tiistai 19. marraskuuta 2013

Kasvattajien erot

 

Myrsky: Me pakistaan vähän aiheesta kasvattajat.
Wuppekin asiasta kirjoitti.

 

Mun kasvattaja on pitänyt muhun yhteyttä koko ajan.
Kyseli heti kotimatkan aikana kuulumisia ja 
soittelee edelleen muutaman kerran vuodessa.
Juu, ja naamakirjailee äipän kanssa.

 

Tuisku: Mun kasvattaja ei oo soitellu eikä laulellu mun perääni.
Luattaa ilmeisesti, että mulla menee hyvin.
No, niin kyl meneekin.

Harrastettiin Myrskyn kaa vetoleikkejä.
Arvakkaa kuka voitti?

32 kommenttia:

  1. Kasvattajia on niin moneksi, mutta useimmat toki neuvovat, jos kysyy. Kaikki koiranomistajat eivät tykkää, jos kasvattaja soittelee. Tämä on varmaa tietoa yhdeltä pari pentuetta vuodessa kasvattavalta mieluusti kasvatteihinsa yhteyttä pitävältä kasvattajalta.
    No, Tuisku voitti, mutta antoiko Myrsky tasoitusta? Terv. Aatu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tapoja on yhtä monta kuin on meitä koiriakin. :D

      Myrskyllä menee pupu pöksyyn, ku mä murisen sille. Helppo nakki!

      Poista
  2. Minä ainakin tykkään, jos kasvattajat/rescueyhdistykset vähän kyselevät perään tai edes jotenkin pitävät yhteyttä. Itse olen saanut rescueyhdistykseltä paljon apuja ja neuvoja koirien suhteen, ja olen niistä kiitollinen. Sama koskee kissojakin, tietty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kivaa on kun kysellään vaikka kerran, mutta onhan se myös niin, että omistajakin voi soittaa, jos siltä tuntuu ja apuja tarvii.

      Me lisättiin teijät meijän suasikkeihin.

      Poista
  3. No, ollaan sitten Tuisku samassa asemassa. Ei ole minunkaan kasvattajani mitään kysellyt. Mutta nehän olisivatkin vieneet minut kait jollekin piikille (sellaisia huhuja liikkuu) ellen olisi päässyt tähän perheeseen. Mullahan on punainen kirsu, joten en olisi kelvannut näyttelyihin ja sitä kautta minusta ei kuulemma olisi tullut kunnon isää. Ei sillä kirsun värillä kyllä pitäisi olla tuon asian kanssa mitään tekemistä! Kyllä mä haluaisin oikeasti tulla joskus isäksi. Olisi kiva katsella, olisko kaikki Ekan pojat punakirsuisia.....En tiedä, onnistuuko haaveeni koskaan. Tosin mun iskä lupasi laitella viestiä mun elämästä sille kasvattajalle ja pitää varmasti muistuttaa sitä, kun olen kohta ollut täällä perheessä vuoden! Vetoleikit on muuten tosi kivoja. Ei meillä kyllä ihmisveljet luovuta, vaikka mä kuinka murisen, epistä! t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kuule Eka, ei meistäkään ollut koiraisäainesta. Myrskyllä pihdit polvet, vaik muuten olis kyllä ollu komee, ja mähän oon aivan jättiläinen kaniiniksi. Oli kyl varmaan onni, että mä pääsin just tähän kotiin, ku tääl ei oo väliä minkä näkönen tai kokonen on, kuhan on mukava koira.

      Sun ihmisveljet onkin sitten kovia luita. :D

      Tassutellaan!

      Poista
  4. Meillä on kasvattajaan jatkuva FB ja blogiyhteys. Olemme sopineet, että voidaan soittaa tai sähköposteilla milloin vain on tarvetta. Oli mukavaa, kun hän tuli meille kotiin tekemään ensimmäisen turkin nypinnän ja toteamaan, että pentueen pienimmästä, ainoasta pojasta kasvoi sittenkin sisariensa lailla minimäyriäinen. Aluksi uskottiin Párekin jäävän kaniinikokoiseksi.
    Meillä ei ole ollut isäksi tulemisen haaveita, kun ei olla käyty näyttelyissä arvioitavana. Ei ole ollut tarvetta, kun ilman kauneuskilpailujakin tiedämme, että Párek on maailman paras, komein ja viisain ; ) ihan kuten tekin olette, tuulipojat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, aivan, komeita ollaan kaikki!

      Párek, säkin ku oot ny toipilas, niin hissutellaan kotona ja otetaan iisisti. Jaksuja!

      Poista
  5. Meillä on parhaat kasvattajat olleet hamsterin- ja marsunkasvattajia, aina saatu apua ja tykänneet uutisista. Meillä on ollut noita jyrsijöitä kolmelta kasvattajalta ja kaikki kolme vastuuntuntoisia ja ihania ihmisiä. Jyrsijänkasvatuksessa ei raha ole olennaisessa osassa, vaan rakkaus eläimiin.
    Koiriemme kasvattajista ei voi samaa sanoa. Me olemme pitäneet tapana kerran vuodessa joulutervehdyksen ohessa kertoa kyseisen koiran kuulumiset, vain kaksi on vastannut ja ilahtunut ja koiria meillä on ehtinyt olemaan tusinan verran. Niille, jotka eivät ole reagoineet parin yrittämisen jälkeen meidän viesteihimme, ei sitten enää jatkossa kerrottukaan meidän kuulumisiamme, mitä turhaan.
    Nykyisen koiramme Wupen kasvattaja on taas näitä harvinaisuuksia eli mukava ja kiinnostunut kasvatistaan, vaikka tästä koirasta ei hänelle ole mitään "hyötyä" kasvatuksen kannalta.
    Kurjinta on, jos kasvattaja lupaa olla avuksi ja on olevinaan kiinnostunut koiran jatkoelämästä, mutta sitten ei vastaakaan edes neuvonpyyntiviesteihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä onkin ollut kasvattajakokemuksia laidasta toiseen ja takasin. Joo. Meil ei oo ollu tarvetta soitella kasvattajille, olisivat varmaan kyl auttaneet, näin me uskotaan vankasti.

      Wupen kasvattaja tuntuu kyllä olevan ihan omaaluokkaansa. Hyvä! Terkkuja Wupelle.

      Poista
  6. Meillä molempien koirien kasvattaja/entinen koti vaikeni kuin muuri. Ei vastannut enää kännykkä eikä sähköposti. Olimme ihmeissämme. Edelleen. Siinä tuli samalla katoamistemppu ja oharit luvattujen hoitopaikkojen suhteen. Taas kerran.

    Tuisku, voitko sä jo paremmin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Onpa ollu outoo ja haljuu käytöstä. Tympeetä porukkaa, mut onneks ootte neuvokkaasti pärjänneet ilman heitäkin.

      Oon jo paremmassa kunnossa. Toinen haava on vielä vähän auki ja niitä valkosia laikkuja on tullu lisää, mut muuten olo on ihna jees. Kiitos huolenpidosta, Mai.

      Poista
  7. Kukin tietysti tyylillään. Joku voi kokea ahdistavaksi sen että perään soitellaan. Mutta luulisi että olisi kiva kuulla kuinka pennulla menee. Ja miltä pentu näyttää.

    Ei meiltä ole sijaiskissan kuulumisia kyselty. Lukivatko blogia, sitä en tiedä. Ilmoitin blogin osoitteen kun sitä ryhdyin pitämään. Tietysti ymmärtäähän sen jos yhteyden pitäminen tekee pahaa jos on kova ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky ei sitten vissiin oo enää sijaiskissa vaan sun ikioma kissa, Minna. Messevää!

      Poista
  8. Moneen lähtöön on noita kasvatusihmisiä. Jotkut irtisanoutuu heti, kun koiranhakijan perävalot häviää näkyvistä. En tiiä, pidettäskö meihin enemmän yhteyttä, jos me oltas siellä naamakirjassa. Mut me ei olla. Onneks on näitä muita koiraihmisiä (niinku esimerkiks teijän äippä), jotka pitää yhteyttä ilman naamakirjaakin.
    Muiskut, erityisesti teijän äipälle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meijän äippä on mäyräkoirapalstalla, eikä hänellä siäl muuta ookaan. On kuulema hianoo kattella mäykkyjen kuvia ja lukee niitten tempauksista. Niiku ny meissä ei olis tarpeeksi viihdettä. Pah.

      Meijän äippä oli suu maireena tosta sun lausunnosta. Tiätysti pidetään yhteyttä ja sä meihin kans. Triplamuiskut teille!

      Poista
  9. Meille on sattunut ihanat kasvattajat! Helmin kasvattaja koulutti meidät taipumuskokeisiin ja noutajien metsästyskokeisiin. Parhaimmillaan treenasi meitä kaksikin kertaa viikossa, toi Helmille vaakkuja haisteltavaksi ja kannettavaksi, lokkeja etsittäväksi ja ohjeita, miten meidän ADHD-Helmi saataisiin kuriin :) Mejää ja tokoakin opetti, sekä tuuppasi vähän takapuolesta, että päästiin paikalliseen koiraseuraan mukaan ja harrastamaan kaikkea. Pentutreffit ja koulutusleiriä meillä on vähintään kerran vuodessa, ja trimmaa aina jos on tarvinnut :) Taikan kasvattajan kanssa käydään aina näyttelyissä ja tirpastaan yhdessä muutama kyynel, kun/jos tenava saavuttaa tai suorittaa jotain huikaisevan hienoa kokeissa tai näyttelyissä :) Molempien kanssa pidetään yhteyttä Facessa ja myös sähköpostilla. Mä oon aina valinnut nimimaalisen kotikasvattajan, jolla on varmasti aikaa kasvateilleen ja joka itsekin harrastaa koiriensa kanssa jotakin, jotta olisi sitä tietotaitoa, mitä harrastuskoiran omistaja voi tarvita. Joillekin ne pennut ovat vain myyntiartikkeleja, joillekin rakasta perhettä. Jos kasvattajalle tulee esimerkiksi 3-13 pentuetta vuodessa, ei varmaan kenenkään aika riitä kaikkien pennunomistajien 24/7 puhelintukeen ja ongelmaklinikkaan, vaikka niin ovat luvanneet :/ Siksi minä välttelen semmosia tehokenneleitä ihan viimeseen asti. Tuisku tais unohtaa Myrskyn kasvatuspanoksen? Myrsky on onneksi paikalla 24/7 ja varmasti suhtautuu tehtäväänsä asian vaatimalla vakavuudella ;) Pikaista paranemista Tuiskulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas teille sattunut kivat kasvattajat ja/tai ootte osanneet valita mukavat. Hyvä! Teillä harrastetaan koirien kanssa, meijän ihmisväki on liian laiskanpulskeita, luanteeltaan siis, mut kyl meijän kanssa peuhataan pihalla ja leikitään. Tokihan me myös leikitään keskenämme.

      Mukavaa menoa ja onnistuneita reenejä ja kilpailuja!

      Poista
  10. Meilläki on mukava kasvattaja. Samalta emältä, ku ovat molemmat niin kokemusta ei ole, ku yhestä näissä merkeissä. Kasvattaja on yleensä ruukannu vastailla kysymyksiin...itse vitsaillut hälle,että minulla on aina niin paljo asiaa,että puolet unohtuu jo, ku viesti luettu ;) Ja sanoiki,että kerron kyllä melekolailla kaiken ja on kuulemma mukava lukea juttuja. Kasvattajan kanssa pietään yhteyttä facebookin ja sähköpostin välityksellä. Nopeammin olen sitte viesteillä ilmoitellu, ku kurssia tms. käyty. Varsinki jos ne on ollut sellasia, josita ootetaanki jotain tulosta. Hän seurailee blogia myös. Mä olen tykänny kyllä tästä kasvattajasta ja olen aktiivisesti lähetelly sille kuvia ja kuulumisia. Aina on saanu vastauksen ja ollu kiinnostunut kasvateistaan vaikka näistä ei mittään supertähtiä ole tullukkaan. Näin vaikeassa tilanteessa, kun me olemmekin Elmerin takia niin olen ollut kiitollinen kasvattajan tuesta ja olen kysynyt hänenki mielipidettään asiasta.

    Mut kuten olen sanonu,että meitä on moneen junaan ja juniaki monenlaisia ;) Ihanaa tuisku,ku oot parempaan suuntaan tulossa :) Raisalta muiskuja molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meistä kaikista ei ole Supertähdeiksi, mutta ollaan kaikki yhtä tärkeitä ja rakkaita.Teil on hyvät välit kasvattajaan. Oikein mukava juttu.

      Muiskut Raisalle ja Elmerille kans!

      Poista
  11. Meiltäki päin löytyy vähän erilaisia kasvattajakokemuksia. Skidillä ja Hipulla on sama kasvattaja ja hän on kivasti pitänyt yhteyttä. Tuli kerran (tai parikin kertaa) ihan kotiin asti katsomaan Skidin "outoa tautia" (joka osoittautui selkäkivuksi) kun en osannut puhelimessa tarpeeksi selkeästi asiaa ilmaista:-).
    Siskon holskujen kanssa taasen aivan ääripäät: ekan holskun kanssa oli niin ettei kasvattaja pitänyt mitään yhteyttä, sitä kummasteltiin kovasti, kun Hipun kasvattaja oli ollut niin mukava ja avulias. No toisen holskun kohdalla kasvattaja pitää erityisen paljon yhteyttä, välillä siskon koira on hänellä hoidossa ja välillä sisko hoitaa hänen koiriaan.
    Että kyllä on monenlaista kasvattajaa, olen tullut siihen tulokseen:-D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teil onkin kokemusta molemminlaisista kasvattajista, huolehtivaisesta ja sitten vähemmän kiinnostuneesta. Vähän niiku meilläkin. Joo. Terpat teille kaikille!

      Poista
  12. Me nähdään kasvattajan kans usein, kun asutaan samassa kaupungissa. Lilla on myös sijoituksessa (tarkoittaa, että puoliksi kasvattajan, kunnes saa yhden pentueen) ja Luna on kotoisin samasta paikasta.
    Ja meidän mammakin on kasvattanut yhden pentueen (Lyylin ja Leevin), ja on käyty katsomassakin Leeviä kun hän asuu tuossa melko lähellä. Mamma sanoo, että Leevi on niin rakas myös. Joo, ja sit ne ovat myös yhteyksissä nuamakirjan kautta.
    Ja pidetään me yhteyttä myös Lyylin ja Leevin iskän kasvattajaan, harrastukset myös yhdistävät.

    Voikaa hyvin, terquin Luna, Lilla ja Lyyli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on muuten totta, että harrastukset yhdistävät. Meijänkin naapurikasvattaja ku harrastaa näyttelyitä ja mejää (tai jotain tommosta), niin hän tietää kaikista kasvattajista tai ainakin saa tietoa kavereiltaan. Myrsky on hankittu hänen suosituksensa kautta, Tuiskun äippä hanki suoraan ilman välikäsiä.

      Teil on sitten hauskat nimet L-sarja. Muiskut teille, söpöset!

      Poista
  13. Mulla oli tosi hiano kasvattaja. Se kerto äipälle musta ihan kaiken, anto neuvoja, seuras mun elämää monta vuatta, järjesti pentutapaamissii. Se oli mukana tiukaste, ku me sairastettii, mää niit allegrioit ja Tiuku sen kamalan pikkuaivoje tulehrukse. Mää olenki ain ollu sitä miält et sil on piänet aivot. Hihiiiii..... no on se raari silti.
    Kasvattaja sen sit lopult haisto, en tiärä mist, et mikä mul sitä allegriaa kamalammi aiheuttaa ja me päästii sit alkuu siin paranemises. Kasvattajaperheest on tullu iha ystävii koko perhee voimal. mee olla semmossii frendei.
    Munskaa ei sit ollu kakarii tekemää vaik äippä ois toivonu. se kyl sanos et yhtäkää ei olis kyl sit voinu myyrä. Mul on noi allerkiat ja sit hamppaat o niinku simmottis tasapurennas, nii emmää sit kelvannu. Kasvattaja oli pahoillas, ku mää ole sem miälest just niinku mun oikee äippä eli muatovalionkaunis ja hyväluantone. Äippä on sitä miält et mää olem paras ja kaunein ja sulosin, se riittä mul ittellekki se tiato ja tunne.
    Hyvä meitin o pojat olla, meit rakastettaa vaik meil olis vaiks silmäk kiaros.
    Terveissii pusupojat teitil vaa täält aurajoe helmest toivoo Essi....ja se toi fanittaja äippä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuisku: Myrskyllä oli kyl kaikki sukulinjat semmosia, että olis voinu tulla näytelmäsankari, mut ku takakoivet on ihan pihdissä, niiku John Waynellä, länkkärisankarilla, niin turha oli jatkaa näytelmiä. Komeehan Myrsky on, ihan ku vilmitähdet ikään.

      Mää olin jo piänestä liian suuri. Eiks oo hassua, että voi piänenä olla suuri, tirsk. Ja sit mulla on huanot polvet ja lonkat ja vaikka mitä muuta. Onneks mut hankittiin kotikoiraksi (täyteen hintaan) eli meijän ihmisväki ei aikonutkaan musta mitään näytelmäsankaria. Hyvä mun on olla Myrskyn kaverina.

      Varmasti ootkin sulosin ja kaunein ja ihan kaikkee. Muiskut sulle, Essi Messinen!

      Poista
  14. Ei ole kasvattajat yrittäneet yhteyttä ottaa... itse olen kuitenkin kysellyt sähköpostitse muutamasta jutusta aikoinaan ja apua kyllä sain kun kerran pyysin. Voihan olla että toiset tekevät niin tiuhaan pentueita että ei pysty enää asiakkaitaan muistamaan. Itse olisin kyllä ihan otettu, jos kyseltäisiin miten menee. Siinä nimittäin voisi ihan vahingossa käydä niin, että seuraavaa koiraa hankittaessa olisi "toimittaja" heti tiedossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hyvä huomio toi, että olis "toimittaja" tiedossa. Tota ei vissiin kaikki kasvattajat tuu ajatelleeks. Mut onhan se niinkin, ettei me voida olettaa suoraltakädeltä, että kaikki kasvattajat olis sosiaalisia, vaikka eläimistä tykkääkin.

      Muiskut sulle Kaunis Nelli! Et sitten ehtinyt tänä kesänä pihalle leikkiin, mut kokeillaanko ens kesänä.

      Poista
  15. Ihmisiä on joka lähtöön. Onneksi teillä on mukava palvelusväki.

    VastaaPoista
  16. Vielä lisään sen verran, että meillä Vilin kasvattaja oli pettymys. Tarvittiin apua, kun allergiat iski, minä olin ihan pihalla ja hädissäni, ei vastausta, vaikka lupasi olla 24h tavoitettavissa. Sitten otin yhteyttä Vilin isän kasvattajaan, joka on erittäin tunnettu tipsukasvattaja, ei mitään vastausta. Olisin ollut tyytyväinen, jos olisivat vastanneet vaikkapa. että eivät osaa auttaa, sekin olisi riittänyt, mutta kun ei mitään.
    Raha kyllä kelpasi koiraa ostettaessa...

    VastaaPoista

Kiitti kommentista, kamu!