Lunta, lunta, lunta...

 Heissan hopsan kaikki kuamat!

Ny on talvi parhaimmillaan.
Me ollaan hypitty ja loikittu koko päivä pihalla.
Kattokaakapa meijän menoo.
Eiks ollakin virmoja?

Otetaan hirmusii ryytloikkia kinoksesta toiseen.

Lumi vaan pöllyää.
 

Wiima ehti välillä söpösteleen.

Lisää lunta!

Vanhakin jaksaa viipottaa.

Kaiken touhun jälkeen päiksyt maistu. Joo.

Riamuloikkaa Jussin kans

 Wiima: Jepulis.
Jussi tuli kyläileen.
Lähettiin ekaks tassutteleen.
Esittelin Jussille meijän maisemii.

Kotona me mentiin pihalle leikkiin.
Hyvin suju.
Molemmat tykätään palloilusta.
Joo. 

Se on kyl hiano homma,
ettei koiraa oo karvoihin kattominen.

Välillä siappailtiin lumpparipalloja.
Meil oli tosi lystii.

Oikein viipperää viikonloppuu kaikille!

Säänkestävyys koetuksella

 Wiima: Joo.
Tulin vaan sanoon, että ny alkaa olla munkin säänkestävyys koetuksella.
Lunta on päälakeen saakka ja pakkanen paukkuu yli kaheskympissä.

 

Säänkestävä

 Wiima: Ai, miten niin huano sää?

Äippä, eiks me voitas jo mennä pihalle?
Sul on lumityätkin viäl tekemättä.
Tuut heittään meille palloo.
Jooko?

Heitäheitäheitä...

Kyä talvi on upeeta aikaa.

Linnunvisertelyä tammikuussa

 Ihmeteltiin, että missä se lintu on.
Ettittiin veikan taskuistakin,
mut ei löydetty, ääni vaan kuulu.
Hyvin merkillistä!

Uus vuasi tuloillaan

 Herkullista vuatta 2021!

Kuamat ja palvelijat, ootte meille tärkeitä.
Joo.

 

Joulu Jussilassa

 Tuisku: Meil on ollu melko värikäs vuasi.
Muutettiin uuteen kotiin.
Äipästä tuli yksinhualtaja.
Totuttiin kyl nopeesti eleleen nelistään.

Perinteistä joulukuvaelmaa ei kuiteskaan unohettu.
Meijän harmiks.

Myrsky tuumas,
et se on liian vanha tähän hömpötykseen.
Moiskautti vaan kannustuspusun Wiiman kuanolle.

Siukun kans sit parhaamme mukaan esiinnyttiin.
Tonttuiltiin, väitti äippä, eikä silleen hyvällä tavalla, kuulemma.

 Kyllästyttiin.

Vaik täytyy todeta,
että onnistuin kyl äärimmäisen tyylikkäästi kaikissa kuvissa.

Aaton aattona lähettiin reissuun.
Ei mitään käryy minne.

Ku saavuttiin perille,
niin meit oli vastassa outo piha järvimaisemalla.
Meille oli tehty verkkoaitaus keskelle pihaa.
Haisi Jussille, sille valkoselle komistukselle,
mikä on käyny meillä kyläilemässä.

Ypötettiin.
Hämmästeltiin.
Äippä vaan höpötti, että riamuitkaa, juaskaa.
Pöh.

Jussi, se iso vaalee, vartioi pihaansa.

Pimpula ja Jussi pääsi somikseen.
Joo, me pojat ei ihan, ainaskaan viälä,
joten aitaus meijän miästen välissä on ihan tarpeellinen.

Semmon joulu meillä tällä kertaa.
Saas nähdä, mitä uutuuksia tuleva vuas tua tullessaan.

Kotona kuiteskin ootti tuttu ja turvallinen Koiramamma.
Neljän päivä reissu otti voimille,
ollaanki nukutti vuarokaus ympäri.

Ootellaan uutukaista vuatta!

Veikeää joulua, kuomat!

 

Tuiskun hajatelmia

 Tuisku: Täs ihmisveikan sylis on hyvä olla.
Samal voin miättii tulevii ja muistella menneitä tapahtumia.
Joo.

Enskun kans käytiin viikolla siäl kival torpalla,
Korteniemen perinnetilalla.
Se on huisin miälenkiintonen paikka,
vaik tiätty ny ei ollu enää kanoja eikä lampaita paimennettavana.
Mut retkeiltiin mettäpoluilla ja järvenrantussa.

Ton mahtikuusen alla on aina käytävä.
Suajasa ja salaperänen soppi.

Ensku otti äipästä ja meistä kuvan,
ku tassuteltiin torpan viäritte.

Ensku ei ollu käyny Kyynäränharjulla,
joten käytiin sekin paikka esittelemässä.

Kyä nää piänet pyrähdysretket virkistää,
ja unikin maistuu sitten kotona niin hyvältä.

 

Karvajuttu

 Meil oli karvaripäivä.
Koiramamma tuli nypsyttään Wiimaa,
ku hän ei kehannu enää kattoo Pimpulan hapsottavaa turkkia.

Pimpula Pampula Paimentyttö kävi ammattikarvarilla täs joku viikko sitten.
Toi oikee tassu on ammattilaiskarvarin hoitelema,
ja vasemman tassun on nypsyttänny Koiramamma.
Kumpi on paree...

Koiramamman sylis oli välillä tunkua.

Yks sentään maltto välillä käydä pihal tarkistamassa viälkö linnuil on ruakaa.
Ensku toi tommosen kolmenruakalajintarjottimen.
Kyä kuulkaa käy kuhina, ku jokaiselle on jotakin nokittavaa.