Luettu: Kun Musti muni mummon (Kivirähk/Laaksonen)

Wiima Lukukoiraharjoittelija:

Perjantaina postilootan kansi jymähti,

sillä sinne tupsahti kirja

nimeltään Kun Musti muni mummon.

Opuksen on kirjottannu Andrus Kivirähk,

ja meijän suasikkikirjailijasanamaija 

Heli Laaksonen on sen suamentannu.

Muistatteko viäl Kivirähkän edellistä kirjaa,

 sitä minkä kannessa oli miällyttävä ja komea mäyräkoira?

Joo, Koiranne alkaa kohta kukkia.

Tän kirjan kannessa on tommonen villava 

ystävällisen näkönen Musti.

Ihan jees.

Metkan kuvituksen on piirustannu Christer Nuutinen

ja kirjan on kustantannu WSOY.

No, meil ei oo yhtään lasta,

joten meijän iskä sai esittää lasta,

onnistu kyl tosi hyvin, 

kun iskä on melko lapsekas, onneks.

Siin mä sitten istuin iskän kainalos,

veikkaveijarit loikoili iskän jalkojen päällä,

ja iskä eläytyi tarinoihin,

silleen että Mustin ääni oli möreempi,

ku vaik Maijan, jonka koira Musti oli.

Mun oli pakko vällein sanoo iskälle,

että malta ny miäles,

ja hidasta hyvä miäs,

 ku mua naurattaa niin, 

että meinaa napa ratketa.

Tarinat oli kyl toinen toistaan riamullisempia.

Jo pelkät tarinoitten nimet kikatutti ja hörötytti.

Meijän suasikki oli Grillimakkara ja piparkakut.

Juu, ei siks, että me syätäs se makkara,

mut ku se makkara muutti asumaan Piparikakkutaloon,

ja se ryhtys piparikakkujen lenkkimakkaraks,

ja sille piirettiin sinapista kultainen panta kaulaan,

ja se oppis antaa myäs tassua.

Ihan niiku mäyräkoira eli maastonakki!

Luettiin kirja siltä istumalta kannesta kanteen.

Ai että, me ollaan naurettu, tirskuttu ja hyrskitty.

Kun Musti muni mummon on kyllä aito hyväntuulenkirja!

Kirjailija Heli laitto meille spostia:

Ooo,

kui reipas ja hiano o Lukukoiraharjottelijan arvio! Wiimal on toi naamaki
niin paljonpuhuva, toi hohotusilme erityisest.

Mää olen vähä jännittäny, mil taval te suhtaurutte toho Mustinmunimisse,
ko siin onkin tommone rohjake kannes eikä mittä jalomuatost mäyrist. Mut
mun onnekseni hyvi.

Mää näen Andruksen keskviikkon, ko hän tule Suames käymä. Meil o vaa
yksityiskeikkoi ja kouluviarailui, ei yleisötapaamissi täl kertta. Hänel
mää kumminki teijän päivitykse näytän ja suamennan - uskon et hän ossa
antta sil arvo, koirat o hänenki syränt (ja keittiönpöyttä) lähel. Siit en
saa tolkku, mink rotune toi häne liahake o, kattoka kuva:
https://leht.postimees.ee/4479014/suur-arteri-intervjuu-andrus-kivirahk-loodab-muuta-meie-suhtumist-tolmu?_ga=2.20419611

Maanantain joskus ihmiste aikoihi laitan teijän päivitykse mun
lukijoilleniki plarattavaks. Kiitos viäl! Lisäks ol ilo kuulla, et
tykkäsitte kirjast, määki tykkän siit!

Heli