keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kakkajuttu ja muutenkin mukava päivä

Vihdoinkin päästiin mettään!
Äippä on rykiny viikon keuhkojaan irti,
ny ku hänellä ei ollu enää kuumetta, ainaskaan paljon,
niin lähettiin haukkaan raikasta ulkoilmaa Enskun möksälle.
Otettiin Koiramammakin messiin. Joo.


Ootteko ikuna nähneet ketunkakkaa?
Tossa kivellä sitä ny olis tarjolla.
Veettiin pitkään vainua.
Olipa vähkevät hajut.
Tiiättekö miks kettu on pukertannu tuatoksensa tohon kivelle?
Joo, siks että haju levii mahollisimman pitkälle ja muutkin tiätää,
että nää on just tän kakkijaketun huudeja.
Mut hei, niinhän me koiratkin viestitellään.


Ensku oli tuannu peuroille porkkanoita.
Luuleekohan Ensku, että peurat on jotain jäneksiä?
Tossa tolpannokassa on hirville ja peuroille sualakivi.
Sekin muuten tuaksu houkuttelevalle.


Erinomanen keli ja messevä päivä kaikenkaikkiaan!

18 kommenttia:

  1. Hieno päivä teillä. Ja hyvä, että teidän mamma on taas jaloillaan!
    Ei olla nähty eikä haistettu ketunkakkaa koskaan. Palvelijatar on pelkästään helpottunut, mutta minua kyllä harmittaa moisen kokemuksen puute. Pentuna ollessa näin ketun pellon laidassa puun alla. Se oli kapinen ja sairas. Kartanosta olivat tiedustelleet poliisilta tulisivatko sen lopettamaan. Poliisi oli sanonut ettei heillä ole sellaiseen aikaa eikä henkilökuntaa. Olisko kartanon väki sitten pistänyt toimeksi, kun sitä kettua ei enää nähty sen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Párek, toenperrään oli komia päivä ja viälä ku saatiin haistella (ja vähän salaa maistella) luannonantimia, kih hih, niin ei paremmasta retkestä väliä. Nyt ollaan ihan reporankana, kih hih, reporankana, huamaatko kettukakka ja reporankana. Kyä me ollaan vitsikkäitä.
      Toivottavasti se kapinen kettu pääsi vaivoistaan tuskattomasti, joo.

      Poista
  2. No ompa hyvä että se teejjän äeppä on ruvenna paranemmaan! Semmosta sitkasta taatija kuulu olovan liikkeellä.
    Vae kävittä työ kakkaketun revviirillä :) Siinä tekeleessä ku oes piässy pyörähtämmään... :D
    Minen oo semmosta nähnnä suati haestanna. Vuan kaverit on huastanna että se oekeen hookuttelloo kierähtämmään. Mahtava päevä teellä sielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iivari, tuassa hän rykii, mut kehu kovasti, että mäntymettässä kävely aukas keuhoja tai ainaskin tuuletti aivoja. Me kyl ollaan vähän hualestuneita, että kui harva toi äipän pää oikein on, jos siitä tuulikin humisee läpitte. ;)
      Oikeestaan se oli Koiramamma ku ekana huamas ton repolaisen tuatoksen, meinaan se oli tosi korkeen kiven päällä. Oli varmaan ollu melkonen akropaatti se repolainen, ku toi kiven huippu ei ollu mitenkään iso ja laakee. Siinä olis ollu näkemisen arvonen paikka. Ei muuten päästy sinne kivelle, joten jäi hajut maistamatta ja turkkiin keräämättä. Pahkeinen.

      Poista
    2. Ketunkakka on mustikoiden jälkeen parasta, mitä metsästä löytyy. Eri tarkoitukseen tosin kuin mustikat, joissa en yleensä pyöri. Harmi, kun ette päässeet tekemään lähempää tuttavuutta kikkareiden kanssa! Toisaalta, siitä olisi kyllä seurannut kiljumista ja tehopesu, että puolensa siinäkin, ettette huomannut ajoissa.

      Poista
    3. Aatu Hauva, sulla ja sun pikkuveljelläs on se etu, että taijatte saaha olla vapaana mettässä, meinaan me ei saaha olla, lähettäs salamana lipettiin, eikä ihan piäneen hetkeen tultas takas. Joo ei. Kyä koiran pitäis saaha nauttia monipualisesti luannonantimista, niiku just ketunkakasta. ;D

      Poista
  3. Mutta oottakos kuullu, kun (kiimainen) kettu ääntelee/huutaa/vinkuu/vonkuu? Se on kamalaa kuultavaa. Meijän mökillä kuulu semmoinen ulina kerran ja me kysyttiin naapurin Pertiltä, että mitä se oli. Se sano että kettu. Emäntää pelotti. Meitä ei. Kuunneltiin vaan ihan rauhassa peiton alla...

    Ärtsyn näkönen on tuo läjäkin. Mutta nyt kun kettu on haistanut teidän markkaukset, niin ei se varmaan pariin viikkoon uskalla paikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elvis ja Hugo, joo, peiton alla voi rohkeena kuunnella mitä vaan. ;)

      Mut ei siis olla kuultu kiimasta kettua. Onneks. Kyllä me loroteltiin kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ja aina tuplana. Siinä on ketulla miättimistä, että mikähän eläin on tämmösen hajukimaran jättänny.

      Poista
  4. Siihen oli kettu jättänyt mieleipiteensä puunkaadosta, selväksi tuli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liinukka ja Nero, oliskos tää se kuuluisa haiseva vastalause. :D

      Poista
  5. On muuten ollut mukavan oloinen päivä! Se on sellaista, että noita tuoksuja sitä pitää jättää kaikkiin sopiviin paikkoihin ja joskus vähän sopimattomiinkin. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eka, joo, kyä tämmöset mettäsamoilut on poikaa! Jos säät sallii, niin mennään ens viikolla uusiks. Tual Enskun möksällä on paljon kyitä ja sen takii me ei lenkkeillä siällä kesällä ollenkaan. Viisaita sanoja, kuamahyvä, eli merkkaukset pitää aina tehä ku on mahollista.

      Poista
  6. Kannattaisi varmaan lipaista... Siis sitä suolakiveä! Meillä on lampaille omansa ja on tehnyt kyllä kauppansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky ja Minna, oltas kyllä varmalla lipastu, siis sitä sualakivee, mut oli aivan liian korkeella meijän tappijaloille. :)

      Poista
  7. Harvoin näin mehevää ja hajukasta juttua pääsee lukemaan! SUURKIITOS POJAT :D

    VastaaPoista
  8. Hipun (ja edesmenneen Pimun) lempipuuhaa; ketun kakkareissa kieriminen. Etenkin kaulaa tulee hangata kakkaan oikein kunnolla... yäks! Haju on kyllä aikamoisen kamala.

    Typyn ja Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kih hih, arvattavasti haju oli melkomoinen. Hyvä Tytöt!

      Poista

Kiitti kommentista, kamu!