tiistai 23. huhtikuuta 2019

Kuvausretki ja kaikkee jännää

Wiima: Tossa viikolla meil oli hauska kuvausretki.
Tai hauska ja hauska, aluks kyl vähän liiankin jännä.
Tuli meinaan susi vastaan.


 Hirmeen topakasti kyl haukuin sille sudelle,
enkä meinannukaan paeta tai antaa periks.
Kuule Susi Hukkanen, mulle et ala!
Mut onneks se susi olikin valepukunen äipän ystävä Tuulia. 


Käytiin nääs kuvaamassa kaikenmoisia luanto-ja-ihminen-sekä-yks-koira -juttui.
Tää susikivi on siitä kuulusa,
että siin on ammuttu Hämeen susi vuanna 1972,
jonka ampumisesta seurannut kohu sai aikaan suden rauhoittamisen.
Että sillettiisti. 
Enskun sylis on aina turvallista olla.


 Sitten käytiin mettäilemässä ja yhes männyssä oli mua isompi pahka.
Välillä huilittiin maitolaiturilla.

Kyä taas nähtiin kaikkee kaunista,
ku kiärrettiin kylästä kylään
sekä mettästä mettään.

Tuulia-täti oli kiva,
heti tykästyin häneen.
Oottelen ihan inskuna kesäkuvauksia,
sillä Tuulia ja Ensku lupas osallistua mun kaa niihinkin.

8 kommenttia:

  1. Teillä on taas niin hianot kuvat ja maisemat !
    Mielenkiintoista nähdä tuo susikyltti ja kuulla että susi on rauhoitettu silloin 1972.
    Onneksi nyt ei sentään oikea susi tullut vastaan vaan valepukuinen sellainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liinukka ja Nero, kyä ollaan haisteltu ihan oikeenkin suden jälkiä ja karvahatun kokosia tuatoksia, mut onneks ei olla kuanokkain törmätty. Tämmönen leikkisusi on ihan jees.

      Poista
  2. Hui sua Wiima! Tässä ihan papan sydän ponnahti kurkkuun, kun luettiin sun tavanneen suden. Minä kyllä uskon, että vaikka se olisikin ollut oikea susi, olisit ajanut sen Siperiaan. Olethan minun tyttäreni!
    Sulla on taas ollut ihan täyden kympin reissu, ja kuvat eikun vaan paranee - mikäli se on enää mahdollista. Kyllä on aina täydellisiä otoksia kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pappa, tuumaakaan en peruuttannu, kyä näin on, että olis hukka jääny kakkoseks mun kaa, ja pitihän mun pualustaa noita avuttomia ihmisiäkin. ;)
      Tattista kuvakehuista, äippä hyrisee tyytyväisyydestä.

      Poista
  3. Ehdin jo ihan säikähtää, että hukkaan olitte törmänneet! Onneksi se olikin valesusi. Tuollaiset metsäretket ovat parhautta, sanoo Hippu.

    Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hipun emäntä ynnä Hippu, juu ei, ei sentäs aitoon hukkaan törmätty, vaik säikäytti tää valesusikin tarpeeks. Metsä on oiva paikka, niin ihmisille ku eläimille. Jepulis.

      Poista
  4. Voe sinua pienj vaeltaja! :) Onneks olj vuan valesusj tuo. Ee oo hyvä törmätä oekeeseen. Kaekkee tulloo sielä metässä vastaan. Onneks oot tuommonen rohkee ja reepas. Kyllä on tuas mukava reessu sulla ollunna ja kuvat on tuas huippuluokkoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iivari, meijän äiti on nähny mettässä suden, onneks istu itte sillon autossa, ja hukkasen jälkiähän me nähdään sillontällön lumessa ja kurassa, että kyllä niitä vaeltelee.
      Kiitti kuvakehuista, äipällä posket punertuu miälihyvästä. Eiku mettäilemään!

      Poista

Kiitti kommentista, kamu!