keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Team Remmiräyhääjät

Äippä on lopenkyllästynny meijän remmiräyhäämiseen.
Lenkuroista on kuulemma nautinto kaukana,
kun saa hävetä silmät päästään meijän takia.
TÄH!
Arvaa vaan etteikö meitä yhtään hävetä,
kun yks siällä taluttimen toisessa päässä puhisee,
suhisee, uhkailee, maanittelee ja
naamakin on ihan maksan värinen.
Todellakin!

 

Nää kuvat eivät liity mitenkään tähän tarinaan.
Eskosta ei tullu otettua yhtään kuvaa, sori.

Noh, äippä veti ässän hihasta tai oikeestaan pallon.
Hän osti piänet vinkupallot ja tuaksuvia herkundaaleja.
Sitten meille kutsuttiin harjottelukamuks Esko, mäyräkoira sekin.
Esko on remmiräyhääjien aatelia,
niiku mekin. 
*huoks sanoo äippä*

Noh, eipä siinä mitään,
Esko tuli äippänsä kanssa,
ja sitten lähettiin sateen keskelle reenaamaan.
Haukukshan se ensin meni,
mut sitten rupes pallo vinkuun houkuttelevasti ja
heti saatiin nambbaa ku kuano oli kiinni.
Toimii!

Käytiin viäl yhessä Eskon kaa lenkuralla,
vaik sato ihan solkenaan.
Ny sitten toivotaan oikeen paljon koirakkoja vastaantulijoiks,
niin päästään testaamaan pallo-nambba -systeemit luannollisessa ympäristössä.

18 kommenttia:

  1. Eiks teidän äippä tiedä että ei haukku haavaa tee?

    VastaaPoista
  2. Ei me masentaa haluta, mutta pakko kertoa. Meillä oli kolme kuukautta tuo "haukkumatta ohitus" -harjoitus käytössä, kun olin vuoden vanha. Toimi kuin liikennevalot, vihreästä punaiseen eli onnistui, melkein onnistui, ei lainkaan onnistunut. Kun ei parempaa kehitystä ilmaantunut, palattiin entiseen: minä ärisen vieraille uroksille ja Palvelijatar minulle. Nykyisin yllätän Palvelijattaren entistä useammin ohittamalla kaikki koirat tyylikkäästi. Saman rapun Hugo ja pari muuta urosta on kyllä pakko haukkua lyttyyn aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky: Kuule kuoma, määhän olin kans pentuna parina kesänä tottistelemassa ja melko hyvin opinkin, niiku mäyräkoiraks, mut sitten tuli Tuisku ja koko paketti hajos. Ny me räyhätään kilpaa niin että mäki raikaa. On se kyllä hyvä, että sääkin, Tyylikäs Mäyrisherra, julmistelet, vaikkei se tiätysti kivaa oo Palvelijattaresta, mut pikkasen meitä lohduttaa.

      Poista
  3. Täällä meilläkin on kaikenlaista kokeiltu mutta emme ole saaneet karsittua pois tuota remmiräyhäämistä. Typy on nimittäin remmiräyhäyksen kuningattaria. Ja tiedän kyllä teidän äipän tunnelmat; hävettää, suututtaa, yritän houkutella, kehua, maanitella, huutaa, komentaa, kiroilla... turhaan. Itse olen jo miltei luovuttanut, isäntä jaksaa vielä herkkujen avulla koulia Typyä lopettamaan räksytyksen. Onneksi Hippu ei ole vielä oppinut tuota samaa tapaa... pidetään peukkuja, ettei opikaan.

    Typyn emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Typy, Team Remmiräyjääjien Kuningatar. Aivan huippua!

      Myrsky: Toivottavasti Typy ei tartuta haukkumista Hippuun, meinaan mä rupesin räyhään ku Tuisku räyhää ihan kaikelle. Se on gaumeen pelokas ja arka koirapoika. Säikkyy varjoja, kiviä ja kaikkee liikkuvaa, olipa ne isoja tai piäniä. Muiskuja Tytöille!

      Poista
  4. Ei kait sillä väliä ole vaikka vähän vastaantuleville haukkuu. Sehän on pojat niin, että moikkaa ne ihmisetkin tuttuja, miksei me koirat saataisi. Sitähän se on, että kun ei pääse läheltä haistaan, että kuka on tulossa niin pitää sitten haukkua, jotta viesti menee perille. Ja pitäähän sitä äippää suojella! Mä haukun yleensä aika vähän vastaantulijoita, mutta sellaiset isot mustat koirat saa aina haukut. Yleensä mä vaan väistelen vastaantulijat. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eka, kai sitä vois vähän haukkua, mut me haukutaan ISOlla äänellä ja meinataan lähtee ihan lentoon. Isot mustat koirat onkin varsin pelottavia, mut täytyy tunnustaa, että me haukutaan isot vaaleet koirat ja piänetkin koirat yhtä tehokkaasti ja äippä huakailee surumiälisesti. Hyvät voinnit sulle ja perheellees!

      Poista
  5. Lauma vetää yhtä köyttä - räyhätään molemmat. Se on ihan oikein, ei kai kaveria jätetä yksin räyhäämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne ja Wuppe, joo näin se menee, kaksin aina kaunihimpi ja haukku kuuluvampi. :)

      Poista
  6. Mulla on yks semmonen tyyppi jolle pittää haakkuva ku se vastaan tulloo. Yllesä semmoset jotka ee ite haaku on semmosija joelle tuas minä haakun. Ja semmoset jotka rähjee ennen minuva ohitan iäneti.
    Äet sano ettee mittää lokkiikkata tuossa:)
    Tiälä ee paljoo onneks niitä kulukijoeta oo ettee tarvihe äetin piä punasena kuunnella. Toesta suattas olla tuola isommilla paekoella.
    Vuan mahtuuhan sitä iäntä mualimmaan :) Pulisoohan nuo immeesettii keskennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iivari, totta on, että ääntä mahtuu maailmaan, mutta ku me lisäks temmotaan hihnassa ja riahutaan. Äippä sanoo, että lähtee käsi irti. Ja onhan se gaumeen noloo, ku ne koirienulkoiluttajat ja lenkkeilijät tuijoottaa meijän ihmisiä semmonen tiätävä ilme naamallaan, että eivät hallitse piskejään, että kaikki ne koiria hankkiikin. Joo.

      Poista
  7. Tsemppiä koulutukseen, herkut saa yllä monesti ihmeitä aikaan.
    Ainakin isäntäväellä :)
    Aurnkoisia kelejä myös toivotellen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liinukka ja Nero, joo, jos me annetas meijän äipälle pullaa, niin rauhottuskohan hän... ;D

      Poista
  8. Mahtavaa, että teidät Tuuliset voi huij... lahjoa namipallolla! Voin kertoa, että täällä asuu jätkä, joka ylenkatsoo herkutkin ulkona, jos ja kun jotain mielenkiintoisempaa on näkyvissä. Onneksi meillä muuten on räyhyt jääny takavasemmalle. Artusta tuli citykoira ;)

    Sympatiat tein äipälle, tiedän miltä toi käsi-irti tuntuu... mutta sinnikkyyttä vaan, kyllä ne lenkit vielä rauhottuu. Ja syyhän ei oo teissä eikä äipässä, se on se naapurin Musti, joka ärsyttää =D =D =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai ja Arttu, tiä sitten kuinka kauan jaksetaan olla kiinnostuneita herkuista, mut erinomaista, että Arttu on citykoira ja herrasmiäs. Joo. Me täällä maalla tupeksitaan ja haukutaan. Toi naapurin Musti on mainio veto...

      Poista
  9. Juu, pistäkääs vaa äippä kokkeese kui mont kerta se mene samasse halpaan. Haukutte ihan kamalast, ku siit saa vinkupallo ja namin. Hihiiii.....onks helpompa naminsaanti keikkaa. Mää tiärän. Olen kokeillu mont kerta. Toimii.
    Ihmise ovas sit merkillissi. Jos jottan sanomist vähä tule nii onk se sit nii kauhja. Ja entäs se heiä oma huuto.! Et niinko vähänks on kovaa ääntä. Mut se ei sit mukamas merkka mittä. Ei ol tasa-arvost sanom mää. Meiä äippä ainaki muistuttaa jottan hinaaja sireenii.
    Terkui sinne. Nii miälelläni tulsinki teil lenkkikamuks mut voi ku mää asun kaukan. Tommoste komistuste kans mää kyl miälelläni kävelisi. Koht se hömelö Onni o taas tääl ja mont viikkoo taas. Et hyvästi vaa rauha ja mukavuus, Onni is back. Systerist ei nii ol välii. Meil o sama sävel.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muiskui sulle Essi Messinen! Tota noin niin, älä vaan kerro meijän äipälle, tota palkitsemisen kääntöpualta. Pidetään se meijän keskisenä salaisuutena, meinaan meijän äippä ei oo niin hoksu, että älyäis, keh heh. Syädään namia!

      Joo, ei meijän äippäkään oo niitä maan hiljasia ja harvon on sordiino päällä ku puhuu tavallisesti, muka. Olis kyllä upeeta rehvata sut. Poiketkaa, jos satutte lomamatkalle Hämeeseen. Ootko sää ajatellu antaa Onnille lempinimeks Epäonni? ;)

      Poista

Kiitti kommentista, kamu!