Peltojen takana, ihan meijän lähellä, on järvi.
Semmonen pitkä ja kapee, ruskeevetinen.
Sinne me suunnataan tassumme monta kertaa viikossa.
Outoo tässä on se, että me pelätään vettä.
Väpsähdetään aaltoja ja kummastellaan kuahuja.
Silti vaan hakeudutaan rantsulle.
Onks teillä, kuamat, tämmösiä outoja huveja?
Tuollainen pikkusen pelottava se just kiehtookin, pakko vähän kurkistella ja katsella :)
VastaaPoistaLiinukka ja Nero, niin se vissiin on, että pikkusen pelottavat ja varsinkin kielletyt jutskat on niitä parhaita. :)
PoistaKauniin näköstä siellä teidän rantsussa, ei ihme että sinne hinkuatte!
VastaaPoistaTotta, pirkko, siäl on nättiä ja aina jotain kiinnostavaa haisteltavaa kans. Rantsussa on usein outoja jälkiä. Olisko peuroja ja supikoita ja silleen. Käyvät siäl vissiin juamassa.
PoistaIhania rantakuvia. Ehkä te noudatatte sellaista psykologiaa, että sitä pitää tehdä mikä pelottaa. Sitten jossain vaiheessa ehkä lakkaa pelottamasta. Minäkään en tykkää vedestä, mutta käyn aina joen rannalla juomassa ja uitan samalla vähän tassuja. Se on kivaa!
VastaaPoistaMeillä muuten Jäbä ja ihmisveikka sai kumpikin eilen pupun. Ne laitettiin vatiin eteiseen, kun Jäbä ei ehtinyt käsitellä niitä ja sen jälkeen niihin ei saanut kukaan koskea. Minä makasin vieressä ja murisin heti jos yrittivät laittaa kättä pupujen lähelle. Ja taas niillä ihmisillä oli hauskaa! HÖH!
Eka, vai oot sä ollu pupuvahdissa. Et sitten päässy pupujahtiin? Nähään oikeen silmissämme, kuinka sä piät tarkkaan sitä pupua silmällä. Hyvä sinä!
PoistaKauhuleffat ja kummitusjunat ajaa ihmisillä saman asian ;)
VastaaPoistaTeillä on ihan kivat huvit, itsensä pitää haastaa välillä :)
Mai ja Arttu, noinhan se menee, että pitää rajojaan laajentaa.
PoistaFiksun koiran tuntee siitä, että se kokeilee rajojaan ja menee välillä epämukavuusalueelle. Siinä saa tuntea itsensä vähän niinkuin sankariksi.
VastaaPoistaTämä koskee tietenkin myös niitä kotisääntöjä. Tämä taas kehittää palveluskunnan huomiokykyä.
Aatu Hauva ja veljensä Jiri, sankareita oomme kaikki! ;D
PoistaTulta päin vain, Puhurit! Niin minäkin toimin, kun ollaan merenrannalla. En suosiolla kastele tassujani, mutta aaltoja olisi kiva jahdata takaa. En ole eläissäni uinut, enkä aio sitä kokeilla, ellei tuo kahjo naisihminen joku kevärkesä toteuta unelmaansa ja vie koirauimalaan. Tuskin Se viitsii kuitenkaan. Hienot on teidän maisemat, ja jälleen olette niin eduksenne kuvissa.
VastaaPoistaPárek, meillä vaan Tuisku kahlailee, se hupsu. ;)
PoistaKoirauimala olis kyllä kova juttu, mut siellä kastuu. Kih hih...
No ee iha ensmäesinä tulis mielee männä nuin ison veen iärelle :) Tosin eepä tiälä lähellä tuommosta kyllä ookkaa. Työ ootta rohkeeta kaverija. On sielä varmaa hyvät hajut.
VastaaPoistaMulla ee taejja olla mittää tuommosija tapoja...sillonku pelottaa ni sillon pysyn kaakana :)
Iivari, ei se vara venettä kaada. :D
PoistaVoi että, eikö koiruudet mene veteen ollenkaan, edes helteellä? Meillä on kaksi vesipetoa ja yksi, joka kastelee itseensä mahaan asti helteellä :) Joskus on käyty myös koirauimalassa, niin hauskaa on vedessä luttaaminen. Mukavaa viikkoa! :)
VastaaPoistaAnna, joo ei me mennä, paitti Tuisku vähän kahlailee omassa pikkulammessa. Nauttikkaa polskuttelusta porukalla!
PoistaEi mul mittää outoi huvei ol, mut rantaan jos pääsenki, nii heti tekke miäli mennä uima. Ja Onni suarastas huuttaa et päästäkä irti mää tahron uimaa. Tiuku ei. Sil on tosi omituine harrastus leikki rannal uppopalloo. Se ku mene vettee nii se uppoo ku kivi. Ei ossa uira vaik se o nii yksinkertast. Sil kuulemma hankita viäl vanhoil päivil uimaliivit. Kyl me naurettii. Nii ja sit se ei tykkä saretakist ollenkka. Jos sil näyttä takkii se lyä heti laataks lattial, eikä sempääl sit sitä takkii saa, ja me naureta taas. Onni ja mää. Ja äiti.
VastaaPoistaTerveissi sinne tuulisil pojil ja pususii syksy pimeytte. t. Essi
Essi, ai hurja, sit ei auta Tiukun kyl mennä syviin vesiin, ettei vallan uppeluksiin mee. Polski sä Onnin kaa ja nauttikaa. Tuhansii muiskusii!
PoistaNath ja kuomat, tattista ja mehän vastaillaan!
VastaaPoista