Täällä maalla on irtonaisia koiria, tai sitten ne repii kettingit irti seinästä ja tulevat päälle. Meille on ihan turha tulla sanoon, että meijän koira on kiltti, ei se pure. Siinä vaiheessa ku äippä alkaa huutaan, niin mussa herää puolustusvietti. "Murrrkele, koira, et kyllä hyäkkää mun äipän päälle. Ja täältä pesee!" Ihan hirmee limmakka käynnissä.
Tää tilanne meijän äipän kohdalla on riistääntynny lopulta lapasesta ja mä oon ruvennut pualustaan jo valmiiks. Mä hyäkin ja haukun kaikille vastaan tuleville koirille. Ikään, kokoon ja rotuun kattomatta. Noh, emmä kyl Vilma-tipsulle enkä Laku-käppänälle, ku ne on mun kamuja, mutta muille.
Oli aika soittaa Piskikuiskaajalle. Mähän kävin siällä pentukoulua ja kaikki meni kivasti ja musta tuli sosiaalinen veikkonen. Me varattiin yksityistunti lauantaiksi. Aiheena oli: Kuinka kohtaan (lue kuinka äippä kohtaa) vastaantulevan koiran. Ja kaikki lukijat ymmärtävät, että tänne koulutukseen mentiin nimenomaan äipän takia, ei minun.
Piskikuiskaaja kyl sanoi, että ei tässä syyllistä etsitä eikä kaivella, mutta kyllä mä hokasin, että hän tarkotti koko ajan meijän äippää. Ei mussa oo mitään vikaa. Siinä sitten törötettiin hiekkakentällä. Naiset lörpötteli, iskä seistä tönötti ja mä pitkästyin. Kunnes alko tapahtuun:
(Napsauta kuvaa, niin näet sen isompana.)
Musta koiraneiti astui kuvioihin ja minä ryhdyin raivoisasti haukkumaan ja hyökkimään. Kukaan muu ei inahtanutkaan, eivät päätään kääntäneet vaikka tiellä oli
Tässä lopputulos. Äippä pitää kahdella sormella kiinni mun remmistä, enkä mä hyöki mihinkään. Ja vierellä on tommonen tumma koirakaunotar. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Älä huoli! Kyllä sä vielä äipän pystyt koulimaan. Ihan varmasti. Oot vaan silleen rentona, niin äippäskin oppii olemaan.
VastaaPoistaJoo, siitä se kaikki lähtee, rentoudesta. Kyllä tää tästä...
PoistaJos kouluttajan ja koulutettavan kanssa menee kemiat kohdalleen, niin tulosta syntyy :)
VastaaPoistaJoo, kyllä näin on ja äippä oppi.
PoistaJust. 99% vastaantulijoista on mukavia, mutta mistä sen voi tietää, kuka on se 1%? Jos on itse pieni, joutuu aina olemaan vähän varppeillaan, mutta minun mielestäni hyökkäys puolustuskeinona on silti vanhanaikainen. Coolius toimii paremmin.
VastaaPoistaToisaalta mun äippä ei kyllä pelkää mitään koiria, komentelee vain irtotapauksia menemään pois tai istumaan. Jästipäisimpiä uhkaa ylös nostetulla kädellä. Ne poistuvat paikalta, kuka enemmän kuka vähemmän arvokkaasti:) Kyllä sunkin äippäs oppii, kun et itse ylireagoi.
Se on kyl hyvä, kun äippäs ei pelkää. Siitä kato meijän ongelmat on alkaneet. Pelosta. Äippä näyttää ja käyttäytyy uhrina. Huoks.
PoistaSun äippäs on rohkee ja tomera. Hianoo!
Hieno suoritus! Äipältä ja sulta Myrsky :) Molemmat ansaitsee päähän taputukset, hyvähyvä!
VastaaPoistaKiitti! Meijän äippää onkin helppo taputtaa päähän, ku hän on niin matala. Ai joo, niinhän mäkin olen. :)
PoistaNiin se vaan on, vaikka mielellään muuta toivois. Koira on ihmisen jatke (ihminen koiran jatke?) ja koirantaluttajan käytös ohjaa koiran käyttäytymistä. Ja kuinka se onkaan vaikeaa säädellä omia reaktioitaan! Koira kun huomaa pienimmänkin hihnan kiristämisen, vähäisimmänkin liikkeen ja äänen sävyn. Ja siitä se lähtee: koira toimii näiden huomaamiensa reaktioiden ohjaamana.
VastaaPoistaHyvä juttu, Myrsky, että sait houkuteltua äippäs sinne tukiopetukseen. Toivottavasti äippä muistaa jatkossakin olla lähettämättä sulle väärää infoa sieltä talutushihnan toisesta päästä!
Sä oot viisas nainen, HooPee. Juuri noin eli koira on ihmisen jatke. Mä vaan heijastelen äipän tunnetiloja. Mut kyl tästä nyt hyvä tulee. Äippä on oppivainen olento.
PoistaVau mikä muutos teillä on tapahtunu, oot kouluttanu äippää hyvin ;) Meillä Stella-neiti on tosi arka ja rähjää kaikki vastaantulevat ja kilometrin päästä ohimenevät koirat, mutta nyt ollaan onneksi löydetty pari koirakamua joiden kanssa harjoitella. Pikkuaskelin siis :)
VastaaPoistaEnkös vaan ookin! Ilosta ja tuloksekasta koulutusmenoa teillekin.
PoistaNäinhän se on, että koira heijastelee niitä ihmisen tunnetiloja. Enpä silti tunnusta pelkääväni vastaantulevia koiria, mutta voihan se olla, että tavallaan pelkään Ossin puolesta. Vaikka mäyris on sitkeä ja panee kyllä hanttiin koiralle kuin koiralle, niin onhan se silti pikkainen.. Täällä yksi remmiräyhääjä kanssa. Hyvin sait Myrsky äippäs koulutettua. Hyvät viikonloput tuulipojille M-L ja Ossi.
VastaaPoistaMeijän äippä kyl pelkää vähän kaikkee, aika outoo, että hän kirjottaa dekkarinovelleja. Mut kyllä hän reipastu tual koulutuksessa lopulta ja käveli reippaasti ja ryhdikkäästi. Sen kaikki huamas. Mäkin. Enkä sitten enää räyhänny.
PoistaViikonloppuja!
Wau. Tollaseen koulutukseen meidän matalampaakin pitäis viedä. Sillon pieni pulma, kun me kaikki kolme käydään sen kanssa aina erikseen kävelyllä ja kaikki me käyttäydytään ihan eri tavoin vastaantulijoita kohtaan. Matalampi on meinaan vähän ymmällään, kun ei se tajuu miten sen pitäis siellä narun päässä olla, ettei Seita pyrkis pusuttaan kaikkia ihmisiä ja rähjäis kaikille koirille... ja no, mun pyöränpaimennusinnosta ei tartte puhuu mitään ;)
VastaaPoistaMeil toi Tuisku Muisku on alkanu paimentaan pyäriä ja vähän autojakin. Gaumeen vaarallinen harraste. En kyl suasittele. Teijän matalampi joutuu käveleen hirmusesti, jos hän teijän kaikkien kans käy erikseen lenkuralla. Huh.
PoistaTosi nopeesti sait äippäs oppimaan. Meidän pitäis varmaan mennä samaan koirakouluun, mä oon nimittäin alkanu huutaa kaikille, vanhoille kamuillekin. Jotkut koiraihmiset kyllä sanoo, että se on joku mörkövaihe - siis että mä pelkään mörköjä enkä ite muute möröks - mutta tiiä häntä. Tai häntää!;)
VastaaPoistaHih, sun kanssas, Mirkku. Kai äippä alko luattaan itteensä ja sen jälkeen mä lopetin tempomisen ja räyskyämisen. Meijän piuhat yhdisty. Oltas menty kaupungille kokeileen näitä uusia taitoja, mutta ku sataa, niin ei viittitä. Ei siäl olis kuitenkaan ollu muita koiria liikkeellä.
PoistaHei Mirkku, mörköi ei oo olemassa, ei edes hännälläsiä. :)
On se hienoo kun jaksat Myrsky emäntääs kouluttaa, näiden tätien kans riittääkin kyl hommaa. Mä en oo matten takii koskaan jaksanu kellekään huudella, ku se on sen verta hurja täti että karkottaa karjuen ja huitoen irtokoirat, mut mun siskoo mä kyl puallustin, ja lujaa ja varmuuden vuoks aivan kaikilta koirilta. Sitä vartenhan isoveikat on, joten en kyllä tajua miten toi matte oli niin pahana aina sen vuoks. Teillä oli varmasti kiva päivä, ja emäntäs oli varmana ylpee noin komiasta opastajasta, toivottavasti muistit Myrsky periä myös tarvittavan veron noin pitkästä päivästä, eli silityksiä ja extranameja ny ainakin. Vaikka mää kyl luulen että teillä tajutaan sellaisia antaa ilman perintätoimenpiteitäkin, se on hienoa.
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta, Mauri-setä! Mäkin kyl tärhentelen ton meijän Tuiskun pualesta, ku se on semmonen säpsy piipittäjä. Jonkun tarvii olla Miäs.
PoistaSain keittettyä kieltä. Superherkkua. Saahan sitä aivan liian harvon. Herkkuja sullekin, ku oot niin ponteva veronkantaja.
Sun mammas on kyllä nopee oppimaan, hienoa! Mä kans oon ruvennu vähän puolustamaan. Viimeseks sen takia, kun kaks isoa koiraa lähesty mun selän takaa kun mä olin kakalla. Sitten ne alko äriseen mulle, kesken mun intiimin toiminnan. Sen jälkeen mä oon ärissy jo varmuudeks isoille, tummille koirille.
VastaaPoistaMe ollaan nyt kans treenattu ohittamista. Että mamma rauhoittuis, eikä mun tarttis pualustaa sitä niiltä julmilta pedoilta. Mä rauhotun sillä, että saan seurata sivummalta ja mamma koskee mua, kuulemma rentoudun siitä. Sitten on otettu käyttöön pentuna opeteltu käsky "rauhassa", joka kuulemma kertoo mulle, ettei tartte pelätä ja voi ihan ottaa rennosti.
Ranskiksille ja staffeille ärisen kyllä edelleen, ne on mun mielestä epäluotettavia...
Joo, ei tollen saa tulla selän takaa, ku toinen päkistelee. Haljuu. Ei ihme, että oot ruvenny äriseen.
PoistaReenataa ohittamista, kyl tästä hyvä tulee. Ai, tommonen "rauha" kosketus voiskin olla kätevä. Mekin kokeillaan.
Tuo on hankala homma tuo oma reagointi. Myös mulla kammo varsinkin niitä irtokoiria kohtaan kun pari kertaa meinannut käydä huonosti! Enää en uskalla mitään irti olevaa koiraa päästää haisteluetäisyydelle.. Ongelmana se että mun terrieri on hiljaa siihen asti kun minä karjaisen "ei tule"-paniikkia sisältävällä äänellä. Se on merkki jekulle että nyt tarvii äitikkä apuja ja reuhaaminen alkaa. Ärsyttää itseäni suunnattomasti kun oma reaktioni aiheuttaa käytöksen, mutta sitäkään riskiä en enää uskalla ottaa että päästäisin haistelemaan ja kattosin miten käy...Itse olen vielä vissiin niin epävarman oloinen etten tahdo saada hätisteltyä irtolaisia kauemmas...huoh, mukava huomata että kohtalo tovereita on:)
VastaaPoistaMarika
Nettimartta: Kohtalotovereita ollaan. Mutta eipä mitään hätää, kun asia tiedostetaan ja yritetään korjata tilannetta. Oli kyllä uskomaton muodonmuutos, sekä mun ryhdissä, että aivoissa (hih), kun mä oivalsin tän jutun ja Myrsky kulki kuin "ihmisen ajatus". Nyt me harjotellaan.
PoistaEnsimmäinen mäyrikseni Pyry, ehdollistui flexin napin naksahdukseen. Heti alkoi pälyilemään, että missä vaaraa piilee ja räyhäämään. Varsinaista anti-naksutuskoulutusta. :)
Mukavia lenkuroita!
Sun äippäs on vissiin nopee oppimaan? Toivottavasti se oppii ihan eka kerrasta, kun joskus nuo ihmiset voi olla itsepäisiä ja kurittomia. Ottaisivat mallia meistä mäyräkoirista.
VastaaPoistaMeijän äippä oli motivoitunu ja kattelle (liikaa) Koirakuiskaajan oppeja. Hyvin tää juttu meni. Huamenna mä kai meen koiralastentarhakurssille. Aattel, Ollikka, mä joudun lastentarhaan!
PoistaPippi-Lotta: Moi Pojat.
VastaaPoistaMun äippää on alle kouluikäisenä terrieri purassu pohkeesta, mut onneks sille ei jäänyt mitään kammotuksia päähän. Äippä ei kyllä yritäkään puolustella minua... tunnustaa suoraan, että mä taas haukun kaikki mennen tullen, ikään, kokoon, sukupuoleen tai lajiin katsomatta. Se johtuu mun ylipursuavasta rakkaudesta äippää kohtaan. Kukaan ei saa tulla meidän väliin, nih. Äippä ei oo menny kallonkutistajalle tai koirakuiskaajalle, me hyväksytään tilanne ja yritetään ennakoida mahdollisimman paljon. Tästäkin syystä meidän lenkuramaastot ovat yleensä metsässä tai sivutiellä. Sosiaalisuutta ei siis päästä kovin harjoitteleen.
Mä en tätä kertois mut äippä vaatimalla vaati kertomaan, että on siitä haukkumisesta ollut taas kerran hyötyä... Viime viikolla kun olimme autolla tulossa mökiltä. Syksyinen iltapäivä, aurinko paistoi suoraan äipän silmiin, tilannetta pahensi vielä se, että edessä oleva maantie oli märkä/jäinen ja se kiilsi kuin peili. Onneks vautia ei ollut paljon, vaikka talvirenkaat onkin jo alla, ei se takaa nopeaa pysähtymistä. Äippä ei siis juurikaan nähnyt eteensä, ei vaikka aurikoläppä oli alhaalla. Sen verran tietä, että pysyi omalla kaistalla ja sen verran tien viertä, ettei mennyt liian lähelle reunaa. MÄ vaistosin, että jotain oli edessä, äippä ei saanut selvää, olinko nähnyt oikeasti, vai saanut hajun nenukkaani ilmastoinnin kautta, any way aloin sellaisen haukkumisremakan että äippä valpastui ja nosti jalan kaasulta. Porojahan siellä edessä oli tienpintareella, vain muutaman metrin päässä tienlaidassa. Onneksi olivat kaivelemassa kesän viimeisiä jäisiä heinätupsuja, mutta olis siinä ollut isompikin vaaran paikka, jos jokin olisi säikäyttänyt ne suoraan automme eteen. Äippä kiitti varoituksesta. Palkkioksi sain juurikin niitä poron potkaluita...
Viime viikolla posti toi mukavan ja odotetun Kepposen (kirjan). Ja mitä minä sanoin, ei äippä pystynyt säästämään lukemista myöhempään. Sen sorimia syyhytti ja mieli oli niin tulessa, että pöydän päällä nököttävään kirjaan olisi palanut reikä, jos se olisi hetkeäkään pidemään odottanut siinä. Ei kuitenkaan ahmittu yhdellä istumalla, siitä minä pidin huolen. Pitihän esim. ruokabaari olla avoinna ja muukin palvelu pelattava. Nyt kirja on luettu ja nuuskittu kannesta kanteen. Kyl se oli hyvä. Lunasti lupauksensa. Viihdyttävä ja letkeä. Tekstikoko oli mukavan iso. Ei liian raaka ja romantiikkaakin sopivasti. Jos vaaleanpunaista siirappia haluaan niin silloin pitää lukea Hertta -sarjaa.
Juuri sopivan jännittävä, oli mukava itsekin arvuutella ratkaisuja, esim. mitä auton lokasuoja sisälsi...? Mä arvelin että koiran luita ja äippä timangeja ja molemmat olittin niin hakoteillä ;) Mutta ei siitä enempää, jos jollakin on vielä kirja lukematta, pidetään jännityksessä.
Seuravaa kirjaa odotellaan jo kuumeisesti... Paljastuskirja Myrskystä ja Tuiskusta... kih, kih. Ja mukaan ehottomasti Pyry-Pappa.
Mulle tuli eilen vahingossa juuri tollainen ”Myrsky-mulkaisu” kuin Kepposen kannessa. Se oli niin nopee, että se on nyt vain piirtynyt kuvaksi äipän muistiin. Menin eilen istumaan äipän eteen... Mitä, missä rapsutuskäsi viipyy? Mulkaisin äipää. Äippä kiljaisi, mä luulin että onnesta kun tulin hänen viereen, mut kuulemma oikeesti kiljaisi onnesta kun minäkin sain mulkaisun aikaiseksi.
Siis meet mihin..............koiralastentarhakurssille???
Opetetaans siellä kohtaamaan lapsi? Mulle sellainen ois napakymppi -koulutus.
Myrsky: Moi Pippi-Lotta! Vai pelastit sä äipän porokolarilta. Se oli hianoo, se. Ja varsinkin se oli hianoo, ku sait palkkioks poron potkaluita, kjeh heh.
PoistaKepponen on velmu koira, se on vissiin sekotus meitä kaikkia. Äippällä on idea koirakirjaks, mutta toi koulunkäynti häirittee pahasti kirjottamista. ;)
Koiralastentarhassa on koiralapsia. Ne on kaikki viälä pentuja ja mua vähän nolottaa mennä niitten joukkoon, ku mä oon kuiteskin jo Miäskoira.
Mulkaisemisiin!
Ei mennyt sitten koulutus hukkaan! Teidän äipän osalta siis;)
VastaaPoistaKjeh kjieh, kyä näin on!
PoistaHyvä Myrskyliini! Tehän saitti Piskin kanssa äipän tooosi nopsasti ruotuun! Tää äippä on paaaljon hitaampi oppija, hitsi.. ;D
VastaaPoistaTerkkuja teille koko porukalle meiltä kaikilta! <3
Meijän äipällä on joskus vähän valosampia hetkiä. :D
PoistaMukavaa menoa teijänkin porukoille!