torstai 11. lokakuuta 2018

Kuraa ja päätöksiä

Joo, ny me puhutaan säästä.
Moni varmalla tiätääkin, 
että meijän äippä tykkää napsia meistä kuvia,
myäs sääkuviin,
mut moniks tiätää,
että meijän äippä oli tehny semmosen päätöksen,
että jokaisessa sääkuvassa pitää olla joku eläin tai mialuusti useempi.
Joo.
Eipä oo äipän sääkuvia näytetty kuukauteen,
mut äippä kiältäytyy kuvaamasta yltiöpäisen rusottavia järvikuvia,
pelkkää auringonpaistetta ja aamuruskoja.
Hän lähettelee semmosia kuvia,
jotka paljastaa, miltä just sillon tuntuu ja näyttää.
Jos on kuraa, niin kuraa sitten kuvataan. 

Mikäs tän kuvan nimi vois olla?


 Tässä ny sentäs saatiin pönöttää kuivalla maalla.


 Alinta kuvaa ei oo kylläkään lähetetty sääkuvaks,
mut kertoo meistä melko paljon.
Wiima, utelias rohkelikko, tähyää reippaana ulapalle.
Myrsky, luantotutkija, nuuskii korva lupassa haisuja.
Tuisku, arkaparka, tarkkailee ympäristöä varautuneena.

Mut äippä lupas, että vaikka sääkuvat ny loppuu,
niin meijän kuvaamiset jatkuu,
eli tassutellaan retkillä ja äippä pakottaa edelleenkin meijät
tönöttään tai puuhastelemaan kuvissa,
haluttiin tahi ei.



12 kommenttia:

  1. Siinä on äipällä tassuissa puhdistamista, jos ekan kuvan tapaisilla teillä tassuttelette! 3 x neljä tassua on aika paljon! Meillä Sulolla vain neljä puhdistettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivisen Vilma ja Sulo, joo-o, kyä näinkin piäniin tassuihin ja massuihin tarttuu yllättävä määrä santaa, mutaa ja jopa risuja. :D

      Poista
  2. Hieno kontrasti kun vertaa ensimmäistä ja toista kuvaa.
    Ekan kuvan nimi vois olla 'kurat tassuun jää, mäykyt silti upeasti pönöttää'
    Kivaa viikonjatkoa ja intiaanisyksyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liinukka ja Nero, ei oo syyspäivätkään veljeksiä keskenään. Kyllä tommonen tyyni poutapäivä vaan on herkkua. Mainio nimi kurakuvalle!

      Poista
  3. Joka kuva taas parasta A-luokkaa. Kuvassa pitää olla eloa ja valoa, viesti ja tietenkin mäyräkoira(t). Wiima on samanlainen luonteeltaan kuin minä. Joka paikkaan pitää päästä tutkimaan ja parasta on, kun paikka on uusi. Nuorena olin tosi innokas kiipeilemään. Palvelijattarella oli sydän jatkuvasti kurkussa, kun nyrkinkokoisena kiipesin jyrkillä kallioilla niin ylös kuin siimaa riitti. Nykyisin en enää juurikaan viitsi kiipeillä, mutta maastotutkimus jatkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pappa, tattista! Joo, kyä semmoset kuvat on just parhaita, joissa jotain tapahtuu tai voi ainaskin kuvitella, että kohta tapahtuu, vaik niin, että kolme mäyrinkäistä ottaa hatkat ja äippä jää karjumaan, että oota oota. :D
      Kiipeily ja kaikenlainen taituriointi on kliffaa, hei.

      Poista
  4. Kaekki kuvat on teejjän äepällä nappiotoksija. Niinku aena.
    Meekäläestä ee oes kyllä suanna tuommosessa kurassa tassuttelemmaan. Työ ootta reeppaeta ja rohkeita ku ootta sielä männy. Ja äepällä riittännä massun- ja tassunpesuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iivari, tattista kuvakehuista. Olis se kyllä mukavaa, ku vaan yällä satais ja päivät olis poutasia. Joo.

      Poista
  5. Ei osata nimetä kuvaa, mutta näyttää siltä kuin Myrsky kuiskaisi toisille: "Tämä savikkopeltolenkki päättyy nyt tähän. Minä lasken kolmeen ja sitten kaikki juostaan hippulat vinkuen takaisin kotiin miten kuten vain kukakin äipältä pakoon pääsee." :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lucy ja Roni, kih hih hih, juur noin oliskin voinu tapahtua.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Mimmi ja muu porukka, tänks! Hianoja on teitinkin kuvat. Joo.

      Poista

Kiitti kommentista, kamu!