Tuisku tuli taloon

Tuisku: Tässä lekottelen vielä kasvattajillani veljeni Morriksen ja siskoni Millan kanssa.

Tiedättekö mitä tapahtuu, kun kaksi poikaa vetää yhdessä luuta yhtä tyttöä vastaan? Joo, aivan.

Ensiaskeleet kotona. Kyllä jännitti kovasti. Matka meni ihan kivasti. Puolet matkasta huusin täyttä vinkua ja toisen puolikkaan nukuin. Olisin halunnut iskän syliin, kun olin tottunut köllimään kasvattajaiskäni kainalossa, mutta nyt oli pakko tyytyä äipän kainaloon.

Ensi kohtaaminen JÄTTILÄISEN kanssa. Kasvattajalla on kissoja, chihuja ja meitä kaniinimäykkyjä. Myrsky näyttää kyllä ihan dobermannilta.

Iskän sylissä on turvallista tutkailla maailmaa.

Kunhan oltiin tutustuttu toisiimme, niin mahduimme syömään samalle kupille tai oikeesti tuo on minun ruokaani, jota Myrsky tuli ahmimaan syötyään oman muonansa. Palloakin me pelattiin. Ensin kyllä säikähdin sitä vinkuvonkuääntä.

Ennen nukkumaanmenoa me pojat painittiin. Meillä oli niin hurja meno, että iskää ja äippää hirvitti. Kunhan minä tästä kasvan ISOKSI pojaksi, niin pystypainimme oikein kunnolla.

Eka yö meni mukavasti. Vähäsen vinguin, mutta iskä piti kättä kopassani, niin rauhoituin. Myrskykin änkesi itsensä samaan koppaan, mutta nukkumisesta ei tullut mitään, kun heti löimme painiksi.

Myrsky: Tjaah! Outo otus tuo Tuisku. Pieni, mutta sitkeesti se painianutuutti, joten kyllä siitä vielä kehkeytyy molskien mestari. Tervetuloa pikkuveli!

Äippä: Hyvin meni kotimatka ja mäykkyjen tutustuminen. Nopeasti Tuisku voitti arkuutensa ja pelkonsa ja tutkii jo paikkoja ulkona ja sisällä.  Ihana vesseli, kuten Myrskykin.

(En saanut kuvia asettumaan rinnakkain, joten tästä postauksesta tuli toooooooodella pitkä. Onko niksejä kuvien asetteluun?)