perjantai 13. joulukuuta 2013

Hassuja tassuja

Äippä konttas eilenehtoolla lattialla.
Joo, ei hän sikunassa ollu,
muuten vaan halus olla meijän ilona.

Onks nää kuitenkin pikkasen outoja kuvakulmia...



Tuisku turisee: Mun haavat on ny tämän näkösiä.
Kattokaa tästä minkälaiset ne oli alunperin. 
Yäks ja jaiks.
Ny ollaan voitonpualella.


Myrsky: zzzZZZzzz... puuh... uuuh...

31 kommenttia:

  1. Oi joi, mä vasta nyt kattelin ekaa kertaa noita haavakuvia, (pentujen takia kun en ole muitten blogeja lueskellut iäsyyksiin) ja kylläpäs on jurhan näköisiä ollut. Nyt näyttää jo paremmalta tosin, paljon silityksiä potilaalle ja toivottavasti oot hyvin pian entisessä kunnossa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuisku: Tattista Eeva ja kiitos, kyä mä voin jo todella hyvin. Teil olikin söpösii pentusii. Äippä niitä kualas...

      Poista
  2. Siis aivan ihana kuvakulma. Jättitassu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja samalla joutu meijän köntysäippäkin vähän notkisteleen ku konttaili pitkin lattioita. Huamas vissiin samalla, että pölyä on tulloina nurkissa, ku on kiskassu imurin tänään esiin.

      Terpat Tuisku Vahvatassulta

      Poista
  3. Hyvin on haavat parantuneet, onneksi! Ja ihana tassulainen tuossa kuvassa. Kannattaa välillä vaihtaa kuvakulmaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan haavat on ummessa, eikä koskaan enää toista tämmöstä sairautta. Juu ei.

      Maailma näyttää ihan erilaiselta, jos välillä kiipee katolle tai välillä ryömii maassa.

      Poista
  4. Tuisku Isotassu :) Noi pläntit on siistit, näkyykö niissä karvanalkuja vai kutistuuko ne vielä päivä päivältä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niissä oikein karvojakaan oo, joten ootellaan jos ne pienenis ja reunat menis yhteen. Niissä on hentoinen nahka päällä.

      Poista
  5. Párekin huomioita: On kuulkaa pojat mullakin katseltavaa, kun Se esittää kuolevaa joutsenta ja rojahtaa lahttialle kaikille neljälleen. Parhaat naurut saan, kun Se köntyröi takaisn kahdelle jalalle. Että osaa ihminen olla kankea! Rautakanki on vaahtomuovia Palvelijattaren rinnalla.
    Me ollaan tosiTOSI iloisia Tuiskun paranemisesta. Myrsky näyttää esimerkkiä: ei mitään stressiä mistään. Kaikki sujuu paremmin, kun välillä nukkuu ja hyvin syö : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kih hih, Párek, ku sä kuvailet niin hassusti Palvelijatarta. Meil on sit molemmilla Rautarouv... eiku Rautakanget äippinä.

      Poista
  6. Me ei oltukaan ennen törmätty tommoseen sanaan ku sikuna. Kiva, ku on kamuja eri murrealueilla, niin oppii uusia asioita!
    Tuisku, kyl noi sun haavat on jo tooooosi paljon paremmat ja mä iloitsen siitä ja muiskautan sua.<3
    Ja Myrsky: mä muiskautan ihan varovasti sun unessa tuhisevaa kuonoos!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mekään tiietä mitä murretta toi sikuna on, mut sillee meijän suvussa joskus sanotaan. Onhan se kyl melko hilpee ilmasu, parempi ku *sensuroitu* olalla tai kaatokännissä, tai nakit ja muusit tai jotain. :D

      Pojat yhdestä kuonosta: Kiitti, Mirkku, ja tuplamuiskelot sulle!

      Poista
  7. Kaikkia asioita tässä maailmassa tulisi tarkastella eri kuvakulmista. Varsinkin koirankäpälää. Ei suinkaan minkä tahansa koiran, vaan Tuiskun.
    Ja hienoa, että Äippä uhrautui lattiatasoon ja kerrankin keskustelemaan silmästä silmään. Jospa Äippä alkaisi konttailemaan joka päivä, niin kuin urheilumielessä, ties kuinka vetreäksi vielä muuttuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meijän miälestä koirankäpälä on hurjan kaunis. Siin on ihanku piäniä tyynyjä.

      Äippä tarttis venytysjumppaa, hän istuu AIVAN liian paljon koulunpenkillä tai kotona tiattarin edessä, varsinkin näin talvella. On hän puhunu jostain vesivyöjuoksusta, me mitään semmosesta ymmärretä, eikä ainaskaan päästä mukaan se on varma.

      Terkkuja teille sinne papukaijojen ja outomittasten kirjekuorien maahan!

      Poista
  8. Suloinen tassukuva tuo eka, aivan ihana. Ja Myrsky niin tuo mieleen ensimmäisen mäykkyni, sekin nukkua tuhisi tuollaisella kerällä. Ja oli samannäköinen ja kokoinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky: Tänks, Nellin mamma, voit ihan millon vaan tulla mua taputteleen ja muisteleen. Supermuiskut Nellille!

      Poista
  9. Uusia kuvakulmia on välillä vähän vaikeaa keksiä! Täälläkin silloin konttaillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, meijän maavara on melko vähänen elikkäs me ollaan ikäänkuin valmiina kontillaan. Vetreyttä sulle, Mamma N, ja meijän äipälle, joo, tekee hyvää välillä konttia.

      Poista
  10. Sikunassa? :) Ihanaa, kun täältä aina oppii uusia sanoja kun tänne tulee lukemaan postauksia! :D Harrastatko, kenties uusiosanoja (kuten minä) vai ovatko sanat murteesta peräisin?

    Mä olen kanssa tassufani - paitsi että ne tuoksuvat huumaavalta ( tuoksu, joka tulee mieleeni, ja jota olen monesti mainostanutkin, on jasmiiniriisi.) ne ovat jotenkin ihanat pienet pulleroiset anturoineen. Jos mäyrät saisivat euron aina kun olen nenä kiinni nuuskuttelemassa niiden tassuja, ne voisivat käydä ruokakaupassa ostamassa itselleen kivast apetta ja leluja niillä rahoilla ;)

    Tosi hienosti ovat nuo Tuiskuliinin haavat parantuneeet. Kyyneleet tulivat silmiini kun näin ekan kerran ne haavakuvat ja nyt jo näyttää näin hienolta! :) Kovan työn olette tehneet ja tarkasti hoitaneet, että parantuminen on ollut noin mahtavaa <3

    Kivat viikonloput, täällä pakkasta - 10 ja napakka aamu; ei loskaa, jee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nettimartta: Mä rakastan murresanoja ja väliin tulee ihan itsekin keksittyä uusia. Savosta vuosikkaana (murresana kuulema toikin, käytin sitä yhdessä novellissani ja sain nuuskaa aiheesta) muuttaneena, on kiinnostukseni murteisiin oikeastaan vaan syventynyt. Muhun tarttuu murteet helposti, vaikka en niitä oikein osaa puhuakaan.

      Tassutuoksu on taivaallista. Nuuskuttelen usein nukkuvien koirapoikiemma käpäliä ja hieron niitä, kun ne ovat niin ihanan pullakat. Tuiskun haavat onneksi paranivat, vaikka aikaa niihin meni ja monta kyyneltä vierähti.

      Pakkasta 6 ja käytiin Poikein kanssa kaupungilla lenkillä, sillä aikaa kun mies oli ruokakaupassa. Meillä täällä maalla on törkeen liukasta. Reipasta viikonloppua!

      Poista
    2. Heh, lisää samankaltaisuutta, siis: mulle tarttuu todella helposti murresanat, äänenpainot ja puheen poljento, vaikka itse olenkin ns. murteeton. Hyvin pystyn feikkaamaan jonkin aikaa eri murrealueita, mutta en kykene ylläpitämään kauhean pitkää keskustelua siten, koska en oikeasti itse puhu mitään murretta. Ihmisten on aina vaikeaa sijoittaa mua mihinkään kohtaan Suomea erityisesti, koska puhun yleensä melko yleiskieltä :)

      Sanoihin jo hyvin, hyvin nuorena rakastuneena kehittelin omanäköisiäni lauseita ja sanoja, joita saatan edelleen käyttää :) Kutsun näitä fuusio - ja fissiosanoiksi, jotka ovat kummallisia, kielioppisääntöjä taittavia ja venyttäviä yhdyssanaviritelmiä tai sitten vaihtoehtoisesti pätkittyjä, yksioikoisia sanoja irti alkuperäisestä kontekstistaan tai lauseita, jotka töksähtävät kesken tekstin. Pysyn hereillä, kun sanat törkkäävät kesken tekstin omaankin silmääni ;) Kielen rikkaus ei koskaan lakkaa ihastuttamasta tai hämmästyttämästä mua :) Suomen kieli on kaunein maailmassa, vaikka valtavat puoltoäänet saa kyllä englannin kieli kauniin ääntämisasunsa takia. Olenkin usein sanonut, että suuni voi hyvin, kun puhun englantia :)

      Tassutuoksua pitäisi pullottaa pahan päivän varalle <3 Mäyräpoikien nukkuessa on kyllä kuin riisikattilasta nostettaisiin kansi pois, tuoksuu hyvältä :)

      Älkää pluikastuko! (Oliko se Eka-vekara Aku Ankassa, joka pisti p-kirjaimen aina sanojen eteen? :)

      Poista
    3. Nettimartta: Mähän olen aloittanut kirjoittamisen vasta nyt, aikuisena (lue jossain välillä 50 ja 60). Kielioppia en oppinut koskaan, enkä kyllä kertotaulujakaan, kielet olivat tosi vaikeita, mutta jotenkin niitä nykysteen mongerran. Nyt kun ei enää tarvii hävetä omaa suoritustaan (ikääntymisen myötä estot häviää), niin vetäsen enkkua ja ruotsia ihan lonkalta. Eikä ihan huonosti ole mennyt koskapa sain ammattialan enkusta ja ruotsista 4. Nostan itselleni hattua, koska melkeinpä nollasta lähdin liikenteeseen. Rrrrakastan rrrrruotsia ja enkkua, ihania kieliä, lisäksi tykkään kuunnella ja lukea saksaa, puhua en enää osaa kuin muutaman lauseen. f

      Ihmisellä on hyvä olla harrasteita, ihan mitä vaan. Kirjottaminen ja lukeminen on siitä mukavia, että niitä voi tehdä kotona. Liityin kirjoituspiiriin ja käyn siellä virkistäytymässä ja kuuntelemassa, kun ihmiset luovat tekstiä aiheesta kuin aiheesta. Tosin käyn piirissäni aivan liian harvoin, mutta kun/jos saan nämä opinnot pulkkaan ens syksyyn mennessä, niin aikaa jää muuhunkin, vaikka töissä käynkin.

      Tökitään lauseilla ja kehitellään uusiosanoja, se on hauskaa ja toivotaan, että muutkin tykkää. :D

      Pyritään pysyyn pystyssä!

      Poista
  11. En oo pitkään aikaan kommentoinu teiän postauksiin!
    Mutta hyvin on nuo jäljet parantuneet:-).
    Ja edelliseen listaukseen viitaten, ei koira pelkkää luuta ja nahkaa saa olla! Se on aina ollu meiän koirien motto:-D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alisa, meistä on todella messevää lukee kommentteja, mutta ei oo pakko, kommentoit sitten ku ehit ja haluut. Joo.

      Tuisku: Jäljet ovat kohta jäljettömissä. Hih. Pikkasen pläskinä on tasapainosta olla.

      Poista
  12. Onpa hianot tassut ja Tuiskun haavat jo tosi hyvin parantunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks näytäkin tommonen koirantassu erieriskummalliselta ku sitä kattoo oikeen liki. Haavat on kunnossa, siitä ollaan kaikki ihan onskuna. Joo.

      Poista
  13. Pipukka:
    Miunki äippä on konttaillut tänään. Ei ollut sikunoissa eikä pikkujoulupieruissa. Ei etes ihaillu mun tassuja, vaan etsiskeli villakoiria! Siis täh? Onko mulle tullu salaa koirakamuja joista en ole tietoinen… varmaan ihan pentuja vielä kun mahtuvat sohvan alle… Ei ne sit ollukaan oikeita koiria. Olipahan äippä saada slaakin kun avas imurin kotelon tyhjäämistä varten. Sieltä tuli metri tolkulla pehmeää vanua… Eli mun silkkisiä pitkiä karvojani. Olivat imurin kotelossa pyörineet ja vanuttuneet ihanaks pehmeeks mytyks.
    Äippä on kehitellyt mulle uuden leikin. Niin, senhän Te jo muistattekin, etten tykkää ns. normaaleista koiraleikeistä tai leluista. Noh, se leikki menee niin, että äippä menee makuulle ja mie meen makaamaan selälleen äipän kainaloon. Sit äippä sormella piirtelee mun massuun eri kuvioita tai sanoja ja mie yritän arvata mitä ne oli. Pallo on helppo, silloin äippä piirtää ympyrän mun masuun. Luu on kans helppo. Aloitetaan massusta ekaks kaks nivelpalluraa, sit suora pätkä ylös rintakehään asti jonne piirretään taas pari nivelpalleroo ja sit takas alas vatsaan. Kirjaimet on tosi vaikeet vielä, varsinkin Pippi-Lotta ku se on niin pitkä sana. No mä oon kyl jollaki lailla oppinut tietämään sen kun siinä on kaks iin pistettä ja kaks teen poikkiviivaa. Rentouttava leikki.
    Hienosti on Tuisku parantunut. Kyllä siihen vielä turkkikin kasvaa, malttia vain odotukseen.
    Mie taidan olla eri kuumaverinen tytteli ja vauhtitassu, ku äippä saanoo, et mun tassut haisee joskus sukkahieltä. No ei se mitään jos muuten tuoksunkin suklaalta ja pikkuvauvalta.
    Täällä pakkasta yli kakskymmentä ja viima, joten ei lenkuralle. Taitaa täälläkin pläskistyminen alkaa itte kullaki.
    Lämmittävät muiskut lähettää Pipukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o, kuule Pipukka, meijänkin äippä harrasti samaa villakoiranmetsästyleikkiä ku sun äippäs. Kumman paljon meistä lähteekin karvoja, sun pörrökarvat me ymmärretään, mu meilhän on niin lyhyt turkki, että ei luulis missään näkyvän ja tuntuvan.

      Tommonen arvaus-massunrapsutus-leikki kuulosta tosi hauskalta. Hyvin oot oppinu lukemaankin. ;)

      Teil onkin hurja pakkanen paukuttelemassa nurkkia. Meil on vaan yks aste ja kova tuuli. Meilhän oli ihan gaumee myrskykin, siis Myrsky oli sisällä, mut tää toinen myrsky raivos ulkona. Onneks ei tuiskunnu. Sähän kyl onneks pärjäät säässä ku säässä. Mukavia tassutteluja!

      Poista
  14. Ihania kuvakulmia huokas meidän äippä! On sitä teilläkin pojat kunnon anturat eli näkee että juokseminen maittaa. Niin mullakin! ja Tuiskun selkä näyttää jo tosi hyvältä. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule Eka, sun kuvaas ei viälkään näy teijän plokis.

      Anturat pitää tosiaan olla tommoset tyynymäiset, on pitoo ja pehmeyttä sopivasti. Sää ny siäl mettästyksessä varsinkin, tarviit nopeita tassuja. Tuisku on jo ihan terve, onneks.

      Poista
    2. No pahus, kun ei se meidän äippä ehdi illalla koneelle kotona, kun sillä on mun juoksuttamista ja silleen. Se kyllä yrittää laittaa sen kuvan mahdollisimman pian....malttakaa!

      Poista

Kiitti kommentista, kamu!