Haaste: plokin tarina

Me saatiin Myrskyltä ja Minnalta haaste,

jossa pitäs kertoo oman plokin tarina.
Myrsky on komia kissa ja Minna mukava tyttö.
Tykätään hirmeesti niitten jutuista ja kuvista.

Me, Myrsky ja Tuisku, ei olla alunperin perustettu meijän plokia.

Plokin alotti Pyry-pappa 12.10.2010,

Pyryn pihapiiri -nimellä.

Oho, pari päivää sitten oliskin ollu 5-vuotissynttärit.

Onnee ja terkkuja sinne pilvenreunalle!

Tää kuva on Pyry-papasta vuadelta 2011,

 vähän ennen ku se siirty tuanilmasiin keuhkosyävän vuaks.

Pyry-pappa oli kuulemma tosi pirtee ja viisas vanhus.

Semmonen sylilullukka ja äipänkulta.

Se eli melkein 16 vuatta.

Äippä meinas lopettaa plokin,

kun hän meni ihan raiteiltaa Pyry-papan kualemasta.

Plokissa oli tualloin monia uskollisia lukijoita,

jotka surivat yhessä meijän ihmisväen kanssa Pyry-pappaa.

Heiltä tuli kannustusta jatkaa plokkaamista ja

pyyntöjä kertoo lisää Pyry-papan tarinoita,

mut ei siitä oikeen tahtonu tulla mitään,

ku äippää vaan itketti koko ajan

(itkee muuten nytkin).

Iskä ja äippä aikoivat elää koiratonta elämää,

mut onneks niin ei tapahtunnu.

Kesäkuussa tulin kuvioihin minä, Myrsky, ja

seuraavana vuanna Tuisku,

toi tiikeriturkkinen nassikka.

Ploki vaihto nimee ja osotetta,

koska Pyry-papan plokista katos kuvat, 

kun palvelun tarjoajan, Vuodatus, palvelimet meni rikki.

Muutettiin tähän osotteeseen ja plokista tuli

Myrskyn ja Tuiskun pihapiiri.

Eka meijän juttu julkastiin tääl Bloggerissa 2.7.2012.

Tää on 548. tarina.

Meijän porukoissa ovat pysyneet monet alkuperäsen plokin lukijoista, 

uusiakin on tietysti tullu.

Mukavaa ku ootte olemassa!

Me jutustellaan tääl plokissa meijän elämästä, harrastuksista ja

kaikesta kivasta, mitä meijän pihalla tapahtuu.

Ollaan tämmösiä kotona viihtyviä koirapoikia.

Otetaan ilo irti arjesta, se on parasta.

Tähän loppuun halus äippä kirjottaa jotakin:

Hei, kaikille!

Blogeihin, tähän ja omaani, kirjoittaminen ovat minulle tärkeää.

Ihan yhtä tärkeää, kuin teidän blogienne ja kommenttienne lukeminen.

Elämä ilman koiraa olisi tyhjää ja onttoa,

kuten yksityisetsivä Jenny Cotton totesi:

Mitä olisi yksityisetsivä ilman koiraa?

Kuin talo ilman kaivoa. Kuin hampaaton hai.

Näin on. Olen tottunut pienestä pitäen,
että kotona on lemmikkejä, kissoja, koiria, kaneja ja lintuja.
On mukava tulla kotiin, kun ovella on vastassa nelijalkaista väkeä,
jotka ottavat aina riemulla vastaan ja ovat hyvällä tuulella.
Sitä iloista menoa katsoessa, kaikkoaa väsymys ja
hymy nousee huulille.

Tarinat syntyvät useimmiten valokuvien kautta.
Kuvaaminen on ollut minulle rakas harrastus jo yli 40 vuoden ajan.
Kirjoittaminen puolestaan on uudehko harrastus,
joka täydentää kuvaamista.
Kuva ja tarina tukevat toisiaan.

Kiitos näistä viidestä vuodesta.

Toivottavasti yhteinen taipaleemme jatkuu vielä pitkään.