Tuisku turisee: Mä olen arka ja pelokas koirapoika.
Menen pissillä sisään vieraisiin paikkoihin.
Haukun kantoja ja jouluvaloja.
Meijän reitillä on pieni puusilta, jonka alla lirisee.
Aina mä jähmetyn, enkä meinaa uskaltaa mennä yli.
Iskä ja Myrsky näyttävät mallia ja kannustavat ylitykseen.
En uskalla.
Vasta äipän kanssa, ripirinnan, ylitetään silta.
Minä otan vauhtia ja loikkaan ryytloikilla yli.
Selvisin.
Rauhallista ja pelotonta itsepäisyys itsenäisyyspäivää!
Voi pieni Tuisku <3 (Miten suloinen tuo kuva, jossa pikkumiehen niska näkyy katsojaan päin...mäyräkoiran niska ja hartiat ovat niin liikuttavia takaapäin <3) Onneksi on ryytloikat, joilla voi ylittää pelottavia esteitä ja mäyräkoirahan osaavat loikata näyttävästi! :)
VastaaPoistaMeillä suhtaudutaan siltoihin päinvastaisesti ja yritän jokaiseen lenkkiin sisällyttää edes yhden, pienen sillan, kun ne ovat jostakin syystä ihan vastustamattomia poikien mielestä. Ihan parhaita ovat ylikulkusillat joiden alta tosottavat autot menemään...Aslan jaksaa iäisyyden ihastella näkyä, jopa Alphonsekin hermostuu siihen odotteluun, heh. Niin ne ovat erilaisia nuo koirat, tykkäämisineen ja pelkoineen.
Alphonse on meillä enemmän herkkis ja aina valppaana...palautuu myös hitaammin jos säikähtää. Aslan, puolestaan, haluaa mennä aina heti katsomaan, että mikä on tuo asia, jota säikähdin, kun taas Alphonsea pitää monesti kehottaa menemään. Viimeksi hirvistys oli muovipussi, joka oli tarttunut pensasaitaan kiinni ja lepatti tuulessa vimmatusti. Alphonse katseli kauempaa ja tiesi mistä oli kyse, mutta Aslan säikähti aluksi, lähti sitten päättäväisesti kohti ja kun oli päättänyt, että muovipussi ei ehkä hyökkää kimppuun - pissasi sen päälle =) Ilmeisesti tämä on paras tapa lamaannuttaa vaara ja vihollinen. Mäyräkoiran logiikkahan on, toki, maailmanluokan valiotasoa, eikö? :)
Hyvää Itsenäisyyspäivää teille kaikille! :)
Teijän pojat on reippaita. Hyvä niin. Olisko myös niin, että sä Maria, oot peloton? Meijän äippä on arkaparka, joten ei ihme, että me koirapojatkin ollaan vähän säikkyjä. Joo.
PoistaIhan erilaisia mekin ollaan luonteeltamme, vähän niiku Alfie ja Aslan. Muovipussit OVAT pelottavia. Oivallinen keino pissiä niitten päälle, keh heh, siitäpähän saivat.
Valioita ollaan ja tällä ajatuksella kohti itsenäisyyspäivää!
Ps. Me saadaan tänään luita. Iskä ja äippä syä hernekeittoo.
Ei, kyllä mä olen ihan oikeasti kauhea vellihousu itse! :D Säikyn helposti, siis todella helposti ja poikanenkin sen oppi hyvin nopeasti pienenä, että äitiä ei ihan kauheasti kannata säikäytellä esim. huudahtamalla selän takana viattomasti, kun äiti huutaa sitten aivan järkyttävän kovaa! :D Kauhuleffoja en ole vuosiin katsellut kun en vaan pysty...ja elokuviin en kehtaisi edes mennä katsomaan mitään yhtään jännittävää, ihan vaan siitä pelosta, että kuuroutan ympärilläolijat ;)
PoistaMeillä mies ja Aslan ovat yleensä ne rohkelikot ja minä ja Alphonse sitten enemmän tätä arkajalkaosastoa ;)
ps. luut on hyviä, mukavaa pureksittavaa ;) Meillä on pojilla tänään sisäaktiviteetteja varattuna päivälle, vähän tokoilua ja aktivointileluja, aivopähkinämeininkiä, siis. Just tultiin lumesta lenkkeilemästä, kahvia ja Fazerin saaristolaisleipää mulle (miten voikin leipä olla niin taivaallisen hyvää! Ei petä kertaakaan tämä kyseinen leipä, ei :) ja kalkkunaa mäyrille. Kyllä maittoi, kaikille :)
ps. oletko itse tehnyt koskaan saaristolaisleipää? Mulla on kokeilematta, mutta löysin oikein hyvältä kuulostavan reseptin netistä ja mietin, että pitäisköhän kokeilla. Tykkään leipomuksista joita ei kauheasti tarvi vaivailla ja veivata ;)
Kivaa päivää teille! :)
Nettimartta: Sittenhän meitä on kaksi pupupöksyä, hih. Itteenikin oikein harmittaa tämmöinen turha(kin) säikkyily, mut minkäs teet. Lisäks mulla on syvä pimeenpelko ja on näitä neurooseja lisääkin, mutta en kehtaa ihan kaikkee ees tunnustaa. :D
PoistaSaaristolaisleipää en ole tehnyt, mutta reseptistä voisin päätellä tykkääväni. Mulla on leipomukset jäänet pieniin, kun olen allerginen vehnälle ja kauralle. Huomenna meinaan kokeilla torttutaikinaa ruissihtijauhoista. Raportoin, jos onnistuivat. Juu, kuule ei mitään kovin monimutkaista täälläkään keittiössä, nopeesti ja helposti, vähän helppoheikkimeiningillä mennään.
Herkullisia hetkiä teidän poruikoille!
Pelot eivät ole järjelle alisteisia, ihan turha yrittääkään psyykata itseään kun jokin asia hirvittää...tämän lisäksi olen oikein hyvä itsesuggestion kanssa, eli kykenen lietsomaan itseni hyvinkin vaivattomasti sellaiseen kepeään paranoian tilaan, heh. Oikeasti mulla ei ole kai mitään sellaisia pelkotiloja, joiden kanssa en kykenisi elämään, paitsi käärmekammoni on kyllä sellainen, että autollakin ajettaessa jos näen, että tien yli kiemurtelee käärme (kuten kävi kesällä), sydän alkaa hakata aivan vimmatusti ja silmissä tummuu. Ihan kuin se pääsisi auton pohjan läpi kimppuuni. Mutta tämähän on juuri sitä, että järjellä ei näitä asioita pysty selittämään tai hallitsemaan - tai siis en ainakaan minä pysty.
PoistaLentopelkoinen en sinällään ole, mutta koska olen ilma/meri/autosairas herkästi, koen sellaista lievää kuvotusta ja pahoinvointia turbulenssissa ja laskuissa. Nousut ovat ok. Merisairas olen siinä määrin, että jopa ruotsinlaivojen kaltaisissa kelluvissa kolosseissa saattaa ruveta oksettamaan jo satamassa! Sen täytyy olla jokin ennätys :D Ihan kauheasti en siis tykkää merillä liikkua. Soutuvene on ok, kaikki sitä nopeampi ja suurempi saa naamani muuttumaan vihreäksi. Ja viimeksi lennonkin aikana kuulemma vihersin oikein kesäisesti. Yäk.
Himpun verran siis kammoan lentämistäkin ja yksi pahin pelkoni on hukkumiskuolema, joten laivat ovat vähän niin ja näin. Opin hyvin nuorena uimaan ja olen vakaasti sitä mieltä, että tämä taito on äärimmäisen tärkeä maassa jossa pinta-alasta on näinkin paljon vesistöjen peitossa.
ps. asiasta kukkaruukkuun: onnistuivatko ruissihtitortut? :)
Nettimartta: Maria, eikä, ei me voida olla näin samoista asioista pelokkaita ja mennä raiteiltamme. Laivoissa tulee oksu, pysyn siis rannassa. Pää ei saa mennä veden alle, hukun heti, kun menetän toimintakyvyn. Ulkomailla en ui muuta kuin uima-altaassa. Siis en todellakaan mene mereen, siäl on haita ja käärmeitä ja vaikka mitä. :)
PoistaKäärmeet, älä ees puhu niistä. Mähän en yhteenaikaan voinut pitää kädessäni lehteä, jossa oli käärmeen kuva. Nyt olen kyllä ruoskinut itsenäni henkisesti ja siedättänyt veljeni mökillä käärmepelkoani. Meinaan mökillä on to-del-la paljon käärmeitä. Liikun aina kumisaappaat jalassa ja keppi kädessä ja Tuulisia Poikia en viel mökille ennen kuin lumi on maassa.
Ruissihtitorttujen taikina on tekeytymässä jääkaapissa. Sitä pitää kaulita ja taitella ja välillä tönköstyttää. Laitan blogiini kuvia, jos siis onnistuvat. ;)
Eletään pelossa, elämä on silleen monipuolista. *naruaa kippurassa*
Onnea on oma äippä kenen kanssa ylittää esteitä.
VastaaPoistaOikein rauhallista ja pelotonta itsenäisyyspäivää teillekin!
Näin on! Ja jos kuka, niin Myrsky-kissa sen tietää. Muiskut!
PoistaPárek kommentoi: Tuisku, varovaisuus on viisautta, ei pelkoa. Iltapimeällä minä rähjään miltei kaikelle, varjoillekin. Valoisassa otan rauhallisemmin.
VastaaPoistaItsenäistä päivää teille kaikille!
Párek, totta turiset, kannattaa mielummin katsoa ku katua. Varjot vasta hämäräperäisiä ovatkin. Huu.
PoistaMinä pelkään kanssa ihan kaikkea mahdollista, kun on pimeää. Jo pelkästään ovesta ulos meneminen aiheuttaa kamalan haukun. Pelottelen kaikki pois jo valmiiksi. Eikä äippä tykkää tästä yhtään. Aamulenkillä äippää pelottaa, kun mä näen joka pusikossa jotain :/
Poistat. Esko ja äippä
Esko, sä oot miäs meijän makuun. :D
PoistaTuisku: Eräs monta monituista vuotta koiria harrastanut ihminen sanoi,että on hyvä olla vähä varovainen, kuin suin päin syöksyä vaaraan ;) Elmerihän ruukasi pelätä siltoja ihan hirveästi. Jalat tutisi ja yli kannustettiin reippaana. Raisa taas...no Raisaa ei tartte kannustaa, se on juuri sellainen,että säikähtää, mutta menee katsomaan mikä se on. Pikaisen nuuskauksen jälkeen homma jatkuu oli se sitten mitä vaan.
VastaaPoistaEiks ookin hauskaa, kuinka erilaisia me mäyriäiset oomme! Onks kans vähän silleen, että toisen mäyriäisen on oltava suajeleva, jos toinen on arkaparka.
PoistaMuiskut!
Täällä emäntä kammoaa siltoja, korkeita torneja (tai no, lintutornikin ON korkea...), liukuportaita, läpinäkyviä kaiteita... Voitais mennä Tuiskun kanssa vaikka aina kiertotietä noi kohdat, mutta siedätys kannattaa, sittenkin. Joten rohkeasti vaan yli, vaikka loikkien ;)
VastaaPoistaArttu kyykistyi kerran tossa kävelysillalla kakalle. Katsoin jännittyneenä, osuuko se siihen kohtaan, missä sillan seinämän ja pohjan välissä on pieni rako - alas autotielle - ei onneks osunu =D Mutta muistahan Tuiskuli aina pelottavalla sillalla toi juttu, niin sua alkaa naurattaa ja unohdat pelkosi. Tsemppiä!
Hyvää Itsenäisyyspäivää teille.
Joo, tää tarina helpotti mun olooni ja varmaan Artun oloo kyseisellä sillalla. :D
PoistaNettimartta: Mullahan on myös aivan HIRVEE hevospelko. Noh, arvaa vaan onko täällä maalla hevosia! Eka vuosi meni silleen, että kävelin ojan pohjalla silmät kiinni, kun hevonen tuli vastaan. Nyt jo pystyn ohittamaan ne kunnialla, tiukkaa kyllä tekee, varsinkin kun olen ilman miestä liikkeellä. Huoh.
Hyvää itsenäisyyspäivää sinne! Ja pusut ja muiskut Myrskyn ja Tuiskun nenänpäähän *muisk*
VastaaPoistaTuplamuiskut sulle, Mamma N, ja suloiselle Helmille!
PoistaNakinpala sillalla voisi tehota siltapelkoon. Ja äipän hevoskauhuun vierailu tallilla.
VastaaPoistaItsenäisiä olemme, joskus liiankin - äipän mielestä. Varmaan tekin. Hyvää itsenäisyyttä, tuulispäät!
Keh heh, olis kyllä hupasaa, ku nakki nököttäs sillalla, ku me mentäs kävelylle. Ihan huippu!
PoistaNettimartta: Mun parilla kaverilla on hepat ja olen kovasti yrittänyt mennä taputtelemaan heppoja ja käymään tallilla, mut ei siitä tuu mitään. Melkein pyörryin tallin ovelle, kun joku humma kolisteli pilttuussaan. Hohhohhoijaa. Tää on opittu tapa, mun äiti ja mummo pelkäs hevosia, vaikka niitten keskellä joutuivat olemaan. Kaikenkukkuraksi mun mielestä hevonen on erittäin kaunis eläin.
Nettimartta: hevoset ei melkeen ikinä hyökkää kimppuun, semmoista ei oikeen voi sattua. Ei hevosii kannata pelätä, ne pelkäävät yleensä enempi kuin ihminen tajuaakaan:) Korkean paikan kammo sen sijaan on usein viisautta. Tuulipojille ja teille hyvää itsenäisyyspäivää tätäkin kautta! M-L ja Ossi.
VastaaPoistaNettimartta: Niinpä, tää pelko ei olekaan järjellistä. :D
PoistaTuisku, eläpä ollenkaan nolostele. Kyllä tommonen sillanalainen lirinä saattaa olla toooosi pelottava juttu. Jos oisin siellä, muiskauttaisin ekaks sulle rohkeusmuiskut ja sit kulkisin sun kanssa kylki kyljessä sen sillan yli. Onneks sulla on äippä, joka auttaa. Kyllä äipät on parhaita!<3
VastaaPoistaVarmalla uskaltaisinkin, jos sä, Mirkkunen, kulkisit mun kyljessä kiinni. Nih. Onneks on kuitenkin äippä, vaikkei hän ookaan yhtään niin soma ku sä. Tuplamuiskelot!
PoistaTiiäkkö Tuisku, meillä oli kans eilen iltalenkillä pieni ongelman paikka... Iltalenkuran varrella on ollu yhdessä kohtaa työmaa. Siellä on ollu semmonen ISO, ainakin metrin korkunen huomiotötsä koko syksyn pystössä pyörätien varressa. Nyt se tötsä oli muuttanut muotoaan. Se oli korkeuden sijaan metrin levynen ja se iso jalkaosa sojotti taivasta kohti. Taikan mielestä se oli MÖRKÖ! Piti hiipiä, vaania, väistää, nuuskia maata, ottaa Helmistä vähän henkistä tukea ja pöhöhtääkin kerran, ennen kuin kohteliaasti Helmin ensin paikalle päästäen uskalsi mennä sitä mäyräkoirana ja maata viistäen tutkimaan. Oli paha paikka. Me ymmärretään sun tuskaa. Ei Helmikään rakasta puusiltoja. Varsinkin jos sieltä pääsee alikin. Ei oo vesi koskaan niin kylmää, etteikö sitä kautta olisi kannattavampaa kiertää :) Rohkeita terveisiä ja hyvää itsepäisyysiltaa... yötä... no dagen efteriä ainakin! :D
VastaaPoistaTaika, hiano suaritus, varsinkin toi mäyräkoirana liikkuminen. Olisin määkin ihan varmalla pelänny outoo tötterömörköö ja onks niillä sitäpaitti lupa muuttaa muotoonsa? Just ku yhteen tottuu, niin eikö se seuraavalla kerralla kenotakin ihan eri asennossa. Pöh!
PoistaHuuu, kahlaaminen kylmässä vedessä, ootte te vaan melkosia sankarityttöjä. Joo, ootte. Tuplapusut teijän kuonojen päähän.
Siis tuo ei ole pelkoa vaan silkkaa järkevyyttä. Kuka sitä nyt menisi sillan yli vapaaehtoisesti? Ei meikäpoika ainakaan. Mutta äipät on kyllä aika hyviä antamaan rohkeutta kun en tulee vieressä. En minäkään tykkää siltojen ylityksistä. Varsinkin jos on sellaisia rakoja, että näkee alas. Kamalaa!!! Myös minusta, vaikka olenkin muuten melko rohkea kaveri. Ai niin, äippä käski kertoo, että kuva on tulossa sen blogiin, kunhan se ehtii kirjoitella.....t. Eka
VastaaPoistaEka, sä oot viksu. Mää oon aina järkevä. *tirsk*
PoistaÄippä kyl sanoo mua hupsuksi. Oho! Sun kuvaan ollaankin venattu pitkään ja hartaasti. Kiva nähä sut niiku melkein livenä. Joo. Ollaan varovaisia, me viisaat.