Hömötintti on kyllä nimensä veroinen hömelö. Kerronpa teille mitä Hipsulle kerran tapahtui parvekkeella.
Hipsu tykkäsi kökötellä parvekkeella ja sille oli rakennettu oikein oma teline, jossa oli mukava lepotaso. Parvekkeelle oli asennettu harvasilmäinen suojaverkko, ettei Hipsu vaan vahingossa muksahda kaiteelta alas.
Noh, yhtenä päivänä Hipsu ryntäsi sisälle ja piti outoa tukahtunutta älämölöä. Äippä hätääntyi, että Hipsu on henkihieverissä ja jotain kauheaa on tapahtunut. Joo, kyllä kai sitä vähemmälläkin happi loppuu, sillä Hipsun suusta törrötti linnunpyrstö. Hipsu oli silmät pyöreinä äipän edessä, että nyt on hirmuinen ahdinko päällä. Apua! Äippä aukaisi Hipsun suun ja veti sieltä ulos hömötintin. Elävän. Lintu vietiin porukalla parvekkeelle ja päästettiin vapauteen. Hipsun alaleuka kyllä vähän väpätti harmista.
Eipä mennyt montaa minuuttia, kun sama teatteriesitys toistui. Hipsu ryntäsi sisälle ja linnunpyrstö törrötti suusta. Oli vielä varmasti sama hömppä, kun oli niin märkä. Äippä totesi hömpälle, että jos vielä kolmannen kerran lennät kissan suuhun, niin pelastusta ei tule. Onneksi se pysyi poissa. Kyllä meidän Hipsu on sitten niiiin taitava saalistaja. Istuu vain tyynenä parvekkeella ja odottaa kun paisti lentää suuhun.
No olipas nimensä veroinen hömötintti kun toisen suuhun lensi ja vielä otti uusiksi :) Kiva kyllä kun sai kaksi kertaa uuden elämän.
VastaaPoistaLiinukka ja Nero, hömpät on kyl luattavaisia ja uteliaita. Hipsu oli kuulema niin hellätassunen, että ei edes hiiriä tapannu, taputteli niitä vaan ja päästi vapauteen.
Poistahihii. varsinainen hömppälintu kyllä :D
VastaaPoistaOnneks osu Hipsun suuhun, eikä jonkun mettästysviättisen katin kitaan, Kiralia.
PoistaOlipa hauska tarina elävästä elämästä! Komea kisu tuo Hipsu :D
VastaaPoistaKivipellon Saila, joo, äippä muistelee usein Hipsua, se kun oli ollu tosi viisas ja totenkin koiramainen.
PoistaTämä tarina piristi aamun! :D Onneksi lintu ymmärsi olla enää lentämättä kissan suuhun. :) Kuulostaa myös hiukan samalta kuin Ronin hiirijahti. Pienen peuhaamisen ja hiiren suussa kantelun jälkeen hiiri piipersi pakoon, eikä Roni enää nähnyt, mihin se meni. Hellä suisin mäykky, jonka olen tavannut!
VastaaPoistaLucy ja Roni, mukavaa, jos saatiin teijän aamu alkaan hymyllä. Hyvä Roni!
PoistaMitä sitä hötkyilemään kun paisti itsestään tunkee suuhun :) Minäkin luulin ensimmäisiä saalishuutoja kuullessani, että kissa on pahasti haavoittunut. Mitä suurempi saalis, sen suurempi huuto.
VastaaPoistaCheri ja Nero, olikohan tää lintu sukua lentävällekalakukolle. ;)
PoistaNero on taitava saalistaja, pitää hiiret pelossa ja nuhteessa.
No siinon kyllä tosijjaannii ollunna oekee hömelö! :D Onneks on osanna viksun kissan suuhun lentee. Jopa olj maenio juttu tuo :)
VastaaPoistaIivari, niinpä, oli hömpän onni, että Hipsu-kissa oli kans vähän hömelö. :D
PoistaAikamoinen selviytymistarina ja onnellinen lopputulos. Hipsu oli siis Norjalainen metsäkissa. Sellainen oli Palvelijattarellakin ostoslistalla aikoinaan. Siihen kissakuumehätään ei ollut yhtään pentua missään tarjolla joten Palvelijatar päätyi persialaiseen. Metsäkissat on tosiaankin hyvin koiramaisia ja erittäin fiksuja. Ja ihanan isoja, sanoo Palvelijatar.
VastaaPoistaPárek, Hipsu iskä oli valkoinen persialainen ja äittä punainen kotikissa, tuloksena Norjalaisen metsäkissan näköinen Hipsu. Tätyykin penkaista Arkistojen arteista Hipsun syntytarina. Hami, kun meille ei voi ottaa kissaa, kun iskä on niille allerginen, eikä äippä raski luapua iskästä, ku hän on iskään jo niin tottunut. ;)
PoistaNo epäilemättä Hipsua harmitti...
VastaaPoistaMyrsky ja Minna, voi olla, mut äippä oli ilonen, kun ei tarinnu sulkia siivota.
Poista