Runokirja, jos on lämpöö ja rakkautta

 Pitkästä aikaa meilt tulee kirja-arvio.
Voitettiin Team Vallattomat 2.0 plokista runokirja.
Ai mahotonta, ku olikin koree kirjanen.
Rakkauden rytmissä hengitän, Ulla Ollanketo.

Täst pääsette lukeen meijän muita kirjajuttuja.

Mukana oli hianosti taiteiltu koirakortti.

 Äippä teki plokiinsa arvion runokirjasta.

Me tykättiin tästä runosta:

Auringon kirkkaudessa,
ajasta aikaan.
Säteilee
Rakkaus
maailmaan
ja maailmassa.

Rakkauden rytmissä hengitän
Ulla Ollanketo

Tos runos on lämpöö ja rakkautta.
Joo.

PS. anteeks runoilija Ulla,
että me vähän innostuttiin raapiin sun somaa kirjaas.
Tuisku, tapansa mukaan, yritti jopa natustella kulmia.

 

Hui, hai! (ja tilastoja)

 Wiima: Ai gaumeeta!
Piha on ku valtameri.
Onneks oon jäälautan päällä.

Mut mulla on missiooni (impossiple).
Jarpsut kastuu.
Iiik!

Pallo on pelastettava.

Mites täältä saarelta pääsee poispoikkeen?

Hui, hai!

Ai, se olikin vaan veliveikkanen.

No niin, taas on käpsät kuivalla maalla.
Pallo tallessa, ja peli jatkuu.

Ansaittu huilaustauko.

 Sitte vähän tilastoja.
Meijän sivuja on kattottu yli miljoona kertaa!
Voiks olla totta???

Ollaan oltu blogi.fi tilastoissa 10 ulkopuolella,
mut nyt ollaan tehty paluu kymppikerhoon.
Naukulan kerho on pysynyt listoilla mukana koko ajan.
Uusia plokeja on tullu paljon,
ja vanhojen kamujen plokeja poistunu.
Näin se elämä kuljettaa...

Joskus ollaan oltu Ronssirinssejä.

 

Nyt pihaillaan!

 Hiulihei, onpa huikea kevät!

Hirmeellä riamulla ja rämellyksellä paukutellaan meneen pihalla.

Lunta on pihalla enää mitätön läikkä.
Tykätään!

 Saatiin pehmosia patjoja Tyttiksen äidiltä.
Kyä on makosaa kölliä ja nukkua.
Joo, ja tattis!

Aurinkojookaa

 Wiima: Kyä aurinko tekee poikaa/tyttöö!

Oli niin lämmintä kölliä lattialla,
niin päätin sitten tehä muutaman jookaliikkeen.

Tän nimi on
Ylöspäin katsova koira.

Tää pualestaan on
Tassujen ojennus ylöspäin.

Tää on
(Väsähtänny) koopra.

Tän nimi on
Silta (ilman siltaa).

 Nautinnollisia ja notkeita kevätpäiviä kaikille!

Temppu, ja kui se tehään

 Wiima: Äippä oli kattellu semmosia videoita,
mis ihmiset laittaa kädet päällekkäin,
ja sit katotaan, mitä niitten lemmikit tekee.

Huaks.
Lapsellisen helppoo.

Joo.
Täs viäl toisella käpälällä.

 

Ihanata

 Tuisku: Niin, mitä sanoit?
Kuule, täs on ihan hyvä tähystää,
äipän olkapäältä.
Joo.
Äippä: Aivan...

Oon läsnä,
mut en aina kuulolla.

Ku Setämiäs tulee kyläileen,
niin me yhes katotaan telkkaria ja
nokostellaan.

Lumet on huvennu.
Ei haittaa.
Se verran on viäl vilakkaa,
et joutuu pitään villapaitaa.

Ja lopuksi nautinnolliset nokostelut.
Elämä on ihanaa,
ku sen oikein oivaltaa.

 

Varpisteluja ja outoja tyyppejä

 Tuisku: Äippäääääää!
Tuu auttaan.
En ylety, vaik kui varpistan.

Wiima: Tommosta ton veikan touhut on.
Avutonta.
Ai joo, silhän on se nivelrikko,
eihän se pystykään hyppään.
Äippääääää!

Kävelyillä tapaa outoja tyyppejä.
Tääkin ukko seiso vaan hiljasena puistossa.

Koht tarvitaan pelastuslauttaa.

 

Vidis ja muita virityksiä

 Wiima: Täs miätin ja pohdin,
et pitäiskö mun ottaa nää plokijutut
vallan omiin tassuihin.
Toi äippä on hidastunnu kirjottaan,
eikä kyllä muutenkaan oo enää vitevässä vireessä.
Joo ei.

Noh, täs ny laitan semmosen vidiksen,
mis me kolme ollaan viäl kuasissa.
Myrskylle, hyvälle velupojalle, terkut pilvenreunalle!

Videon koosti Tyttis. Suukot!

Elokuvatähtenä

 Tuisku: Mun elokuva.
Kukas väitti, että mussa ei oo vilmitähtiainesta?
Tod. on.

Tän koosteen teki Tyttis.

Uutukaisia kuulumisia

 Wiima: Tuliks teilläkin lunta?

Näittekö mut tellissä?
Olin säätyttökuvana.
Joo.

Tämmöst täällä.
Kivaa ja ilosta menoo kaikille!