maanantai 9. heinäkuuta 2012

Musta on tullu, pallohullu!


Ennen en yhtään piitannut palloista. Mutta nyt on toinen ääni kellossa (ei minulla oikeasti ole kelloa)! Sain sinisen vinkupallon ja voi pojat ja tytöt, kun on näpäkän kokonen pyörylä. Mahtuu suuhun eli on hyvä kantaa ja vinguttaa. Ja meikämäykkyhän vinguttaa.

Tässä näätte tyylinäytteitäni. Potkin palloa etu- ja takajaloilla, hypin sen päälle ja kierittelen. Aivan mahtava lelunen!



Äippä huokailee, kun pallo ja kaikki pienet vinkupossuni vierivät aina sohvan, nojatuolin tai kaapin alle. Eikö joku voisi suunnitella sellaisia huonekaluja koiratalouteen, ettei niiden alle mahdu mikään? Ei edes pöly. Kysyy äippä. Olen kyllä sitä mieltä, että äippä pysyy notkeana, kun hän konttaa kanssani lattialla, kih hih.

Liikunnallista maanantaita teille kaikille!


20 kommenttia:

  1. Sillä pallolla voi leikkiä yölläkin - sillee kviiks kviiks. Aina silloin saa omista ihmisistä seuraa, vaikka olisivat olleet parahultaisesti nukkumassa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan leikkisinkö? Ihan varmaan, mutta arvaa saanko? En. Meijän väki ottaa multa kaikki vingut pois illalla ja panee kaapin päälle oottaan aamua. Yö on niiiiiiiin pitkä.

      Poista
  2. Pallohullu, todellakin! Onkohan Tuisku samaa maata? Jos ei, niin sä varmaan opetat sen tavoille. Toivottavasti sulle ja Tuiskulle ei sitten tule riitaa leluista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks kissatkin tykkää palloista? Ainaskin semmosista kevyistä ja pehmosista. Jos Tuisku ei oo viälä pallohullu, niin kyl siitä tulee, kuhan päästään asiaan. Se on kyl aika rääpäle ku se tulee perjantaina. Täytyy varoo etten mä kaahota sitä nurin. Ainaskaan kovin montaa kertaa päivässä :D

      En mä usko, että tulee riitaa leluista. Mä kun oon tämmönen sopusa ukkeli.

      Poista
  3. Kuule, meidän ajatusmaailmat osuu NIIN yksiin!
    Mäkään en tykänny ennen palloista, en yhtään. Mut kun emäntä hankki mulle muutama viikko sitten sellasia vinkuvia tennispalloja, niin mä menin ihan sekasin. Siis TO-DEL-LA sekasin.
    Ja sit kun mä saan pallon kiinni, mä juoksen karkuun ja rikon sen mahdollisimman nopeesti, puran siitä ne karvaset tennispallonkeltaset päälliset pois ja irrotan sen vinguttimen. Niin että ei niistä hirveen pitkäks aikaa riitä riemua. Mut vähän aikaa on tosi hauskaa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan tosi samiksii! Vinkuva ja karvanen tennispallo. Toihan kuulostaa täydelliseltä. Mut tolla sun tuunausmenetelmällä jää pallotteluilot vähän lyhkäsiks? Mäkin kyl revin yhden semmosen pallon päreiks, ku siinä oli semmosia nystyröitä, joita mä hampaillani kitritin. Eivät kuule kestäneet. Heikkoo teko, sanoo meikämäykky. Pallotellaan!

      Poista
  4. Taitava pallottelija olet, selkeästi maajoukkueainesta kun kykenet pallottelemaan takakintuillasikin :) Pienenä ja vikkelänä pääsisit näppärästi pidempikoipisten vastustajien jalkojen välistä (=Äippäsi :) kuljettamaan pallon turvaan ja piiloon odottamaan yötä jolloin voisit vingutella sitä ;) Ihan näin vain vinkkinä Aslanilta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Aslan tassuuaa nää jutut! Tänks vinkistä. Toi meidän äippä on kyl melko matalaraajasta savolaissukua, mut kai mä just ja just mahdun hänen jalkojensa välistä pujahtaa, meinaan ku äippä on laihtunnu 10 kiloo.

      Poista
  5. Ukkeli..?!? Ennemminkin epeli :-)
    Tosin kohtahan koittaa ne velvoittavat isoveikan tehtävät.
    Töölössä myös seurataan, miten saat kotiututtua Tuisku-vauvan.
    Tsemppiä ja terveiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mä oon sitten epelimäinen ukkeliskuuraa, kih hih. Kiitti tsempityksestä ja lämöiset terkut Töölöön! Kyl mä heti kerron ekat tuntemukset, ku me saadaan Tuisku kotiin.

      Poista
  6. Sehän nyt vaan on niin, että joku kolahtaa, joku ei. Palloissakin on eroja ja tarkka tassuttelija huomaa kyllä ne - ja ottaa vain parhaat päältä! =D

    Meillä Mimin lempipallo on ikivanha, vähän latistunut (sinne ei saa itse pumpattua lisäilmaa) koripallo, mikä on kestänyt pihalla monet vuodet, kesät talvet. Sitä sitten pyöritetään ja komennellaan. Olen miettinyt, että pitäisi joku pieni selkeä maalipaikka kehittää ja opettaa Mimi kuljettamaan pallon sinne, mistä saisi aina palkkion. Tulisi tuplakivajuttu! En vain ole päässyt ajatuksista tekoihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mimi on söpö ja oikeen koripallotyttö. Tommonen pelijuttu oliskin kiva ja siin olis kivaa aivojumppaa ja tietysti oikeeta liikuntajumppaa kans. Jäämme odottelemaan...

      Poista
  7. Kuvista näkee että pallo on rakas! Hienosti peippailet, vähän niinku Cristiano Ronaldo. Komeekin oot ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peippailen! No kato, sulla on futistermit hallinnassa. Mä oon niiku eläinmmailman ronaldo. Upeeta!

      Poista
  8. Sustahan on tullu melkonen urheilijamäykky! Pallot on kyl kivoja, mutta ärsyttäviä, ku ne vierii aina karkuun. Tollasta vinkupalloa mulla ei ookaan, näyttää hianolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan kuinka monta kertaa äippä kävi tänkin pallon onkimassa harjanvarren kanssa kaappien alta. Varmaan sata tai ainakin tuhat kertaa. Tää vinkupallo on kyl just passeli pienelle koiralle.

      Poista
  9. Oon sanonut tämän ennenkin, mutta sä oot Myrsky kyllä melkonen monitaituri, osaat siis ihan mitä vaan! Se on hienoa, sulla onkin pitkä lista asioita opetettavaksi Tuiskulle - naapurikyttäyksen ja tyttöjen naurattamisen jälkeen tietty :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin pitääkin opettaa, säpäs sen sanoit. Tässä pitääkin olla tarkkana, kun toimin roolimallina Tuiskulle, meinaan että kaikki kepposet nyt ainakin tulee opetettua ;D

      Poista
  10. Taituruutta! Todellista pallon hallintaa ja tekniikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän olin kyllä ittekin yllättynny, kuinka osasin sitä palloa heti pyörittää ja äippä varsinkin ihasteli kybällä. Mut kyllä Helmikin varmasti osaa leikkiä palloilla, ainaskin kuusenkoristepalloilla...

      Poista

Kiitti kommentista, kamu!