Mitä tehä pakkaspäivänä?

Pihalla puhaltaa hirmee luuytimiä jäähyttävä viima.
Tassut jäätyy sekunnissa,
muista ulokkeista puhumattakaan.
Hrrr... kolme viikkoo pitäs tätä kestää,
että meijän muatovalioropat tottuis kylmään,
näin luki äippä netistä.

Aamulla me kuulema venkoillaan,
väittää äippä.
Kuka ny vapaaehtosesti tulis ulos
lämpösen villahuavan syleilystä,
ku ei oo ihan pakottava pissahätä eikä kiirus.
Ei ainaskaan nää Tuuliset pojat.
Joo ei.
Sitten ku lopulta noustaan,
nälkä kurnii, joten on pakko jossain vaiheessa nousta,
viritellään ja verrytellään roppaa
päivän koitoksiin.

Kyä äippä meitä yrittää urhoollisesti ulkoiluttaa.

Ensteks hän ähertää meille toppatakit päälle,
äipän naama on punanen ja hikinen.
Sitten hän tumppaa ittelensä Kuomat ja pitkän toppiksen
sekä vetää päähänsä paksun pinkin pipohatun.
Gaumeen hassun näköstä,
varsinkin ku pinkki ei yhtään soinnu punaseen naamaan.
Noh, sitten päästään vihdosta ulos ja
äippä lähtee raahaamaan meitä kohti postilaatikkoa.
Tuisku jumittuu heti,
ja äippä äheltää sekä kiskoo sitä seuraaman.
Sitten ku Tuisku suastuu ottaan muutaman askeleen,
onkin Myrskyn käpsät jäätyneet ja se loikkii kolmella jalalla.
Äippä nostaa Myrskyn syliinsä ja samalla maanittelee Tuiskua
jatkamaan matkaa.
Täs vaiheessa äippä jo puuskuttaa,
ku Myrsky sentäs painaa ainaskin yheksän kiloo.
Melkonen pontus.
Urhoollisesti äippä vuaroon kantaa toista ja
pakottaa toisen julmasti tassutteleen,
että päästäs postilaatikolle asti.
Sanomalehti ja toinen koira kainalossa
palataan kotiin.
Äippä on kuumissaan ja me kylmissään.
Äippä totes, että tää oli sitten päivän eka ja vika reissu.
Me siihen, että tästä ajatuksesta pidetään kiinni.

Illalla kuiteskin käytiin hakemassa posti.
Iskä oli kantoapuna mukana.
Montaks päivää vielä on kevääseen?