Tuisku: Tiättekö kuulkaa,
ku toi piäni tinttara on tullu jäädäkseen.
Myrsky: Joo, niin on.
Wiima: Todellakin olen!
Joten kannattaa vaan sopeutua,
että päästään leikkimään yhdessä.
Tuisku: Ookko, veikka, huamannu,
ku toi uus sisko puhuu ihan outoo murretta?
Myrsky: Joo, oon, mut kyl se pian oppii puuhuun oikeeta kiältä.
Tuuliset Pojat: Viäl on aita, on muuten äipän kompostikehikko,
meijän ja Wiiman välissä.
Nuuskutellaan toisiamme ja välillä rähistään.
On se sisko sitkee sissi,
meinaan se haukkuu meijän aina lyttyyn,
jos me ärhennellään sille.
Mut ollaan me jo sopuiltu samalla sohvalla ja otettu kuanotuntumaakin.
Paitti täs kuvassa Wiima on turvakehikossaan ja
me vallattiin äipän syli.
Wiima: Onks toi pallo iso vai minä pieni?
Olen minä tuossa toisessakin kuvassa,
jos oikein tarkkaan katsot.
Olen tutustunut Koiramammaan ja Enskuun.
Molemmat olivat oikein mukavia ihmisiä
ja sain paljon sylihoitoa sekä kehuja.
Aiheesta.
Ai niin, osaan jo pyytää ulos tarpeistukselle.
Pissin yhdet pissit yöllä sisälle ja senkin alustalle.
Kuka väitti, että kauneus ja järki ei asu samassa päässä?
Kompostikehikko kuuluu kai jokaisen koiratalouden vakiovarusteisiin. Kuulostaa ainakin tutulta, että sillä rajataan aluetta. :)
VastaaPoistaMukava kuulla, että olette jo löytämässä sopuisankin yhteiselon. Sitkeästi vain sitä kohti!
Lucy ja Roni, kompostikehikko on kyl mainio keksintö.
PoistaHyvällä mallilla meijän sopuilut jo on, eikä oo vielä viikoakaan kulunut. ;)
Jestas Wiima, kun olet pikkuinen. Mutta kyllä sinä siitä kasvat. Pidä vaan puolesi velipoikien kanssa ja tee heti selväksi, että täällä ollaan ja pysytään. Eroon ette pääse. Vaikka luulen, että pojat ovat jo menettäneet sydämensä sinulle. Alkuun pitää vaan vähän kopistella...
VastaaPoistaTypyn ja Hipun emäntä
Typyn ja Hipun emäntä + Tytöt, olen kasvanut varmasti ainaskin 100 grammaa viikossa, pitää mennä oikein puntariin tarkistamaan. Tänään Tuisku hyökkäsi minun kimppuuni, onneksi ei käynyt kuinkaan, pelotteli vaan. Vähän kerrassaan luodaan ystävyyttä ja luotaamusta.
PoistaVoi miten ihania söpöliinejä <3
VastaaPoistaMaatiaiskanasen Elämää, juu, niin ollaankin.
PoistaWiima tekee alusta saakka selväksi kuka on porukan prinsessa :)
VastaaPoistaSiitä ne pikkuhiljaa veljekset hyväksyy siskon laumaansa ja kohta jo vartioivat kovasti että siskolla kaikki hyvin :)
Liinukka ja Nero, pikku hiljaa, pikku hiljaa... Edistystä tapahtuu joka päivä.
PoistaOlette lähestymässä rauhanomaista rinnakkaiseloa. Olette Puhurit ihan ymmärrettävästi ihmeissänne, kun Wiimasta ei saa selvää mikä se oikein on. Ei tuoksahda urokselle eikä vielä nartullekaan. Miten semmoiseen voisi osata suhtautua!? Minä olen niin ylpeä tytöstäni, kun on jo oppinut pyytämään ulos. Palvelijatar sanoo, että minäkin opin nopeasti sisäsiistiksi. Lisäsi sarkastisesti, että se onkin ainoa oppi, joka ei ole unohtunut. Mikään ei ole unohtunut, olen vain hoksannut mikä kannattaa ja mikä ei... ;)
VastaaPoistaHei iskä! Ihan kiva koti tämä on, kun saan paljon hoitoa, hyvää ruokaa ja riittäväti lepoa. Olen kasvanutkin viikossa vaikka kuinka ja paljon. Äippä sanoo, että näytän jo ihan neidiltä enkä vauvallta. Kunhan nuo veikat tuosta saisin vielä kesytettyä...
PoistaKova likka! <3
VastaaPoistaMimmi ja Hupsu, pehmeän kova.
PoistaKyllä on Tuiskulla tuossa äepän sylissä selevästi huolestunu ilime. Ohanse ootoo ku tulloo tuommonen pikku natijjaenen josta ee tiijjä että mikä se oekee on. Aekasa viepi se tottuminen vuan onnistuu se kuitennii. Minkäpä taatta ee ku ohanne muuttii laamaasa uuvvet jäsenet hyväksynnä. Kyllä ootta reepasta sakkija :)
VastaaPoistaTuisku: Iivari, sinä niin ymmärrät! Ohan se hualestuttavaa, kun pääsee pualta vähemmän äipän syliin ja silleen. Eikä tuosta natiaisesta kyllä oikeen tiiä, että onko se lintu, kala vai mäyrinkäinen. Outoo on, mut eiköhän se tästä, kun oikeen yritetään. Onneks huamenna tulee Koiramamma oikeen yäkylään, niin saahaan kaikki hoitoo.
PoistaNo johan löysin minäkin tänne! Meillä ei ole kompostikehikkoa, mutta koiraportti takaa kissoille oman rauhapaikan, kun koiranpentu alkaa repiä hermoja (ja turkkeja).
VastaaPoistaTervetuloa, Tita! Tai kuten veikat sanois, että tervetuloo, joo.
PoistaKääk, olispas minullakin kissakavereita, kun nuo veliveikat ovat niin tympeitä, toistaiseksi ainakin, mutta täytyyhän sitä rauhallinen paikka olla, että saa levätä ja katsella unia vaikka hiirulaisista.
Kuulkaas nyt pojat! Kyllä sen mustasukkaisuuden on loputtava, Wiima on ihan kiva tyttö. Kaunis ja järkeväkin. :)
VastaaPoistaJa kuten huomaatte, äipän syli on avoinna edelleen teillekin.
Sari, juu-u, ny ollaan sopuiltu ja laumaannuttu. Oikein on ollu onnistunnu päivä. Sisko on ihan jees.
Poista