perjantai 21. syyskuuta 2018

Siskon kanssa lenksulla

Myrsky: Toi siskoplikka on tosi pirtee paketti.
Se on rohkee, reipas ja aina ilosen touhukas.
Me ollaan nykysteen käyty yhdessä pienillä lenkeillä,
sillä mä en jaksa enää tallustella pitkiä matkoja.
Mulla on rappeutumia selkärangassa.


 Tuisku jää usein mielellään kotiin.
Se tykkää leikkiä ja juoksennella omalla pihalla.
 Sillä on semmonen luanne, että se pelkää maailmalla koko ajan jotain.
Lenksulla se kyttää useemmin taaksepäin ku eteenpäin,
joten sitä joutuu kannustamaan ja usein myös kiskomaan.
Se kävelee reippaasti,
ku palataan takasin kotiinpäin,
mut meno kotoota muualle on vaikeeta.
 

 Käpeksittiin tasasia mettäpolkuja,
ku mun selkä ei tykkää epätasasesta maastosta eikä sorateistä.
Oikein rauhallinen ja mukava lenksu.


Äippä käy usein illalla Wiiman kanssa pitkällä lenksulla,
ja me pojat otetaan sillon tupsluurit iskän vieressä sohvalla.

Wiima pyys sanoo, että tänään on sen toinen akiliitopäivä.
Iskä lähtee mukaan, niin näätte sitten kuvista,
kui köntysäippä yrittää pysyy vikkelän siukun perässä.
 

8 kommenttia:

  1. Onpas sulla Myrsky nyt mukavaa, kun voit lenkkeillä Wiiman kanssa. Tulee sulle sopivasti liikuntaa, eikä tarvitse koko ajan Tuiskua rohkaista. Kyllä siskot vaan on niin mukavia. Minäkin menen tänään omalleni yökylään ja huomenna tehdään kulttuurimatka Helsinkiin näyttelyihin museokorttia ulkoiluttamaan. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein antoisaa viikonloppua sulle, Sari, ja siskolles kanssa. Pitäkää hauskaa! Siskon on parhautta. Ja veikat kans.

      Poista
  2. Harmillinen vaiva tuo selkärangan rappeutuma. Sellaista ilmenee ihmisilläkin. Pistää harkitsemaan askeliaan. Hienoa, että Myrsky oli mukana lenkillä. Tuisku on omanlaisensa, ehkä sillä on ylikehittynyt mielikuvitus; näkee mörköjä kannoillaan. Palvelijatar on samanlainen! Sekin vilkuilee yhtenään taakseen metsälenkeillä. Minä varsinkin nuorempana olin just kuin Wiima. Aina valmis tutkimaan uusia seutuja ja kiipeilemään. Keski-ikä toi meikäläiselle mukavuudenhalun. Nykyisin valitsen milloin innostun ja mistä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Párek, selkävaiva on kyllä tosi harmillinen, välillä vaivaa ja välillä ei. Äipällä on samanlainen selkä. Sitten me köpötellään varovaisesti yhdessä, kun ollaan kipuvaiheessa.
      Wiima: Olin eilen tokaa kertaa akiliitoreeneissä. Kyl on kivaa, pappa!

      Poista
  3. Voe Myrsky-kuoma...ompa ikävä juttu nuo selekävaevat. Mitenkä ne sulla oereeloo, koskooko vae onko hankalata liikkuva?
    Tuiskua ymmärrän täävvellisesti ku ite oon samallaenen. Enämpi pittää tuakse kahtoo ku etteen. Ja vettee pittää.
    Kottiimpäen oon sittä minä se joka vettää. Ehken pitäsj mullae olla tuommonen virkku ja ilonen siskotyttö joka mänisj rohkeesti etteempäen oljpa ilima mikätahhaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iivari, molemmin, sillon ku koskee niin on hankalaa liikkua. Saan semmosia sähköiskuja käpälään, jolloin jalka menee pois alta. Otetaan varovasti ja liikutaan voimien mukaan.
      Ootpa sitten samis Tuiskun kanssa, mut ei se haittaa. Jokainen tyylillään. Hankipa tosiaan siskoplikka, on se mukava leikkikamu.

      Poista
  4. Onneksi hei ootte pystyneet luomaan kaikille sopivan ohjelman, kunnon mukaan! Se on rakkautta se, kuomat. Puhdasta rakkautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, edetään ja toimitaan jokaisen kunnon mukaan, Taru ja kissamiskat. Näin on kaikilla hyvä miäli.

      Poista

Kiitti kommentista, kamu!