Trimmaamossa

 Wiima: Aatelkaa, ollaan jo kesäkuussa,
ja koht meil on jussijuhla.

Mut kuulkaas, kuamat,
ku mä kävin trimmissä.
Joo.
Melkonen turrukka olinkin,
ku Kenneltyttö/Koiramamma ei kyenny mua nypsytteleen.
Hän on ollu pikkasen pipinä.

Parta hapsotti ja resnehvit roikku.
Kynsiä ei näkyny karvatöppösten sisältä.
Huoks, sano äippä, ku yritti kynsiä leikata.

No joo. Mulhan on melko huanoja trimmikokemuksia.
Ei oo kuulkaa yhtään mukavaa,
ku isketään hihna kaulaan,
ja sitten aletaan varottamatta repimään karvoja irti.
Äippä laitettiin matkoihinsa ja käskettiin palata ku soitetaan.
Noh, äippä palas oma-alotteisesti etuajassa.
Mun huuto kuulu tiälle saakka.
Trimmaajalla oli kuulokkeet korvilla,
kuunteli varmaan jotain jytäpoppia.
Mä kiljuin.
Äippä kilju.
Siihen loppu meijän reissut.
Tämmöset kokemukset kahesta trimmipaikasta.
Ei ikinä enää, sanos äippä, ja mä komppasin.
Mut ny oli pakko ettiä trimmipaikka,
ku Koiramamma ei kyenny nypsyttään.

Meit onnisti.
Forssassa oli viime vuanna avattu uus trimmipaikka.
Sinne!

Joo, oikein mukavan olonen täti otti mut rauhallisesti vastaan.
Koiramamma piti mulle seuraa.
Ton tätin nimi on Marika.
Tultiin oikein hyvin juttuun.
Vaik pakko mun on myäntää,
et jonkun verran aika paljon löin hanttiin,
mut mä vannon etten kiljunu.
Hyvin osas Marika nypsyttää,
totes Koiramammakin.

Lopuks mut pestiin ja vöönättiin.
Leikattiin kynnet semmosella surisevalla laitteella.
Äippä aiko ostaa samanmoisen.
Korvatkin putsattiin.
Olin niiku kauneussanlongissa ikään.
Joo.

Tää ei oo piilomainontaa,
vaan ihan reippaasti voijaan suasitella Marikan trimmipalveluja.

Ny oon taas nätti plikka.
Mut ai gaumeeta,
kattokaa mitä paljastu sen karvakasan alta.
Mun pyylevöityny vartaloni!
Tää ei tiiä hyvää.
Mulle.
Taatusti muana-annokset piänenee ja lenkit pitenee.

Tää oli ihan kympin reissu!