vinkuu ja vonkuu taas tosi hianosti.
Tarjoiltiin sikakivakonsertti äipälle.


Aurinko rupes paistaa loimottaan.
Äippä keksi, että nyt otetaankin sisällä oikeen potrettikuvia.
Myrsky: Katopas ku sullakin on hiano prusetti.
Tuisku: Joo, niin on, erivärinen ku sulla.
Mut hei, kuulikko ku äippä sanos, että tulkaa pojat studioon.
Myrsky: Joo. Anna mun kaikki kestää.
Hän levitti päiväpeiton sohvalle ja valona on aurinko.
Studio!
Tuisku: Apua, älä naurata enää!

 

Täs me ny ollaan, äipän studiossa.


Mut oikeesti, ulkona oli messevää ja valosta.
Aurinkooo!!!


torstai 23. marraskuuta 2017

Rimpsessan sivumulkasut

Meijän rimpsessa Wiima kävi koirien hovikuvaajalla kasvattaja Maritan toimesta.
Ja kattokaa!
Meijän Wiimalla on samanlainen sivumulkasu ku Myrskyllä.
Jihaa!

Viikko viäl, ja rimpsessa tulee pyärittään meijän palveluskuntaa.
Lakeijat täällä jo tutisee karvapöksyissään.




tiistai 21. marraskuuta 2017

Ilmeitä ja jättiläissieniä

Myrsky: Onks ny hyvä ilme?
Äippä: Yritätkö syyllistää mua?
Myrsky: Hmmm...
Äippä: Mitä reippaamin oot kuvassa Tuiskun kanssa,
sitä nopeemmin tää kuvaaminen on ohi.
Lähetän näitä kuvia Iina-nimiselle tytölle,
joka tykkää koirista ja muistakin elämistä.
Myrsky: Noh, sitten. Ryhdistytään veikka!


Kuin kaksi marjaa?


Myrsky: Kelpaaks tää kuva?
Ollaanko tarpeeks mäyräkoiramaisia?
Äippä: Niin, ainakin olette tarpeeksi mäyrismäisiä...


Oltiin retkellä Jokioisten Elonkierrossa,
kun äippä yrkkää ettiä sieltä viimeistä löytymätöntä keokätköö,
niin himpulapimpula, kun törmättiin jättiläissieniin.
Siis oikeesti!
Noi siänet oli ison ruakalautasen kokosia.


Ihan jees retki,
vaik ny on niin märkää,
että tassujen alla litisee,
ja kura kerääntyy paakuiksi äipän kenkiin.
Tänään on luvassa piäntä pakkasta,
joten kuanot, ja yks iso nenä,
kohti uusia retkiseikkailuja.
Joo.


lauantai 18. marraskuuta 2017

Maukasta postia

Saatiin paketti.
Arvaatteko postimerkistä, että kukapa lähetti?


Tuisku: Joo, kuamakaveri Párekhan siinä niin komeena merkissä pollottaa.
Niin, ja jos jollekin on jääny epäselväks, 
niin kuama on meijän Wiima-siskon isäpappa.
Aika nopsaa selvittelin hyvälle tuaksuvan paketin auki.
Rips ja raps.


Tämmösiä ihanuuksia paketista tulla tupsahteli.
Oli terkkukortti kuamalta ja hänen nätiltä Palvelijattareltaan.
Oli laadukkaita herksujakin. Meille.
Mut se ihan tärkein paketin sisältö oli punanen perintönuttu.
Wiimalle siis.
Toi siävä karvakaulustakki on  Párekin ihan eka nuttu.
Vauvanuttu siis.
Aatelkaa!
Ny meijän sisko saa talvipakkasella 
tepsutella isäpappansa palttoo päällä.
Kyllä lämmittää!

Ja vankasti kiitoksia Párekille ja Palvelijattarelle!


Apua!
Mä kuristun.
Ottakaa heti pomppa pois mun päältä!


Äippä kävi ostoksilla.
Joo, toi Wiimalle ikkulioman piänen pehmokopan.
Punaset piänet ruakakupit.
Piäniä purujutskia.
Kaikki oli gaumeen piäntä.

Ny on kaikki valmiina, 
ku sisko tulee viikon kuluttua kotiin.
Kasvattaja Marita antaa siskon mukaan pentupaketin,
jossa on ruakaa, talutin yms. tarpeellista.


Saanko ihan pikkasen testata...

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Siskoplikan pentukuvia (söpöysvaroitus!!!)

Täs se ny on, Wiima-sisko.


Wiiman nimi on Protaxin Veni.
Sen vanhemmat on Ada ja Párek
(Magik Rainbow Triada X Protaxin Ramiero Riva).

Meijän ihmisväki kehu kovasti kaunista Ada-rouvaa,
se oli heti kiivenny syliin nukkumaan.
Olipa siäl ollu myäs Párekin emo, vanharouva Sofie,
eli pentujen mummi.


Äipällä oli mukana meijän piäni huapa,
joka saatiin vuasia sitten lahjaks Pippi-Lotalta.
Wiima nukku huavalla.
Noh, mehän kovasti nuuskuteltiin huapaa ja
ihmisväen puntteja, ku he kotiutu.
Ai, tältäkö se sisko ny sitten tuaksuu!
Kuulema parin viikon päästä Wiima kotiutuu.
Kyä on jännät hetket tulossa, kaikille.


Ja tässä Wiiman emo ja mummi.


tiistai 14. marraskuuta 2017

Tuulismäen karvakuonot

Meil on sitten ihan maailman parhaat plokikamut!

Aina saahaan teiltä kannustusta ja hianoja kommentteja.
Ny on sitten tupsahtannu roppakaupalla nimiehotuksia,
 ku me huakailtiin, että ku sisko tulee, niin voijaanko enää olla Tuuliset Pojat.
Varsinkin ku nykysteen pitäs olla niin sukupualineutroonia, vai mitä se ny oli.
Joo.

Söpönenhöpönen Elli Karamelli paiskas meitä uusimmilla nimiehotuksilla,
tässä suara lainaus hänen kommentistaan:
"Voi että, pikkuinen siskoplikka tulossa teille! Suloinen "otus" on Wiima, mitä noita kuvia oon katsellut. Tuulinen trio on hyvä, muita vois olla 'tuuliset nakit', 'tuulismäen karvakuonot', 'tuulesta temmatut' tai vaikkapa kielillä: 'windy wieners eli windit wiinerit'. Hommia teillä kyllä sitten riittää, kun koulitte Wiimaa talon tavoille. Tosin siinä voi kyllä käydä niinkin päin, että hän kouluttaa teitä omille tavoilleen ;)

-Elli ja sen emäntä-"


Että meitä on naurattannu.
Ai siitä tulikin miäleemme, että voitas olla myäs
Nauravat Nakit ja Tuulenviämää.
Keh heh heh, ny on pakko lopettaa nää nimet tällä erää,
ku naurattaa nii, että napa paukkuu.
Ellin ehotus, Tuulismäen karvakuanot,
kävis kyllä meille vaikka uudeks plokinimeks.

Mut kuulkaa, tiättekö, että joko me ollaan kutistuttu,
tai sitten meijän äippä ei enää osaa ottaa meistä kunnollisia kuvia.
Siis semmottisia, joissa ollaan päätähtinä,
tosin tästä me taijetaan märistämarista aivan liian usein.
Kattokaa itte!



Tota noin niin, tänään meijän ihmisväki kera Koiramamman,
menee kattomaan Wiimaa,
joten tiados on varmalla gaumee määrä pentukuvia.
Yäk!


tiistai 7. marraskuuta 2017

Puhureitten perhekunta

Tässä pihapiirissä on kohta neljäs Puhuri.
Pyry, Myrsky, Tuisku ja Wiima.
Kolme poikaa ja uusin on tyttö.
Pyry-pappa on jo tuonilmasissa,
mutta me muut yritämme täyttää 
parhaan taitomme mukaan sen tassunjäljet.

Meitä poikia on kutsuttu Puhureiksi ja Tuulisiksi Pojiksi.
Okei, Puhurit voi pitää joukossaan myös tytön.
Mutta entäs Tuuliset Pojat?
Pitäiskö se muuttaa muadikkaaseen sukupuolineutraaliin muatoon?
Wiiman isäpappa ehdotti Tuulinen Trio.

Pyry 1995-2011


Myrsky 2011-


Tuisku 2012-


Wiima 2017-

Tätä kuvakoostetta ei vielä ole,
mutta asia korjaantuu,
kun sisko saapuu joulukuussa.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Ruttusukka ja turkin tuuletusta

Tuisku: Oli kivan menokas viikon loppu.
Ai, miks Myrsky ei oo kuvassa?
Meil on vahtimistyänjako.
Myrsky mennä paukuttaa aidanviäreen hakkuun ja
mä jään turvaamaan selustan, ja haukkuun, portaille.
Myrsky: Pyh! Sä jäät portaille,
että pääset äkkiä livahtaan sisälle,
jos vaara yllättää.
Nykkin on selkäkarvas pelosta ihan pystyssä.
Tuisku: Pyh ittelles!
Mä vaan tuuletan mun turkkia.


Käytiin pururatailemassa ja samalla tutustuttiin maastoon.
Löydettiin haasteellisia rinnepolkuja.
Äippä puuskutti ja pysähty ottaan muka valokuvia,
hah hah, halus vaan huilia välillä.


Kyä tyyni järvi on komeeta kattella,
varsinkin ku me ollaan etualalla.


Mut hei, kattokaa meijän Wiima-siskoo.
Se on oppinu istuun,
heti ku kasvattaja kaivaa kameran esiin.
Täydellinen koira valokuvaajalle,
huakii meijän äippä
Äippä, iskä ja Koiramamma menee tutustuun siskoon ens viikolla.

Wiiman oikee nimi on Veni.
Kuva saatiin kasvattaja Maritalta.
Lisää kuvia löytyy Wiiman iskän eli 
meijän kuamakaveri Párekin plokista.
Eiks toi sisko ookin söpöistä söpöin ruttusukka?


lauantai 4. marraskuuta 2017

Aurinkopäiviä

Myrsky: Taas äippä onnistu ottaan musta semmosen kuvan,
jossa näytän ihan syättöpossulta.
Mut hei, mä vannon, että olen ihan normaalirunkonen miäskoira,
äipän järkkärikameran pitkä putki aiheuttaa tommosen harhan.
Joo.
Mut hei, eiks ookin ollu hianoja aurinkopäiviä!


Ollaan oltu ulkona koko päivä,
ku äippä tekee syksypuuhia.
Juu, luit oikein, syksypuuhia.
Nyt vasta hän korjaa kesätavaroita talviteloille.
Meijän äippässä on semmonen vika,
että hän ei käynnisty ollenkaan kylmällä kelillä,
niinpä talvi pääsi yllättämään, keh heh heh.


Onneks ehitään nokostelemaan,
kun viätetään lakisääteisiä ruoaka- ja kahvitustaukoja.



Oikein mukavaa viikon loppua kaikille!
Sopivasti lepoa ja reuhua.


keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Höpöttelijä

Tuisku: Kuulkaas kummia.
Me saatiin Wiima-siskon kasvattajalta video,
jossa sisko juttelee meille.
Paljon tuntukin olevan asiaa.
Kui noin piäneen koiraan mahtuu niin paljon juttuja?


Tota noin niin,
tää sisko on samanlainen höpöttelijä ku meijän äippäkin.
Mut missä se on?


Onk se täällä alla?


Voi hämmästys, ku sillä on pajon tarinaa.


Varsinainen papupatanen tai peipponen.
Ööö... aatelkaa kuamat,
millasta meillä polosilla pojilla on,
ku taloudessa on kaks höpisijää.
Hyvästi rauha ja hiljasuus.
Pitäsköhän meille miäspualisille rakentaa semmonen miäsluala,
johon on naisilla pääsy kiälletty.
Tai no joo, voi kyl tulla tarjoileen herksuja ja silleen.