Rapaa sekä Helisähköpostii ja koirakriitikot (öhöm!)

Tämmöst tääl maalla on,

kurasta ja rapasta.

Tän kuvan nimi on, äipän miälestä siis,

Kurapellon rinssit ja rinsessa.

Huaks...

Mut sitten ihan toisiin viiliksiin, ilosiin,

sillä me saatiin Helisähköpostii:

Heii vaa heii sumuste järvien kuulusat pojat ja se flik!

Kuis suju siäl vapujälkkene elo?

Toivottavast olette ollu virkussi!

Semmosen varmuuskysymyksen kysäsen, et joko teijän mustilaatikost on

posti tullu - eiku siis postilaatikost Musti tullu? 

Olen vihjaillu kustantajal  - WSOY täl kertta - 

et teil täyty kirja lähettä, ko olette mun ainoat koirakriitikot. 

Onk he mahtanu kerjetä vai vihjailenk mää heil uurestas?

Kyselis iha muin miähinä

sanamaija Heli

Että tommosta!

Ainoot koirakriitikot!

Ai että!

Huimaa!

(Kohta meilt loppuu huuhtomerkit!)

Joo, ei oltu saatu kirjaa, mut koht

Kun Musti muni mummun -kirja,

sujahtaa postilootaan, lupas Heli.

Ny vaan ootellaan.

Wiima alkaa harjotteleen lukukoiruutta tän kirjan avulla.

Saas nähä miten tyttö malttaa istua ja kuunnella,

ku oikeesti lukukoirat alkaa tyäuransa vasta pari vuatiaana,

mut saahan sitä reenata leikkimiälisesti jo pentuna.

Ai joo, ei oo ny mäyräkoira kirjan kansikuvana,

vaan semmonen pörrönen karvaturri.